Internet ja etälääkäri osattiin ennustaa jo 1960-luvulla

Kesälukemisena käsiini osui kirja Katse vuoteen 2020 – tiedemiehet ennustavat tulevaisuutta. Teoksessa amerikkalaiset eri alojen asiantuntijat esittivät näkemyksiään, miten muun muassa sodankäynti, avaruuden valloitus, kuljetusala, opetus, energiatalous tai opetus muuttuvat viidenkymmenen vuoden kuluessa. Moni osui, osa oli huti.

Kiinnostukseni kohdentui erityisesti kirjan viestintä- ja tietokoneet lukuihin. Viestinnän osuutta käsitteli J.R. Pierce.

Pierce kirjoitti muun muassa näin: ”Visuaalinen viestintä saattaa ratkaista monia tekstien ja kuvioiden samoin kuin ihmisen kasvojen muotojen ilmaisuun liittyviä ongelmia. Se saattaa lisätä mahdollisuuksiamme valvoa tietokoneita ja muita laitteita matkojen takaa – ja auttaa lääkäriä tekemään diagnoosin, vaikka potilas on maapallon toisella puolella.”

Sekä lisäksi: ”Tiedän että tulevaisuuden viestintäverkon pääteasemiin on helppo liittää visuaalisia viestintälaitteita”.

Tämähän liittyy juuri tänä päivänä käytävään keskusteluun terveydenhuollon uudelleen järjestelystä, digitalisaatiosta ja potilaiden itsediagnosoinnista.

Entä mitäs sanotte Piercen näkemyksiä etätyöstä? ”Elämämme keskuksen ei tarvitse enää olla suurkaupunki, se voi olla pelkästään pieni olohuoneemme nurkkaus.”

Aika hyvin ennakoitu, kun muistamme, että kirjan kirjoittamisen aikoihin toisesta maailmansodasta oli kulunut reilu 20 vuotta ja puolijohdekomponenteista koostuvat mikropiirit – jotka ovat nykyaikaisen digitaalisen teknologian perusta – oli juuri otettu käyttöön.

 

 

Lisätty todellisuus on todellista

Pokemon Go oli ensimmäinen lisätyn todellisuuden palvelu, joka löi itsensä läpi kuluttajien keskuudessa. Se on kuitenkin vasta alkusoittoa. Nyt kehitellään uusia arkielämää helpottavia palveluita.

– – – – – – – – – – –

Pokemonin jälkeisessä huumassa etsitään uusia mahdollisuuksia hyödyntää lisättyä todellisuutta l. laajennettua todellisuutta (augmented reality), ja kehittää uutta liiketoimintaa. Näin syntyisi sekä vauhtia taloudelle että uusia työpaikkoja.

Lisätty kauppa kannattaa

Kaupassa lisätyn todellisuuden tuoma lisäarvo on ilmeisin. Esimerkiksi Ikealla on jo käytössä älypuhelimeen ladattava sovellus, jonka avulla pystyy katsomaan miltä sohva näyttää kodissasi. Jokainen voi miettiä tätä katsellessa onko sovelluksesta aidosti hyötyä, vai onko se enemmänkin brändimainontaa.

https://www.youtube.com/watch?v=vDNzTasuYEw

Lähitulevaisuuden hedelmäosastolla voit luultavasti nähdä tuotteiden alkuperämaan katsomalla tuotetta esimerkiksi kännykkään asennetun sovelluksen avulla. Joidenkin tuotteiden kohdalla saat selville niiden sisältämät kemialliset aineet.

Olisi myös hyvä jos ostoskärryt kertoisivat grafiikkana onko matkaan lähdössä liikaa epäterveellisiä ruokatarpeita. Oikeastaan onkin ihme etteivät nämä ominaisuudet ole jo käytössä.

Tulevaisuuden lisätty todellisuus voikin näyttää tältä:

https://www.youtube.com/watch?v=YJg02ivYzSs

Oppiminen kasvaa

Lisätty todellisuus tuo mahdollisuuksia opetukseen tukien vuoden 2016 koulu-uudistuksessa painotettua elämyksellistä ja laaja-alaista oppimista. Havainnollistavalla ja kiinnostavalla oppimateriaalilla on tutkitusti motivoiva vaikutus oppimiseen. Esimerkiksi yhteyttämisprosessi on varmasti helpompi sisäistää kolmiulotteisen animaation avulla, puhumattakaan avaruuden mittasuhteiden hahmottamisesta.

Alla on esimerkki yhdestä tavasta ratkaista asia luonnontieteitä opiskeltaessa.

https://www.youtube.com/watch?v=cjvRMjZl0TI

Enemmän brändikokemusta

Brändin rakentamisessa lisätyn todellisuuden hyödyntäminen on ollut kovin haparoivaa. Mahdollisuuksia toki olisi, esimerkiksi kerrottaessa palveluiden ja tuotteiden taustoista ja ominaisuuksista. Kuluttajaa palkitseva hyötytietoa lisäisi brändiuskollisuutta. Aika moni on myös kiinnostunut brändistä joka osoittaa olevansa kehityksen kärjessä.

Bränditarina saisi puolestaan aivan uutta ulottuvuutta, kun mukana olisi kokonaisuutta elävöittäviä animaatioita, kolmiulotteisia visualisointeja tai vaikkapa äänimaailmaa. Samoin vuosikertomusten vaikuttavuus nousisi, jos tuloksia ja niiden vaikutuksia liiketoimintaan esitettäisiin monipuolisemmin.

Jokamiehenoikeudet käyttöön

Yhä harvempi viitsii lähteä syksyisin metsään poimimaan marjoja tai sieniä. Lisätyn todellisuuden avulla avulla saisimme kuitenkin tietoa mistä kerättävää todennäköisimmin löytyisi ja miten sinne kannattaisi mennä. Samalla ihmiset innostuisivat liikkumaan enemmän luonnossa ja ymmärrys luonnosta kasvaisi. Tällä olisi vaikutuksia myös kansanterveyteen.

Tekniset haasteet

Lisätyn todellisuuden sovelluksia on totuttu käyttämään etupäässä älypuhelimilla ja tableteilla  Ne eivät ole kuitenkaan kovin käteviä, ja ihmiset kyllästyvät olemaan kädet varattuina. Virtuaalilaseja on ollut markkinoilla, mutta ne on koettu epämukaviksi ja raskaiksi. Jos lasit saadaan kevyemmiksi ja ne tulevat osaksi muotia, saattaa vuosi 2017 hyvinkin olla virtuaalilasien vuosi.

https://www.youtube.com/watch?v=z6NR5wnyMlg

Tutkimusten mukaan ihmiset arvostavat lisätyn todellisuuden tuomaa tietoisuutta ja konkreettista hyötyä ympäristöstä, sekä edelleen tarjottavista palveluista ja tuotteista. Jos käyttökokemus on tarpeeksi vakuuttava, on kuluttaja valmis laittamaan ylleen kokemusta edellyttävät laitteet, vaikka nämä olisivatkin hiukan epämukavia.

Suomi kehityksen kärkeen?

Hienot digitaaliset laitteet ja mahdollisuudet evät luonnollisesti riitä. Tarvitaankin osaavia  ammattilaisia hyvin erilaisilta aloilta tuottamaan sisältöjä lisätyn todellisuuden palveluihin.

On arvioitu, että vuonna 2017 maailmassa asennetaan 2,5 miljardia lisätyn todellisuuden mobiilisovellusta vuodessa. Suomella olisi erinomaiset mahdollisuudet nousta eturivin maaksi digitaalisten palveluiden tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Tähän tarvitaan kuitenkin investointeja sekä koulutukseen että markkinointiin.

Kuusi hyvää syytä vastustaa digitalisaatiota

DIGITALISAATION vastustuksessa kyse ei ole fundamentalistisesta takaisin luontoon-aatteesta, vaan taustalla on usein järkevää ja perusteltua kriittisyyttä. Sitä kannattaa kuunnella.

– – – – – – – – – – – – – – –

1. Huono suunnittelu

Huonosti suunnitellut käyttöliittymät, puutteelliset tekniset ominaisuudet ja amatöörimäiset sisällöt tuottavat kehnoja käyttökokemuksia. Kokemukset kertautuvat ja vastustus digitaalisuutta kohtaan kasvaa. Yleensä huonon suunnittelun syynä on se, että palvelun lopullista käyttäjää ei oteta mukaan suunnitteluvaiheeseen, ja yhä monimutkaisempien kokonaisuuksien kartoittamiseen ja arviointiin ei varata riittävästi resursseja.

2. Vääristynyt keskustelukulttuuri ja terminologia

Digitalisaatio on niin laajalle levinnyt ilmiö, että eri toimialoilla työskentelevät ihmiset käyttävät samoista asioista eri termejä. Yhteisymmärryksen löytäminen on usein hankalaa. Lisäksi keskustelua käyvät pääasiassa teknologiaosaajat – missä ovat sosiologit, psykologit, pedagogit, muotoilijat ja terveydenhoitoalan ammattilaiset? He ovat substanssiosaajia jotka jalostavan ’digitaaliset raaka-aineet’ hyödyttämään meitä kaikkia?

3. Inhimillisen kapasiteetin riittämättömyys

Kukapa meistä ei olisi välillä tuskaillut tietämättömyyttään digitalisaation kiihdytyskaistalla. Arjesta selviämisen ja työelämän paineiden keskellä ihmisten henkiset resurssit eivät riitä ottamaan haltuun kaikkia digitaalisia välineitä ja palveluita.

4. Lainsäädännön hitaus

Demokratiassa lainsäädäntö laahaa aina kehityksen perässä. Lisäksi epäselvyydet tekijänoikeusasioissa jarruttavat kiinnostusta investoida henkisiä voimavaroja, jos kuka vaan voi omia toisen työn hedelmiä, ja liiketaloudellista hyötyä on mahdotonta saavuttaa. Myös viranomaiset ovat peloissaan kun tieto on vapaasti jaettavissa – pommiohjeet  löytyvät verkosta alle aikayksikön.

5. Valta

Vapaata tiedonvälitystä vastustetaan epädemokraattisissa maissa, esimerkiksi Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja Venäjällä. Arabimaiden kansannousut olisivat olleet mahdottomia ilman internetiä ja mobiiliverkkoja. Kun vallanpitäjät haluavat nauttia rikkauksista kansa kannattaa pitää tietämättömänä.

6. Pelko työpaikoista

Monet suojatut toimialat haluavat pitävää kiinni kynsin hampain omasta reviiristään, jotta työpaikka tai liiketoiminta säilyisi. Kuuluisin esimerkki lienee taksipalvelu Uber. Kukapa ei vastustaisi asiaa joka vie oman työpaikan. Ymmärrettävästi varsinkin iäkkäämmät pelkäävät kehitystä.

Kritiikissä kehityksen siemen

Vastustuksen argumentointia kannattaisi kuunnella herkällä korvalla. Niissä piilee siemeniä digitaalisten palveluiden kehittämiselle. Kaikki vastarannan kiisket onkin otettava mukaan kehityksen kelkkaan.

Internet – esineitä vai ihmisiä varten?

Ohjaako keskustelu esineiden internetistä meitä harhaan? Ketä tai mitä varten verkko oikeastaan on?

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Kaikki netissä!

Digitalisaation edetessä asioille annetaan uusia nimiä. Puhutaan muun muassa asioiden tai esineiden internetistä sekä teollisesta internetistä. Tällöin kyse on internetin, älykkäiden laitteiden ja informaation hyödyntämisestä palveluissa, prosesseissa tai viestinnässä. Samalla toiminnot automatisoituvat, synnytetään uusia toisiinsa linkittyneitä toimintaympäristöjä, eli ekosysteemejä. Lopputuloksen tuotetaan uusia innovaatioita, palveluita ja liiketoimintaa.

Asiat menevät uusiksi, vai menevätkö?

Teollisen internetin merkittävyyttä on verrattu sähköön. Arvioidaan että teollisen internetin hyödyntäminen parantaa merkittävästi siihen panostavien yritysten kannattavuutta. Sen ennakoidaan luovan myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Määrää on luonnollisesti vaikea ennakoida, koska ne ovat vasta syntymässä.

Kehityksellä on vaikutusta myös teollisten tuotteiden valmistukseen ja jakeluun. On jo nähty merkkejä että esimerkiksi robottiteknologia ja 3d-tulostimien takia kaikkea ei kannata enää valmistaa Kiinassa, vaan lähempänä eurooppalaisia kuluttajia.

Uusia työpaikkoja syntyy etenkin tietotekniikan aloille, mutta myös esimerkiksi palvelumuotoilun ja markkinoinnin sektoreilla. Jonkunhan on tehtävä monimutkaisista kokonaisuuksista ymmärrettäviä ja käyttökokemuksesta miellyttäviä, sekä lisäksi kerrottava siitä kiinnostavasti kuluttajille.

Digitalisaatio etenee verkostomaisesti

Digitalisaatiossa on usein kyse ketjureaktiosta. Kun yksi asia digitalisoituu, koko ekosysteemi sen ympärillä muuttuu. Näin on tapahtunut esimerkiksi musiikin, kirjojen, karttojen ja matkustamisen digitalisoitumisen myötä.

Jo vuosia metsätyökoneiden navigointi leimikoiden luo sekä datan kerääminen kaadetuista puumääristä ja sijainneista on ollut arkea. Digitaalista tekniikka on alettu käyttämään myös jätteiden keräämisessä. Jäteastioihin sijoitettujen anturoiden avulla astioiden tyhjennyksestä on tullut tehokkaampaa, samalla kun on säästetty kustannuksia, työaikaa ja ympäristöä.

Turvayhtiöt tarjoavat nykyään kokonaisvaltaisia palveluita, jossa kulunvalvontaan on liitetty lähes kaikki mahdollinen yrityksen toiminta. Prosessien hallinta, ajankäyttö, logistiikka, laskutus ja jopa rekrytointi on valjastettu hallittavaksi yhden kokonaisuuden alle. Lienee vain ajan kysymys kun mukaan tulevat esimerkiksi terveyden sekä fyysisen ja henkisen kunnon seurantalaitteet.

Teollisesta internetistä onkin vain pieni askel sote-uudistukseen ja kuntapalveluiden digitalisointiin. Ajatus siitä, että kaikki tarvittava on yhden palvelun sisällä – terveyspalveluista äänestämiseen, kirjasto- ja veropalveluihin – on kieltämättä kiehtova. Puhumattakaan, jos siihen voidaan yhdistää elokuvien katseleminen, matkavarausten tekeminen, ja tulevaisuudessa virtuaaliset bänditreenit.

Kiviä kehityksen kengässä

Digitalisaation ja myös teollisen internetin lopullisen läpimurron tiellä on kuitenkin hidasteita. Yksi niistä on energia. Kasvava energian kulutuksen myötä on havaittu että akkujen kehitys ei ole pysynyt matkassa. Myös palvelinasemat kuluttavat energiaa enemmän kuin on ennakoitu.

Ohjelmistovirheet eli bugit voivat muodostua kokonaisuuden kannalta painajaismaisiksi ja pahimmillaan kaataa laajoja tietoverkostoja. Lisäksi kybersodankäynnin vaikutukset ovat entistä lähempänä arkeamme.

Uuden tekniikan hyödyntäminen ja uusien työpaikkojen syntyminen edellyttää hyvä koulutusta ja tutkimusta. Siitä Suomessa on kuitenkin leikattu. Kilpailijamaille annetaankin siten suotta etulyöntiasema, etenkin kun moni suomalainen huippututkija on siirtynyt ulkomaille töihin.

Myös tietosuojaan liittyy merkittäviä kysymyksiä. Kuka kontrolloi ja millä resursseilla? Lisäksi on mietittävä miten lainsäädäntö suhtautuu väärinkäytöksiin ja tekijäinoikeudellisiin asioihin.

Vaikka palveluiden tarjoajat keksivätkin hyviä ratkaisuja, eivät kaikki kuluttajat välttämättä ole aina valmiita ottamaan niitä vastaan. Digitalisaation vastustaminen onkin huomioitava. Aitoa palvelua ja ihmiskontakteja kaivataan yhä useammin – koneiden kanssa eläminen on nimittäin pitemmän päälle tylsää. Digipalvelu voisikin olla arkea, mutta aito ihmiskontakti luksusta!

Kuka kaikkea tarvitsee?

Jotta digitalisaatiosta ja teollisesta internetistä saataisin kaikki hyöty irti, olisi vältettävä samat virheet kuin Nokian kohdalla aikoinaan. Silloin keskityttiin laitteisiin ja niiden ominaisuuksiin, mutta unohdettiin kuluttaja ja käyttäjäkokemus.

Liiketoimintamahdollisuudet ovat varmasti loputtomat. Onnistumiseen tarvitaankin tutkimusta, koulutusta ja ennakkoluulotonta kehitystyötä. Niin, ja luonnollisesti ihmisiä, jotka haluavat uusia innovaatioita hyödyntää.

Lähteet:

Helin, Joel. 2015. Esineiden internet luo kodistasi älykkään ympäristön. Kandidaatintutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Jantunen, Saara. 2015. Infosota. Helsinki: Otava.

Juhanko, Jari (toim.). 2015. Suomalainen teollinen internet – haasteesta mahdollisuudeksi. Helsinki: ETLA.

www.dna.fi

www.tivi.fi

YLE:n verkkosivut, www.yle.fi