Puolueiden visuaalinen aatteettomuus

Huhtikuun eduskuntavaaleja odotellessa on syytä palauttaa mieliin mitä puolueilla onkaan tarjottavana? Suomi olisi saatava ylös suosta kohti kukoistuksen polkuja.

Olipa kyse sitten yritys, puolue tai mikä tahansa organisaatio, kiteytyy tunnukseen vahva viesti toiminnasta, tavoitteista ja arvoista. Hyvä tunnus auttaa myös erottautumaan ja profiloitumaan.

Mutta mitä puolueet tunnuksillaan viestivät?

 

 

 

 

 

 

 

Keskusta

Keskustan tunnuksena aiheena on neliapila. Neliapila kuvaa onnea, luontoa, kasvua  – siis mainio tunnusaihe poliittiselle puolueelle.

Toteutus sen sijaan on erikoinen. Neliapila on osa kuviota jossa on mukana epämääräisiä kaartuvia viivoja. Neliapilan voima häviää kaiken keskellä.

Kuvio on sijoitettu vihreän ympyrän sisään, ja kokonaisuus esitetään tarramaisena päälle liimautuvana tai irtautuvana elementtinä. Eikö Keskusta siis olekaan sitoutunut aatteeseensa?

Teksti ’Keskusta’ on ladottu ohuella groteskilla tekstityypillä.

Keskustan tunnus erottuu viestinnässä kohtalaisesti. Hento tekstityyppi on ongelma pienessä koossa.

 

 

 

 

 

Kokoomus

Myös kokoomus turvautuu luonnon antimiin. Kokoomuksen tunnuksessa nököttää sininen ruiskukka. Kansanperinteessä ruiskukka viestii nuoren miehen rakkaudesta. Se on myös Viron kansalliskukka.

KOKOOMUS -teksti on jämäkkä, joskin trendihakuinen.

Sinisen musta väri on valittu konservatiivisesti varman päälle.

Kokoomuksen ruiskukka sen sijaan on kovin rispaantunut. Selkeästä muotoilusta ei ole tietoakaan. Ruiskukka tuntuukin vain kehnolta koristeelta logon päällä.

Yksinkertainen kokonaisuus toimii kuitenkin viestinnän eri tilanteissa hyvin.

 

 

 

 

 

Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraattien nimessä on lupausta aatteesta kahdenkin puolueen verran. Aatetta on kuitenkin tunnuksesta vaikea havaita.

Ensiksi huomio kiinnittyy sydämen muotoon. Sitten löytyy K-kirjain ja kohta myös D. Sydän liittyy perinteisesti rakkauteen, välittämiseen.

Kokonaisuus on katsojalle haastava ja muotokieli kova. Kristillistä symboliikkaa ei löydy ja demokratiakin on mutkan takana. Herää kysymys, halutaanko niitä pitää taka-alalla tietoisesti?

Perusmuodiltaan tunnus ajaa asiansa viestinnässä. Merkkiosan sävyliukumat ja tekstiosa tosin hiipuvat pienessä koossa.

 

 

 

 

Perussuomalaiset

Perussuomalaiset ovat valinneet puolueen tunnuksen tekstityypiksi oikein ’perusfontin’. Tunnuksessa lukee PerusS. Halutaanko suomalaisuutta peitellä?

Symboliikasta on vaikea ottaa kantaa koska sitä ei ole. On vain laatikko ja sen sisällä teksti. Ikään kuin halpistuote.

Värit ovat sininen ja keltainen – Ruotsin värit.

Aiheita kuvata perinteisiä suomalaisia arvoja olisi vaikka kuinka paljon. Niitä kannattaisi myös käyttää.

 

 

 

Ruotsalainen kansanpuolue

RKP on käyttänyt leppäkerttua tunnuksenaan 1990-luvulta lähtien. Leppäkerttu symbolisoi onnea eri kulttuureissa.

Ensivaikutelma RKP:n tunnuksesta on jämäkkä ja tasapainoinen. Hiukan kirjava. Jos tavoitteena on ollut viestiä hyödyllisestä, onnea tuottavasta pienestä toimijasta, niin tunnuksen suunnittelu on osunut oikeaan.

Suuria aatteellisia tarinoita tai intohimoa RKP:n tunnuksesta on vaikea löytää.

Tunnus tuntuu toimiva melko hyvin verkkosivuilla ja viestinnässä.

 

 

 

 

 

 

Sosiaalidemkraatit

SDP:llä oli aikoinaan tunnuksessaan vahva aihe: punainen ruusu. Nyt siitä on jäljellä vain tyylitelty kukan lehti.

Punainen ruusu viesti intohimosta ja sosialismista. Näistä oikein mikään ei ole nykyään trendikästä. Etenkään sosialismi.

Tavoitteena on ollut ilmeisesti kuvata aatteen ’jalostumista’ ajan mukana. Mutta kovin laimeaan suuntaan on menty.

Ehkäpä SDP:n tunnus onkin rehellinen: ”olemme sosialismin aatteen ja kiihkeyden hylänneitä arkisia puurtajia”.

Yksinkertainen kokonaisuus toimii toki erinomaisesti viestinnässä.

 

 

 

 

 

Vasemmisto (ent. Vasemmistoliitto)

Vasemmiston tunnuksessa neljä siveltimellä vedettyä viivaa nousee ylöspäin. Punaisen sävyiset viivat kuvannevat sosialismin eri vivahteita ja vihreät ympäristötietoisuutta.

Siveltimen jälki antaa vaikutelman rentoudesta, jolla haluttaneen tehdä pesäeroa entisiin jäykkäliikkeisiin kommunisteihin.

Puolueen nimen tekstityyppi on pehmeä ja trendikäs, herkkä siis ajan muutoksille.

Kokonaisuus toimii paremmin irrallisena yksittäisenä elementtinä kuin esimerkiksi vaalimainoksessa, kun mukana on valokuvia ja tekstiä.

Hiukan vaisuksi jää, vaikka sisältöä löytyy.

 

 

Vihreät (entinen Vihreä liike)

Vihreät on ympäristötietoisuuden ja luonnonsuojelun pohjalle syntynyt puolue. Väri tunnuksessa on siis osuva. Mutta sen pidemmälle ei ole uskallettu mennä.

Toki teksti on myös ruotsiksi, mutta se tuntuu kaksikielisyyden liioittelulta. Groteski tekstityyppi on sukua Kristillisdemokraattien ja SDP:n tunnusten tekstityypille.

Puolueen nimi on vain ladottu ilman personoitua muotoilua. V-, i- ja h-kirjaimetkin on jätetty eri korkuisiksi. ’De Gröna’ on sentään ladottu ohuemmalla tekstityypillä.

Erittäin yksinkertainen tunnus toimii toki pomminvarmasti verkkosivuilla, julisteissa ja muissa sovelluskohteissa. Tilaa jää kuvitukselle ja tekstille.

Yhteenveto: Laimeaa ja tylsää

Puolueiden tunnuksia tarkastellessa tulee mieleen ’mitä puolueet oikein pelkäävät’? Miksi arvoja, aatteita ja ideologiaa ei uskalleta tuoda voimakkaasti esille? Eivätkö he ota itseään tosissaan?

Usean tunnuksen sovelluksessa näkyy ammattilaisten jälki, mutta tunnusten sisällön suunnittelussa sitä ei näy.

Hyvät puoluejohtajat, arvot ja aatteet on tehtävä näkyviksi. Muuten niistä on turha puhua.

Advertisement

Posti kulkee taas

Joulukuussa 2014 Itella Oyj julkaisi Postin uuden visuaalisen identiteetin. Ilmo Valtosen suunnittelema Itella-logo palloineen saa nyt siis väistyä.

Aikaisemmin viime vuonna Itella ilmoitti muuttavansa nimensä takaisin Postiksi vuoden 2015 alusta alkaen. Uusi virallinen  nimi on kokonaisuudessaan Posti Group Oyj.

Julkaisun myötä alkoivat myös ilmeen railakas arviointi ja suunnittelutyön hinnan kauhistelu.

Uutta ilmettä ovat arvioinut muun muassa vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman, sekä useat visuaalisen viestinnän nuoret ammattilaiset pingstate-sivustolla. Ja kuten asiaan kuuluu, tykitys on kovaa.

Kuva: Posti Group Oyj

Oranssi, Futura, viiva ja saparo

Postin uudessa yritystunnuksessa sana ”posti” on kirjoitettu pienaakkosin Futura-tekstityypillä. Tekstin läpi kulkee valkoinen linja, joten se näyttää halkaistulta. I-kirjaimen päälle pisteen tilalle on sijoitettu pieni kuvio, joka muistuttaa pakettinaruja. Kokonaisuus on väriltään oranssi.

Tunnuksessa on jotain tuttua. Se johtuu luonnollisesti nimestä, tutusta kirjasintyypistä ja väristä. Ne ovatkin parhaiten perusteltavissa. Sekä valkoinen viiva että rusetti ovat sen sijaan herättäneet arvostelua. Moni kokee että posti on viipaloitu ja koristeltu epäolennaisella elementillä.

Viiva tuntuu kieltämättä tylsältä ratkaisulta. Vauhtia ja sujuvuutta se ei tunnu kuvaavan, ja onko edes tarpeenkaan. Viiva tosin tuntuu yhdistävän kokonaisuutta. Luettavuutta se heikentää, mutta kun uusi ilme tulee väistämättä tutuksi ympäristössämme, ei tunnusta enää lueta vaan silmäillään.

Rusetista tulee helposti mieleen myös saparo. Viittaus possuun on hauska, mutta ei varmaankaan mukana brändiattribuuttien listalla. Ja ovatko koristepakettien kuljetus sittenkään Postin keskeisintä liiketoimintaa?

Käymällä Postin verkkosivuilla selviää rusetin yhteys viestinnässä käytettäviin ikoneihin. Ikonit toimivatkin sivustolla mukavasti, kun taas logon rusettia ei voi tunnistaa pienessä koossa.

Kuva: Posti Group Oyj

Suunnittelutyön tuska ja ihanuus

Suunnittelijalle tilanne on hankala kun kohderyhmänä on ”kaikki”. Asiaa ei helpota asiakasyrityksen hyvin laaja palveluvalikoima, ja se, että ilmeen on oltava sovellettavissa hyvin erilaisiin tilanteisiin. Silloin on syytä muistaa ettei lopputulos voi olla mitään muuta kuin käytännöllinen, ja eri sovelluskohteisiin mahdollisimman vaivattomasti soveltuva ratkaisu. Vaikuttavien design-luomusten paikka on muualla.

 

Kuvat: Wikipedia

Vertailu piristää

Verrattaessa naapurimaiden Posti-ilmeisiin Suomen Postin ilme tuntuu kovin arkiselta. Toki vanha tuttu oranssi toimii hyvin. Ruotsissa ja Tanskassa Postien toimintoja ollaan parhaillaan yhdistämässä PostNord-brändin alle. Norjassa sen sijaan ilmeuudistus toteutettiin 2000-luvun alussa.

Brändin uudistustyön hinta 2M euroa

1990-luvulla kauhisteltiin sitä kun jo edesmennyt Merita Pankki tuhlasi uuden logon suunnitteluun huikeat miljoona euroa. Todellisuudessa brittiläisen suunnittelutoimiston työ piti sisällään paljon muutakin kuin logon suunnittelun.

Nyt ilmeen on suunnitellut kotimainen toimisto N2 Nolla, ja rahaa on mennyt moninkertainen määrä. Postin markkinointi- ja brändijohtaja Pirjo Kaasisen mukaan uudistustyö on maksanut alle kaksi miljoonaa euroa.

Huomioiden asiakkaan suuruuden ja siihen liittyvät suunnitteluprosessin laajuuden on hintalappu melko kohtuullinen. Työtä ei nimittäin varmasti ole tehnyt yksinäinen graafikko kammiossaan, vaan mukana on ollut brändi- ja viestintäalan asiantuntijoita joka lähtöön.

Kuinka paljon on käytetty itse suunnittelutyöhön on kuitenkin epäolennaista. Näinkin merkittäviin suunnitteluprojekteihin kuuluu myös erilaisia tutkimuksia, lukuisten visuaalisten ratkaisuvaihtoehtojen kartoittamisesta puhumattakaan. Hyvä, että Posti on luottanut projektissa suomalaisiin asiantuntijoihin. Tässä tapauksessa työmies ja -nainen on palkkansa ansainnut.

Arvioinnin vaikeudesta

Ilmeitä tai visuaalisia identiteettejä arvioitaessa on aina muistettava, että emme tiedä minkälainen suunnitteluprosessi on ollut. Onko ollut kiire, onko suunnittelutyölle asetettua tiukkoja reunaehtoja, miten henkilökemiat ovat toimineet, tai miten asiakas tai joku muu taho on vaikuttanut päätöksiin. Suuriin projekteihin tuppaa usein myös liittymän aina jotain yllättävää, veikkaanpa että niin tässäkin.

Lopullinen tuomio siitä, kuinka hyvin Postin uusi ilme toimii voidaan antaa vasta muutaman vuoden kuluttua, kun tuhannet Postin asiakkaat ovat sen testanneet.

Katsotaan sitten millä nimellä saparoa kutsutaan.

Kuvan valta ja voima

”Olkaa onnellisia, sillä maailmansodan syttyessä te muotoilijat jäätte eloon toiseksi viimeisinä. Viimeisinä eloon jäävät päättäjät ja kenraalit tarvitsevat nimittäin teitä suunnittelemaan valtansa merkit”.

Näin opasti meitä nuoria opiskelijoita muoto-opin opettajamme Severi Parko Taideteollisessa korkeakoulussa 1990-luvulla.

Visuaalisilla viesteillä, merkeillä ja pilapiirroksilla tuntuukin olevan arvaamaton voima. Etenkin koko ajan visualisoituvassa maailmassa. Ja joskus tuota voimaa käytetään häikäilemättä väärin ajamaan omia tarkoitusperiä, jotka liittyvät valtaan.

Pariisin terrori-iskun jälkeen mieleeni nousikin ajatus, mitä jos kuvat viestinnässä kiellettäisiin? Tai jos visuaalisten esitysten tuottamiseen tarvittaisiin erityinen lupa, ja luvan saaneiden valvontaa hoitaisi erityinen virasto.

Lopputuloksena syntyisi – jos syntyisi – visualisointeja, jotka olisivat tasapuolisia kaikkia kohtaan, eivätkä loukkaisi ketään. Ne eivät luultavasti herättäisi myöskään tunteita, tai viestisi muutenkaan ylipäätään yhtään mitään.

Noh, ainakin valtaapitävät saisivat herätä levollisimmin mielin lukemaan aamulehteään ja terroristien värvääjät harmittelisivat ”mistä nyt tekosyyt järjettömyyksiin?”.

Ja ennemmin tai myöhemmin joku piirtäisi kuitenkin ruman kuvan seinälle tai blogiinsa.

Kuvan voima selittyy sen nopeudella ja iskevyydellä, sekä kulttuuri- ja kielimuurit ylittävällä esitystavalla. Lisäksi kuva leviää digitaalisessa maailmassa salamannopeasti miljoonien ihmisten katsottavaksi. Teksti on useimmiten käännettävä, ja sen sisäistämiseen kuluu monikertainen aika. Tekstillä on toki muita ominaisuuksia mitkä kuvasta puuttuvat.

Länsimaisessa yksilönvapautta ja -vastuuta korostavassa yhteiskunnassa sanan ja kuvan vapaus ovat itsestään selviä asioita. Ilmaisunvapaus on pikkuhiljaa parantunut myös kollektiivisuutta korostavissa yhteiskunnissa, kuten esimerkiksi Kiinassa ja monissa arabimaissa. Tabuja on edelleen, mutta niidenkin suhteen tavat tuntuvat globalisoituvan. Sietokyky kasvaa ja sitä myötä myös kuvien rohkeus ja julkeus.

Mitäpä jos kehitettäisiinkin uusi foorumi, jossa loukkaaviin pilapiirroksiin saa vastata omilla piirroksilla. Sama näkyvyys kaikille, fair play. Siitä syntyisi mahtava taistelu, kumpi osapuoli kehtaa ja osaa tehdä törkeämpiä kuvia toisesta. Mikä olisi lopputulos?

Veikkaanpa että molemmin puolin makeat naurut ja komeita piirroksia.

Ja vähemmän terrori-iskuja.

Sananvapauden puolesta!