Kun äiti-Gaia Pihtiputaan mummon syrjäytti – käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta ympäristökeskeiseen

Jo vuosikymmenten ajan kulutus on ylittänyt maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja. Tänäkin vuonna ihmiskunta tarvitsisi 1,6 maapalloa kattaakseen kulutuksensa. Velkaa tuleville sukupolville on tullut ajan saatossa enemmän kuin Kreikalla aikoinaan.

Ilman johdonmukaista politiikkaa suuntaan ei ole odotettavissa muutosta. Politiikka tarvitsee kuitenkin tuekseen toimintamallit ja osaamista. Tässä työssä muotoilijoilla on tärkeä rooli.

Vastuullisen suunnittelun mallit

Muotoilualalla viimeisen parin vuoden ajan esille ovat nousseet termit vastuullinen suunnittelu (sustainable design) ja ympäristökeskeinen suunnittelu (environment-centered design). Vastuullinen suunnittelu tarkoittaa lyhyesti sanottuna sosiaalisten olosuhteiden, talouden ja ympäristön huomioimista pitkällä aikavälillä. Nämä seikat ovat tekemisen keskiössä suunnitteluprosessien kaikissa vaiheissa. Tavoitteena on puhtaamman ja tasa-arvoisen elämän mahdollistaminen tulevaisuudessa.

Ympäristökeskeinen suunnittelu on uudempi malli, ja hakee vielä muotoaan. Siinä on paljon samoja elementtejä, kuin vastuullisessa suunnittelussakin, mutta fokus on paikallisempi ja yksityiskohtaisempi. Ympäristökeskeinen suunnittelu voidaan myös nähdä osana vastuullisen suunnittelun kenttää.

Palvelumuotoilun paradigman kriisi

Erityisesti palvelumuotoilussa on puhuttu pitkään ihmiskeskeisestä suunnittelusta (human centered design). Ajatuksena on ollut se, että palvelu vastaa sekä käyttäjien tarpeita että palvelun tarjoajan liiketoiminnallisia tavoitteita. Keskiössä on siten ollut palvelukokemuksen (engl. service experience) käyttäjälähtöinen suunnittelu. Tällöin huomio on suuntautunut kontaktipisteisiin, joilla on moninaisia ominaisuuksia.

Ihmiskeskeinen suunnittelu on ollut perusteltu ja suosittu konsepti, ja sitä on pidetty myös vastuullisena. On kuitenkin esitetty aiheellinen kysymys:

”Mihin johtaa sellainen ajattelumalli, joka keskittyy vain ihmisiin unohtaen muun ympäristön?”

Toki ihmiskeskeisessä suunnittelussa ympäristökin on huomioitu, mutta prosessin ytimeen se ei ole kuulunut. Vastuu ja asian huomioiminen on jäänyt yksittäisen suunnittelijan harkinnan varaan.

Dasguptan raportti osoittaa talouden ja ympäristön vuorovaikutuksen.

Dasguptan raportti: hintalappu luonnolle!

Helmikuussa 2021 julkaistiin Cambridgen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Sir Partha Dasguptan raportti luonnon merkitystä ihmiskunnalle ja taloudelle. Raportti yhdistää ensimmäistä kertaa perustellusti luonnon ja talouden sekä tuo esiin niiden vuorovaikutussuhteet.

Dasguptan raportin mukaan ”Luonto on omaisuuserä tai pääoma samaan tapaan kuin esimerkiksi tiet, rakennukset ja tehtaat tai ihmisten terveys ja tieto-taito. Luonnolle pitäisikin laittaa hintalappu.”

Raportissa tehdään selväksi, että ihmisen tulevaisuus riippuu luonnosta, tärkeimmästä pääomastamme.

Ratkaisumallit käyttöön 

Koska ihmisille tarkoitetut palvelut ja hyödykkeet ovat valtaosaltaan ympäristölle edelleen haitaksi, on siis päästävä käsiksi niiden muotoiluun ja suunnitteluun. Valinnat on tehtävä kuluttajalle helpoiksi.

Ratkaisuksi on esitetty ympäristökeskeistä suunnittelua. Siinä päämääränä on tehdä palveluista ja tuotteista sosiaalisesti ja taloudellisesti vastuullisia, huomioiden erityisesti ympäristö.

Tehtävä ei tietenkään ole helppo. Suunnittelun prosesseissa onkin hyödynnettävä uusinta teknologiaa sekä tieteenalojen välistä osaamista. On nimittäin hyvin todennäköistä, että käytännön suunnittelutyössä joudutaan yhä useammin tekemään syvällisiä pohdintoja materiaalien, tuotantotapojen tai vaikkapa paikallisen työvoiman hyödyntämisen alueilla.

Aikaa ei ole hukattavaksi

Jotta elinkeinoelämä voi hyödyntää vastuullisen suunnittelun ja ympäristökeskeisen suunnittelun malleja tehokkaasti, tarvitaan alalle koulutusta ja tutkimusta. Taustalle on myös saatava poliittista ja taloudellista tukea.

Asian tekee haasteelliseksi se, että ympäristöön vaikuttavat aikavälit ovat pidemmät kuin kvartaalit tai vaalikaudet. Aikaa on tosin tuhlattu jo kylliksi. Siksi muotoilualan omaehtoinen toiminta on ainoa mahdollisuus saada asioita nopealla aikataululla eteenpäin.

Lähteitä:
Sternin raportti internetissä: https://webarchive.nationalarchives.gov.uk/20100407172811/http://www.hm-treasury.gov.uk/stern_review_report.htm

Dasgupta report:
https://www.gov.uk/government/publications/final-report-the-economics-of-biodiversity-the-dasgupta-review

Ylikulutuspäivä perustuu Global Footprint Networkin tekemään laskelmaan tuoreimpien YK:n tilastotietojen perusteella.

https://www.overshootday.org/about-earth-overshoot-day/

Les Logos des Bureaus

Eri valtioiden tiedustelupalvelut eivät tunnetusti pidä itsestään kauheasti meteliä. Jotenkin niidenkin on kuitenkin erotuttava muista virastoista ja kilpailijoista. Myös rekryrintamalla vakoilufirman ilmeellä – jopa brändillä – on merkitystä. Kukapa itseään kunnioittava agentti haluaisi töihin nuhjuiselta tuntuvaan konttoriin. Actionin pitää näkyä ja tuntua!

 

Vuoden 2020 aikana monelle suomalaisellekin on tullut tutuksi tv-sarja Le Bureua des Legendes. Samalla kun sarjassa on kuvattu etupäässä ranskalaisten tiedusteluagenttien maailmaa, on kuvissa vilahdellut Ranskan tiedustelupalvelun DGSE:n (Direction Générale de la Sécurité Exterieure) tunnus. Useimmiten tietokoneen ruudulta tai asiapapereiden kulmasta.

Mutta mitä DGSE:n tunnus oikeastaan viestii? Ja minkälaisia tunnuksia muut tiedustelupalvelut käyttävät? Asian selvittämisen lähtökohta on luonnollisesti se, että kaikki ei ole aina sitä miltä se näyttää.

 

DGSE – yhdistelmä scifiä ja kökköä grafiikkaa

DGSE:n tunnuksessa maapallo on viipaloitu hukan kuin jalkapallossa. Punaisella kuvattu alue on oletettavasti Ranska. Maan alue on kuitenkin paljon suurempi suhteessa muuhun maailmaan kuin todellisuudessa. Harhauttaminen on kuitenkin tuttua vakoilun maailmassa.

Maapalloa kannattelee lintu, joka näyttää haukalta tai kotkalta. Kovin laiha ja heikko se on kuitenkin suuren pallon alla. Myös linnun jalka on kovin surkastunut.

DGSE:n värimaailma on tietysti trikolorin mukainen: sininen, valkoinen ja punainen. Mustaakin on hiukan käytetty. Sävyliukumat väripinnoissa viittaavat vähemmän salamyhkäisesti tietokonegrafiikan hallitsemiseen

Teksitityyppi on Helvetica tai sen mukaelma. Iso plussa pienestä harvennuksesta firman ja valtion nimen ladelmissa.

CIA – kotkan pää ja kompassiruusu

Maailman tunnetuimman tiedustelupalvelun CIA:n (Central Intelligence Agency) tunnus on myös tuttu tv-sarjoista ja elokuvista. Tunnus on vilahdellut milloin virkamerkeissä, mitä agentit innokkaasti vilauttelevat, milloin taas pääkonttorin kivilattiassa, jonka yli kiireiset virkemiehet juoksevat selvittelemään sankartekojaan tai töppäyksiään pomoilleen.

Tunnuksen keskellä jenkkien kansalliseläin valkopäämerikotka – tai oikeastaan sen pää – patsastelee vaakunan päällä tummansinisellä taustalla. Vaakunassa on kuvattu valkoisella taustalla punainen kompassiruusuke. Tämä kertonee siitä, että henkilökunta pendelöi työmatkoillaan maapallon kaikissa kolkissa.

CIA:nkin tunnuksessa on turvauduttu arkiseen Helvetica-kirjasimeen sekä firman nimen ladelmassa, että alareunan maan nimen ilmaisussa. Ladonnan kirjasinvälistys on kovin tiheä, väljempi olisi esteettisesti ja luettavuuden kannalta ollut parempi. Mutta nythän ollaan salaisten asioiden äärellä, joten se siitä.

 

KGB ja FSB – taattua tyyliä á la miekka ja kilpi

CIA:n taannoinen vastapeluri KGB (Komitet gosudarstvennoi bezopasnosti) oli tunnettu, mutta tunnusta harva on koskaan nähnyt. Harmi, sillä se on visuaalisesti oikein näyttävä.  KGB:n tunnuksessa kapean vaakunakilven päällä lepää miekka. Kilpi kuvastaa vallankumouksen puolustamista ja miekalla isketään kohti sen vastustajia. Miekan päälle on sijoitettu punainen tähti sekä sirpin ja vasaran tuttu yhdistelmä.

Banderollintapaiseen elementtiin on ladottu kyrillisin kirjaimin VUK – KGB. Ensimmäisen kirjainyhdistelmän merkitys on ainakin kirjoittajalle hämärä, muta ehkä se onkin tarkoitus.

FSB:n (Federalnaja služba bezopasnosti) tunnus mukailee muotokieleltään edeltäjäänsä. Sen verran salamyhkäisempi FSB haluaa olla, että miekka on sijoitettu kilven taakse –  vain kahvan pää ja terän kärki pilkistävät esiin. Kilven pääosassa punaisella taustalla on heraldinen Venäjän kaksipäinen kotka. Firman koko nimi on ladottu huolellisesti groteskilla kirjasintyypillä. Kavennus niissä sopii tyyliin.

 

MI5 – Bondin konttori näyttää ’coolilta’

Toinen KGB:n vastapeluri MI5 on lähes yhtä tunnettu kuin CIA. Ja aivan kuten byroon maineikkain rekrytointi James Bond, myös itse työnantaja näyttää coolilta. Tunnuksessa etusijalla on firman nimi ”Security Service” ja sen alla ”MI5”.

 

 

Merkkiosan vaakunamaisessa keskiössä oleva olento on hiukan epäselvä, taitaa olla lohikäärmeen poikanen. Olentoa kiertävät kuviot antavat mielenkiintoisen arvoituksellisen mielikuvan toimijasta. Arvoituksellisuus luetaan tässä tapauksessa eduksi.

Kirjaimet M ja I tulevat sanoista ”military” ”intelligence”, eli ”sotilas” ja ”tiedustelu”.

Värivalintana petroolinsininen on elegantti mutta mitään sanomaton ratkaisu. ’Cooliudesta’ huolimatta MI5:n tunnuksessa on loppujen lopuksi yhtä vähän vaaran tuntua kuin flaamilaisen maatalousoppilaitoksen logossa. Mutta täytyy muistaa, että vakoilualalla on oltava ovela.

Mossad – naamioitumisen mestari

Maailman etevimmän tiedustelulaitoksen maineessa on israelilainen Mossad. Sen tunnus on yksinkertainen, jopa karu. Tunnuksen keskiössä on seitsenhaarainen kynttilänjalka. Se on tuttu aihe juutalaisessa kulttuurissa, sillä perimätiedon mukaan kynttelikkö oli ainut esine, joka saatiin pelastettua muinoin hävitetystä Jerusalemin temppelistä.

Kynttilänjalkaa kiertää jälleen kerran organisaation nimi (ha-Mossad le-Modiin ule-Tafkidim Meyuhadim) heprealaisilla kirjasimilla.

Kokonaisuus on kauttaaltaan sinivalkoinen. Lopputulos voisi olla aivan hyvin jonkin telavivilaisen metallipajan tunnus. Harhauttamisen mestareita nämä israelilaiset.

Stasi – legenda jo eläessään

Vanha kunnon Stasi – paitsi ettei ollut kunnollinen missään mielessä – kertoo väkivallan käytöstä yllättävän suorasukaisesti. Kivääri ja pistin ei jätä mitään epäselväksi. Tosin asetta pidellään hiukan omituisesti – kuka nyt tuossa asennossa pystyy ampumaan. Saati käyttämään pistintä. Myöskään kiväärin malli ei tule selville.

Mutta ei takerruta pikku seikkoihin. Ajatus on ylväs. Lippu liehuu ja eteenpäin mennään. Harpin ja vasaran yhdistelmä erottuu pienessäkin koossa punalipun päällä, jota Saksan värit halkovat. Perushelveticalla ladottu firman nimi ”Ministerium für Staatssicherheit” mukailee vaakunamaista kokonaismuotoa.

Kokonaisuus on oikeastaan yllättävän vauhdikas ja jopa epämuodollinen tunnus itäsaksalaiselle valtion organisaatiolle. Ennemminkin mieleen tulee keskiamerikkalainen sissijoukko!

Supo – kyllä meilläkin osataan

Suojelupoliisin visuaalinen ilme ja tunnus uudistettiin vastikään. Kokonaisuus vetää designin puolesta vertoja mille tahansa vastaavalle kansainväliselle frimalle. Tunnuksen on suunnitellut Satumaa Family Business SFB. Ei siis FSB!

Tunnuksessa vaimeasta taustasta erottuvia kirjaimia mukailee valkoinen linja muodostaen kiikarit. Tai se on ainakin yksi tulkinta. Toki tällä toimialalla sekin voidaan tulkita toisin.

Supon omien verkkosivujen mukaan värimaailma viestii siitä, että ”tärkeimpänä kotimaisena yhteistyökumppanina on poliisihallinto”. Kyse on tietysti harhautuksesta, sillä Supon väri on harmaa ja poliisin sininen.

Kirjavaa käytäntöä

Tiedustelupalveluiden tunnukset tuntuvat olevan kovin kirjavia. Niiden käyttö lieneekin hyvin vaihtelevaa univormuista kirjelomakkeisiin ja kiinteistökyltteihin. Uskoisin kuitenkin, että kansainvälisissä tapaamisissa powerpoint-esitykset ovat visuaalisesti hiottuja, ja  jaettavissa käyntikorteissa tunnus on painettu terävänä laadukkaalle kartongille.

Muotoilijoiden ja taiteilijoiden luomat utopiat pelastavat maailman

Elämme aikaa, jossa tulevaisuuden visiot ovat poikkeuksellisen ankeat. Tai ainakin niin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Todellisuudessa ihmiskunta elää kuitenkin parasta aikaansa. Oikeastaan tulevaisuuskin näyttää hyvältä, jos se vain sellaiseksi kuvataan.

Mediatietojen mukaan meitä uhkaavat ilmastonmuutos, pandemiat, kybersodat, ääriliikkeet tai rikollisuus. Tulevaisuudessa vanhusten hoito romahtaa, vesi loppuu ja pahimmassa tapauksessa nuuskan tuotanto kielletään. 

Haasteista huolimatta sotiin, sairauksiin tai rikollisuuteen kuolee vähemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin. Tästä kertoo esimerkiksi ruotsalaisen Hans Roslingin kirja Faktojen maailma – asiat ovat paremmin kuin luulet. Myös israelilaisen Yuval Noval Hararin teos Ihmisen lyhyt historia on avartavaa luettavaa. Niissä kerrotaan, miten ihminen on tähän pisteeseen päässyt. Historian tuntemus onkin yksi tulevaisuuksien tutkimisen tärkeimpiä asioita.

Utopiota dystopioiden tilalle!

Tiedämme että tieto lisää tuskaa. Mutta tiedämme myös, että tuskailu ja epätoivoon vaipuminen ei ole ihmiselle hyväksi. Tulevaisuuden suunnitteluun tarvitaan optimistisia näkymiä. Tästä on puhunut myös futurologi ja tietokirjailija Elina Hiltunen, esimerkiksi radio-ohjelmassa Markus Leikolan sota ja rauha.

SITRAn asiantuntija Anna Solovjew-Wartiovaara puolestaan on kirjoittanut utopioista tulevaisuudenuskon vahvistajana. Hänen mukaansa utopiat ovat työkaluja paremman maailman kuvitteluun ja ratkaisujen löytämiseen.

Luovat osaajat esiin!

Luovuuteen ja mielikuvitukseen perustuvat suuret ajatukset ovat aina olleet ihmiskunnan kehityksen moottoreina. Leonardo da Vinci suunnitteli lentokoneita, mutta hänen aikanaan ilmaan ei vielä päästy. Tieteiskirjallisuuden edelläkävijä Jules Verne puolestaan lensi kirjoissaan kuuhun, noin sata vuotta ennen ensimmäistä kuulentoa.

Leonardo suunnitteli ’helikopterin’ jo 1400-luvun lopulla (vasemmalla). Orville ja Wilbur Wright tekivät ensimmäisen lennon moottoroidulla ilma-aluksella vuonna 1903 (oikealla).

Jules Vernen romaani Maasta kuuhun (ransk. De la Terre à la Lune) julkaistiin vuonna 1865 (vasemmalla). Ensimmäinen ihminen kuun pinnalla käveli lopulta vuonna 1969 (oikealla).

Tulevaisuuden haasteisiin ei riitä ’insinööriajattelu’. Sen sijaan  luovien alojen ammattilaisilla on erinomaiset työkalut luoda uusia tulevaisuuden visioita. Tämän päivän muotoilijoilla ja taiteilijoilla on kykyä hankkia ja tuottaa tietoa, sekä edelleen kehittää mielikuvituksellisia kuvauksia siitä maailmasta mitä ihmiskunta tavoittelee.

Utopiat ovat politiikkaa

On myös tärkeää ymmärtää, että ei ole saman tekevää ketkä utopioita laativat. Utopiat ova siis poliitiikan teon välineitä. Niihin liittyy aina arvolatauksia ja eettisiä ominaisuuksia. Populismin sijaan utopioiden täytyy olla perusteltavissa ja arvioitavissa. Aivan kuten kaikki muukin yhteisten asioiden hoitaminen.

Lopuksi kuuluisaa filosofia Andy McCoyta lainaten: ”Sun täytyy varoo mitä sä haluut. Sä voit vielä saada sen”.

Kriisi ravistelee arvoja ja käytäntöjä – ja luo brändeille uusia mahdollisuuksia

Kriisin aikana yhteiskunta hakee uusia suuntia. Myös markkinat muuttuvat. Yritykset taistelevat pysyäkseen pystyssä ja säilyttääkseen työpaikat. Hyvät neuvot ovat kalliita. Paitsi ei ehkä sittenkään.

Kaiken harmin lisäksi kriisi synnyttää myös uusia ideoita, ajatusmalleja ja tarpeita. Esimerkiksi etätyön lisäännyttyä pizzakuskit ja takeaway-ravintolat menestyvät. Videoneuvottelujen yleistyessä panostetaan digitaalisiin laitteisiin ja palveluihin. Ja wc-paperithan ovatkin jo tuttuja kaikille.

Pahinta mitä yritys voi tehdä on lamaantua ja lopettaa markkinointi. Mutta jos heitetään pyyhe kehään häivytään kuvasta kokonaan. Lisäksi taantuman jälkeen saman aseman hakeminen on tutkitusti kallista ja kestää kauan. Se taas ei ole kovinkaan vastuullista toimintaa.

Siispä ainakin seuraavat asiat kannattaa muistaa:

1. Panosta markkinoitiin

Tutkimukset osoittavat myös, että taantuman aikana parhaiten pärjäävät yritykset, jotka ovat reagoineet tilanteeseen ja panostaneet markkinointiin. Markkinointitoimenpiteet vahvistavat brändiä ja nopeuttavat yrityksen toipumista kriisien jälkeenkin.

2. Hae uusi asema markkinoilla

Epätavalliset olosuhteet antavat mahdollisuuden puhutella ihmisille kannustavalla ja positiivisella tavalla. Se ei ehkä heti tuota taloudellista hyötyä, mutta uudenlaiset emotionaaliset viestit jäävät mieleen ja luovat positiivista yrityskuvaa.

3. Keskity siihen mistä on eniten hyötyä

Rajallisten resurssit kannattaa ohjata kannattavimman ydintoiminnan esille tuomiseen. Siihen, mikä kannattelee yritystä, ja mistä on eniten hyötyä myös asiakkaille. Stressaavan tilanteen keskellä asiakkaat arvostavat asioiden selkiyttämistä ja hyvää tilannetajua.

4. Paikanna uusia asiakkaita

Kriisin aikana ihmiset pohtivat arvojaan ja tarpeitaan uudestaan. Tämä luo mahdollisuuksia uusien asiakkaiden saamiseen. Siksi ajan merkkejä kannattaa seurata tarkasti ja reagoida rohkeasti.

Synkillä asioilla on aina valoisa puolensa ja jokainen kriisi hellittää aina lopulta.

Kirjasto – the real thing! Julkishallinto kaipaa brändäystä

Terveyskeskuksia kutsutaan ’arvauskeskuksiksi’, vaikka 90 prosenttia asiakkaista jättää positiivisen palautteen. Kansalaisten luottamus poliisiin ei horju, vaikka sen johtajia on ollut syytettyinä rikoksista. Harvalla kaupallisella tuotteella tai palvelulla on vastaavaa brändiuskollisuutta.

Kirjastot laajentavat palveluntarjontaansa ja niistä nauttii suuri osa kansalaisista. Samoin peruskoulu on – uudistuskompasteluista huolimatta – kansainvälisesti huippujuttu. Hyvä brändityö saisikin näkyä kirjastonhoitajien ja opettajien palkkauksessa.

Julkishallinnon substanssiosaaminen on kunnossa, mutta ala kärsii kehnosta imagosta. Brändirakennuksen keinoja ei ole hyödynnetty.

Mikään ei estä julkishallinnon palveluiden brändäämästä vaikkapa uusiksi vientituotteiksi. Ensin homma on tietysti saatava lentoon kotimarkkinoilla.

Jotkut organisaatiot ovat toki pyrkineet kehittämään brändiään. Visuaalisia ilmeitä ja verkkosivuja on uudistettu. Palvelukonsepteja on virtaviivaistettu ja viestinnän asiantuntijoita on hyödynnetty. Suurin osa toimista on kuitenkin ollut hyvin satunnaista ja jopa pintapuolista. ’Purpose’ eli perusajatus olemisen merkityksestä puuttuu.

Termillä ’brändäys’ on mitä ilmeisimmin kyseenalainen kaiku alalla työskentelevien keskuudessa. Mutta mitäpä jos käytettäisiinkin määritelmää ’asioiden esittäminen selkeästi ja kiinnostavasti’? Siitähän brändäämisessäkin on oikeastaan kysymys.

Julkishallinto kannattaisikin tuoda arvonsa, prosessinsa ja toimintatapansa selkeämmin julki. Samalla niiden rooli koko yhteiskunnassa selkiytyisi, mikä lisäisi houkuttelevuutta myös nuorten keskuudessa. Näin tulevaisuuden rekrytointikilpailuunkin varauduttaisiin ajoissa.

Lähteet:

Korpijaakko, Martti & Nuutinen, Heikki. 2020. Merkkejä maineesta – tarinoita suomalaisista brändeistä. www.merkkejamaineesta.fi. HND & Smart Communications, Helsinki.

Korvola, Eeva. 2010. Brändi- ja ulkoasuprosessi julkishallinnon organisaatiossa. Tutkimus visuaalisen ilmeen uudistamisesta Sisäasiainministeriölle. Opinnäytetyö. Metropolia, Vantaa.

Sauri, Pekka. 2019.Julkishallinto ja sosiaalinen media 2020. Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisu. Pole-Kuntatieto, Helsinki.

Terveysasemien asiakaspalautetulokset 2018. THL:n verkkosivut: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/palvelujen-tuottaminen/asiakkaat-ja-osallisuus/asiakaspalaute/terveysasemien-asiakaspalaute

Kun Elovena-tyttö maailmalle lähti

Viime aikoina on kohistu Raisio-yhtiön ilmoituksesta uudistaa Elovena-tytön ulkoasua. Kansallispuku korvataan sinisellä mekolla. Taiteilija Joel Viktor Räsäsen piirtämä Elovena-tyttö on kokenut monia muutoksia lähes sadan vuoden aikana. Muutokset ovat olleet hienovaraisia, jolloin kuluttaja eivät ole edes niitä huomanneet. Nyt tehtävä muutos onkin lajissaan merkittävämpi.

Raisio on tehnyt ilmeisen kattavaa kuluttajatutkimusta muun muassa Puolassa ja Ruotsissa. Sen mukaan sininen mekko purisi paikallisiin kuluttajiin paremmin kuin kansallispuku.

Brändi on ensisijaisesti työkalu, jolla pyritään myymään tuotetta. Se, miten brändi tehtävässään onnistuu, riippuu useasta tekijästä. Muun muassa tuotteen ominaisuuksista, nimestä, visuaalisesti ilmeestä, sloganista ja viestinnästä. Tänä päivänä myös yhä enemmän arvoista, historiasta ja vastuullisuudesta.

Veikkaan että näitä asioita Raision kuluttajatutkimuksessa ei varmaankaan testattu.

Voi olla, että siniseen moderniin mekkoon puettu Elovena-tyttö kuvaa paremmin modernia suomalaisuutta, kuin kansallispukuinen tyttö. Mutta brändin onnistumista uusilla markkinoilla se ei takaa. Ei välttämättä tosin pilaakaan.

Internet ja etälääkäri osattiin ennustaa jo 1960-luvulla

Kesälukemisena käsiini osui kirja Katse vuoteen 2020 – tiedemiehet ennustavat tulevaisuutta. Teoksessa amerikkalaiset eri alojen asiantuntijat esittivät näkemyksiään, miten muun muassa sodankäynti, avaruuden valloitus, kuljetusala, opetus, energiatalous tai opetus muuttuvat viidenkymmenen vuoden kuluessa. Moni osui, osa oli huti.

Kiinnostukseni kohdentui erityisesti kirjan viestintä- ja tietokoneet lukuihin. Viestinnän osuutta käsitteli J.R. Pierce.

Pierce kirjoitti muun muassa näin: ”Visuaalinen viestintä saattaa ratkaista monia tekstien ja kuvioiden samoin kuin ihmisen kasvojen muotojen ilmaisuun liittyviä ongelmia. Se saattaa lisätä mahdollisuuksiamme valvoa tietokoneita ja muita laitteita matkojen takaa – ja auttaa lääkäriä tekemään diagnoosin, vaikka potilas on maapallon toisella puolella.”

Sekä lisäksi: ”Tiedän että tulevaisuuden viestintäverkon pääteasemiin on helppo liittää visuaalisia viestintälaitteita”.

Tämähän liittyy juuri tänä päivänä käytävään keskusteluun terveydenhuollon uudelleen järjestelystä, digitalisaatiosta ja potilaiden itsediagnosoinnista.

Entä mitäs sanotte Piercen näkemyksiä etätyöstä? ”Elämämme keskuksen ei tarvitse enää olla suurkaupunki, se voi olla pelkästään pieni olohuoneemme nurkkaus.”

Aika hyvin ennakoitu, kun muistamme, että kirjan kirjoittamisen aikoihin toisesta maailmansodasta oli kulunut reilu 20 vuotta ja puolijohdekomponenteista koostuvat mikropiirit – jotka ovat nykyaikaisen digitaalisen teknologian perusta – oli juuri otettu käyttöön.

 

 

Kun brändi sairastaa – kolme syytä miksi terve brändi on tärkeä sote-uudistuksessa

Soten myötä kansalaiset saavat valita vapaasti julkisten, yksityisten tai kolmannen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluiden väliltä. Palveluntarjoajien kannattaakin miettiä hyvissä ajoin miten heidän palvelunsa koetaan muiden rinnalla. Jos palvelubrändi näyttää huonovointiselta, tai olevan liki kuoleman kielissä, ei se houkuttele terveemmästä elämästä haaveilevia asiakkaita.

1. Erotu tai kuole

Kovassa kilpailussa ei kannata tehdä samoin kuin muut. Omaperäinen brändi nousee aine esiin ja huomataan. Johdonmukaisesti johdettu selkeä palvelukokonaisuus on uskottava ja herättää luottamusta. Tällä on suora yhteys hyvään palvelukokemukseen ja edelleen asiakasuskollisuuteen. Kohdusta hautaan saakka.

Näkyvyys on usein myös taloudellisesti kannattavaa, kun viesti on vahva ja erottuva ei sitä tarvitse toistaa niin usein. Näin säästyy resursseja muihin toimintoihin.

2. Brändi on fyrkkaa

Moni yritys mieltää omaisuudeksi rakennukset, koneet, laitteet tai prosessit. Harva muistaa, että brändi on usein yrityksen suurin aineeton omaisuuserä. Yllättävän usein jopa suurempi kuin materiaalinen omaisuus.

Vinkki pienten sote-yritysten omistajille: Isommat yritykset ostavat usein pois häiritsemästä epämiellyttävän aktiivisiksi ja näkyviksi nousseet pienet toimijat. Mainio konsti saada varallisuutta eläkepäiviä varten.

3. Hyvä brändi = helppo elämä

Kun palvelubrändin suuntaviivat on hyvin suunniteltu ja ohjeistettu, on jokapäiväinen viestintä ja siihen liittyvä toiminta paljon helpompaa. Samalla säästyy aikaa ja rahaa vaikkapa laadukkaiden some-sisältöjen tuottamiseen. Tervehdyttävää brändinrakentamista myös se.

Vielä ehtii

Nyt on jokaisen sote-yrityksen päättäjän tärkeää arvioida kriittisesti kuinka, missä ja miten yritys omista palveluistaan kertoo. Jos uudistuksia tarvitaan, ne kannattaa tehdä huolella. Terveellä brändillä on nimittäin yllättävän parantava vaikutus liiketoimintaan.

Lakia ja järjestystä vaikka muotoilun avulla

Yritin taannoin perehtyä lakitekstiin, joka käsitteli ulkomailta ostetun auton rekisteröimistä Suomeen. Putosin kärryiltä jo kolmannessa lauseessa. Pitkien ja polveilevien virkkeiden keskellä yksinkertainen visualisointi olisi auttanut ymmärtämään paitsi koko prosessin, myös mitä eri vaiheessa tapahtuu.

Nykyihminen on tottunut asioiden visualisointiin ja siihen että, palveluiden on oltava nopeasti ymmärrettävissä. Muotoilun tarpeeseen on havahduttu myös lakitoimistoissa. On syntynyt termi ”legal design”.

Legal design tarkoittaa yksinkertaisesti juridisten palveluiden ja prosessien ymmärrettäväksi tekemistä muotoilun avulla. Se voi tarkoittaa tekstisisältöjen selkeyttämistä tai typografista muotoilua, mutta yhä useammin myös esitysgrafiikkaa, kuvituksia tai vaikkapa videofilmien tuottamista. Pikkuhiljaa myös keinotodellisuuden ja lisätyn todellisuuden hyödyntämistä.

Tavoitteena on edesauttaa hyvän palvelukokemuksen ja asiakassuhteen syntymistä ja ylläpitämistä. Parasta on tietysti se, että samalla voidaan tehostaa toimintoja sekä säästää aikaa ja rahaa.

 

Aivan kuten muussakin palvelumuotoilussa, myös legal designissa on huomioitava muotoilun toimivuus eri medioissa ja ympäristöissä. Samalla on huomioitava eri ikäryhmien vaatimukset, kulttuurierot ja erityisryhmät.

Jotta legal design olisi laadukasta ja täyttäisi sille asetetut odotukset, edellyttää se ammattimaista design osaamista sekä muotoilijan  valmiuksia perehtyä juridiikkaan. Testaamisen ja tutkimuksen roolia ei voi myöskään väheksyä. Suunnitteluprosessi onkin usein monialainen tai poikkitieteellinen prosessi. Siihen voi osallistua suunnittelijoiden ja juristien lisäksi humanisteja, psykologeja ja vaikkapa koodaajia.

Kun legal design on hyvin suunniteltu, on myös lakipalveluiden arviointi, mittaaminen ja koko palvelukonseptin kehittäminen helpompaa.

Legal design lisää parhaimmillaan kuluttajien luottamusta lainsäädäntöä kohtaan. Lakitoimistoille hyvä muotoilu tarjoaa mainion paikan profiloitua asiakasystävällisenä, tehokkaana ja asiantuntevana toimijana. Sitä samaahan designin avulla tehdään muillakin toimialoilla.

We want logo back!

Mitä ihmettä logoille on tapahtunut? Näyttää, että entistä strategisemman brändäyksen keskellä logon sisällölliset ja visuaaliset mahdollisuudet on tyystin unohdettu.

Muun muassa Google, Lenovo, Pepsi ja Microsoft ovat siirtyneet käyttämään yksinkertaisia groteskeista fonteista ponnistavia tekstilogoja. Myös yhä useampi uuden yrityksen logo on äärimmäisen pelkistetty. Antikva-fonttia, moni-ilmeisiä kuvioita tai piirrettyjä vapaamuotoisia liikemerkkejä ei näy missään.

Viime aikaisten tutkimusten mukaan ihmiset muodostavat pitkälle meneviä arviointeja yrityksestä pelkästään logon perusteella. Logojen merkitykset, sisällöt, muodot, kaaret, mittasuhteet, värit ja tekstityypit vaikuttavat voimakkaasti käsityksiin tuotteen, palvelun tai yrityksen ominaisuuksista.

Tutkimukset kertovat myös, että liikemerkki logon yhteydessä edesauttaa emotionaalisen suhteen syntymisen brändiin. Merkit ja symbolit ylittävät lisäksi helpommin kieli- ja kulttuurirajat. Logo on parhaimmillaan tehokas symboli yrityksen arvoille ja tavoitteille.

Monessa tapauksessa logo on jopa yhtä kuin brändi!

Nyt kaivataankin brändäykseen persoonallisten liikemerkkien ja rohkeasti muotoiltujen tekstilogojen esiinmarssia. Tai peräti logoistista vallankumousta!

Logon merkityksen ymmärtämisestä on sentään merkkejä. Volkswagen on ilmoittanut uusivansa tunnuksensa, eli logonsa. Taustalla on maineongelma yhtiön manipuloitua autojensa päästömääriä. Maineen menettäminen on otettu yhtiössä niin vakavasti, että on otettu aiheelliseksi kajota kruununjalokiveen – logoon. Näin halutaan viestiä asiakkaille, että uusi Volkswagen on eri kuin vanha.

Onkin yllättävää mihin suuntaan logojen suunnittelu on viime vuosien kulkenut. Myös moni suunnittelija ja konsultti julistaa ”Less is more!”. Moinen äläys kaipaisi todistusaineistoa tuekseen.

Tätä menoa logot alkavat muistuttaa liiaksi toisiaan. Ovatko siis suunnittelija tulleet laiskoiksi vai laittavatko brändivastaavat suitset liian tiukalle? Kuka päättää logojen suuntaviivat ja millä perusteilla?

Logojen yksinkertaisuus ei sulje pois oivallusta, omaperäisyyttä eikä tarinankerrontaa. Monikulttuurisessa ja visualisoituvassa maailmassa omaperäinen ja rohkea logodesign on tärkeämpää kuin koskaan.

PS. Käytän kirjoituksessa termiä ”logo” tarkoituksellisen vapaamuotoisesti kaikista yritystunnuksista.