Muotoilijoiden ja taiteilijoiden luomat utopiat pelastavat maailman

Elämme aikaa, jossa tulevaisuuden visiot ovat poikkeuksellisen ankeat. Tai ainakin niin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Todellisuudessa ihmiskunta elää kuitenkin parasta aikaansa. Oikeastaan tulevaisuuskin näyttää hyvältä, jos se vain sellaiseksi kuvataan.

Mediatietojen mukaan meitä uhkaavat ilmastonmuutos, pandemiat, kybersodat, ääriliikkeet tai rikollisuus. Tulevaisuudessa vanhusten hoito romahtaa, vesi loppuu ja pahimmassa tapauksessa nuuskan tuotanto kielletään. 

Haasteista huolimatta sotiin, sairauksiin tai rikollisuuteen kuolee vähemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin. Tästä kertoo esimerkiksi ruotsalaisen Hans Roslingin kirja Faktojen maailma – asiat ovat paremmin kuin luulet. Myös israelilaisen Yuval Noval Hararin teos Ihmisen lyhyt historia on avartavaa luettavaa. Niissä kerrotaan, miten ihminen on tähän pisteeseen päässyt. Historian tuntemus onkin yksi tulevaisuuksien tutkimisen tärkeimpiä asioita.

Utopiota dystopioiden tilalle!

Tiedämme että tieto lisää tuskaa. Mutta tiedämme myös, että tuskailu ja epätoivoon vaipuminen ei ole ihmiselle hyväksi. Tulevaisuuden suunnitteluun tarvitaan optimistisia näkymiä. Tästä on puhunut myös futurologi ja tietokirjailija Elina Hiltunen, esimerkiksi radio-ohjelmassa Markus Leikolan sota ja rauha.

SITRAn asiantuntija Anna Solovjew-Wartiovaara puolestaan on kirjoittanut utopioista tulevaisuudenuskon vahvistajana. Hänen mukaansa utopiat ovat työkaluja paremman maailman kuvitteluun ja ratkaisujen löytämiseen.

Luovat osaajat esiin!

Luovuuteen ja mielikuvitukseen perustuvat suuret ajatukset ovat aina olleet ihmiskunnan kehityksen moottoreina. Leonardo da Vinci suunnitteli lentokoneita, mutta hänen aikanaan ilmaan ei vielä päästy. Tieteiskirjallisuuden edelläkävijä Jules Verne puolestaan lensi kirjoissaan kuuhun, noin sata vuotta ennen ensimmäistä kuulentoa.

Leonardo suunnitteli ’helikopterin’ jo 1400-luvun lopulla (vasemmalla). Orville ja Wilbur Wright tekivät ensimmäisen lennon moottoroidulla ilma-aluksella vuonna 1903 (oikealla).

Jules Vernen romaani Maasta kuuhun (ransk. De la Terre à la Lune) julkaistiin vuonna 1865 (vasemmalla). Ensimmäinen ihminen kuun pinnalla käveli lopulta vuonna 1969 (oikealla).

Tulevaisuuden haasteisiin ei riitä ’insinööriajattelu’. Sen sijaan  luovien alojen ammattilaisilla on erinomaiset työkalut luoda uusia tulevaisuuden visioita. Tämän päivän muotoilijoilla ja taiteilijoilla on kykyä hankkia ja tuottaa tietoa, sekä edelleen kehittää mielikuvituksellisia kuvauksia siitä maailmasta mitä ihmiskunta tavoittelee.

Utopiat ovat politiikkaa

On myös tärkeää ymmärtää, että ei ole saman tekevää ketkä utopioita laativat. Utopiat ova siis poliitiikan teon välineitä. Niihin liittyy aina arvolatauksia ja eettisiä ominaisuuksia. Populismin sijaan utopioiden täytyy olla perusteltavissa ja arvioitavissa. Aivan kuten kaikki muukin yhteisten asioiden hoitaminen.

Lopuksi kuuluisaa filosofia Andy McCoyta lainaten: ”Sun täytyy varoo mitä sä haluut. Sä voit vielä saada sen”.

Advertisement

Kuntabrändin syvin olemus

Kuntia brändätään mitä eriskummallisimmin keinoin. Myös laatu on vaihteleva. Mutta mistä kuntabrändäyksessä oikeastaan on kyse? Kenelle sitä tehdään ja miksi?

Brändäyksen lähestymistavoista

Kuntabrändäyksessä puhutaan usein pehmeistä ja kovista vetovoimatekijöistä. Koviin tekijöihin kuuluu infrastruktuuri, sijainti, teollisuus, rakennukset ja vaikkapa maankäyttöstrategia. Pehmeillä tarkoitetaan aineettomia tekijöitä, eli historiaa, kulttuuria, perinnettä, ihmisiä ja paikkakunnan henkeä.

Kovat vetovoimatekijät eivät yleensä poikkea juurikaan kilpailijakuntien vastaavista. Pehmeät vetovoimatekijät sen sijaan muodostavat pohjan kunnan identiteetille. Niille kunta rakentaa omaperäisyytensä ja erottuu muista.

Pehmeistä vetovoimatekijöistä on toki vaikeampi kertoa, sillä niitä ei voi esittää numeroin. Toisaalta niissä on myös potentiaalia, sillä niitä voi kuvailla sanoin ja kuvin. Niistä voi rakentaa tarinan.

Kohderyhmät hakusessa

Kuntien viestien kohderyhmänä on yleensä kunnan ulkopuoliset ihmiset, yrittäjät ja päättäjät. Tavoitteena on saada uusia asukkaita, työpaikkoja ja investointeja nimenomaan meidän kuntaan eikä naapuriin.

Tällöin unohtuu kuitenkin kaikkein tärkein kohderyhmä – nykyiset kuntalaiset.

Jos kunta ei ota vetovoimatyössään huomioon kunnan nykyisiä kuntalaisia, ei vetovoimassa ole vetoa eikä voimaa. Jos he nimittäin eivät koe kuntaansa houkuttavana, eivät sitä koe ulkokuntalaisetkaan. Siitä pitää nykyajan sosiaalinen media huolen.

Parasta houkuttavuustyötä onkin pitää huolta nykyisten kuntalaisten hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä. Kukapa ei haluaisi mukaan jengiin jossa asiat toimivat ja on hyvä meininki.

Kuntalaiset mukaan brändityöhön

Kuntalaisten joukosta löytyy usein brändityöhön paitsi ammatillista osaamista, myös arvoasiantuntemusta. Ammattilaiset eivät välttämättä ole brändiexperttejä, mutta he voivat olla keskeisissä rooleissa esimerkiksi perinteiden välittäjinä, sisällöntuottajina tai aktiivisina järjestöihmisinä.

Arvoasiantuntijat taas tietävät, että se mikä ’meille’ on tärkeää, on tärkeää todennäköisesti myös potentiaaliselle uudelle kuntalaiselle, yrittäjälle tai matkailijalle.

Kuntalaiset ovat myös hyvin paljon monimuotoisempi joukko kuin muutaman hengen virkamiestyöryhmä. Sitä mitä goottinuoret, golfariherrat tai mamu-äidit ajattelevat kannattaa kuunnella. Erilaisten näkemysten törmäyttäminen on nimittäin aina hyödyllistä.

Hyvin suunniteltu ja rakennettu brändityö, joka on kuntalaisten yhteinen juttu, kasvattaa sisäistä toimeliaisuutta, ehkäisee poismuuttoa ja parantaa yhteishenkeä. Vuorovaikutus on vaikuttava juttu.

Kuntaliitokset muuttavat identiteettiä

Kuntaliitokset aiheuttavat sen, että uudelle kunnalle syntyy myös uusi identiteetti. Jotta uudella kunnalla olisi hyvät edellytykset kasvaa ja kehittyä, on uuden identiteetin määrittely otettava uuden kuntalaisten itsensä haltuun. Muuten sen tekevät jotkut muut, ja se prosessi ei ole kenenkään hallittavissa.

Uusi identiteetti on aivan ensiksi selkiytettävä kuntalaisille itselleen. Tämä antaa pohjaa myös sille, että identiteetti kehittyy edelleen ja kuntalaiset kokevat sen omakseen. Myös identiteettityössä kuntalaisten osallistumista kannattaa hyödyntää.

Nimen merkitystä ei voi korostaa liikaa 

Olipa kyse sitten yrityksestä tai kunnasta on nimi tutkitusti brändäyksen keskeisin tekijä. Usein sanotaankin että ”nimi on paikan muisti”. Tutkimusten mukaan kuntalaisten mielestä erityisesti nimi kuvastaa paikallista identiteettiä.

Jotkut kuntaliitoksista syntyneet kunnat ovat ottaneet käyttöön vanhojen lakkautettujen kuntien nimiä, kuten esimerkiksi Sastamala ja Akaa. Näiden nimien sisäistäminen ei ole ollut kuitenkaan ongelmatonta. Paikalliset ihmiset kertovatkin olevansa toijalalaisia, tyrvääläisiä tai vammalalaisia, eivätkä akaalaisia tai sastamalalaisia.

Aidon asian tunnistaa

Varoittavana esimerkkinä epäaidosta kuntabrändäyksestä käy Vantaan kaupunki. Se nimittäin osti kansainväliseltä kuvatoimistolta brändikuvia, joita oli aikaisemmin käytetty mm. amerikkalaisen vakuutusyhtiön mainonnassa ja australialaisen lastensuojelujärjestön viestinnässä.

Samalla rahalla olisi palkattu suomalainen ammattivalokuvaaja, ja lopputuloksena kaupunki olisi saanut taatusti ainutlaatuisia brändikuvia, joihin ei törmää missään päin maailmaa.

Tarinan opetus voisi olla se, että ei kannata yrittää olla Marilyn Monroe, jos oikeasti on Männistön muorin Venla.

Tarvitseeko kunta brändin?

Yhteiskunnallisten myllerrysten keskellä tulevaisuus näyttää hyvin vaikeasti ennustettavalta. Koska rahasta on vastedeskin pula, olisi kuntalaisten ja päättäjien yhdessä rakentama kuntabrändi hyvä työkalu alueen kehittämisessä. Hyödyntämällä järkevällä tavalla eri alojen asiantuntijoita – esimerkiksi tutkijoita, muotoilijoita ja sisällöntuottajia – saataisiin brändi myös tuntumaan, näkymään ja elämään.

Ja jos kuntabrändäyksen avulla saadaan aikaan se, että ihmiset kiinnittävät enemmän huomiotaan ympäristöönsä, sekä tapaavat toisiaan muuallakin kuin facebookissa, on se tehtävänsä tehnyt.

Lähteet:

Arild Wæraas, Hilde Bjørnå & Turid Moldenæs. (2014). Place, organization, democracy: Three Strategies for Municipal branding. Oslo: Norwegian Research Council.

Rainisto, Seppo. (2004). Kunnasta brändi? Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjassa.
http://www.sci.fi/~rainisto/kunnasta_brandi.pdf

Mikkonen, Pirjo. (2008). Onko kunnalla oltava brändi? Kotimaisten kielten keskus, verkkosivut.
http://www.kotus.fi/nyt/kotuksen_kolumnit/kuukauden_kielijuttu_(2003_2011)/onko_kunnalla_oltava_brandi

Paula Sjöblom, Ulla Hakala ja Satu-Päivi Kantola. (2014). Kunnan nimen merkitys Turun seudun asukkaille kuntaliitostilanteessa. Turun kaupunki, Kaupunkitutkimusohjelma, Tutkimuskatsauksia 2/2014.

Puolueiden visuaalinen aatteettomuus

Huhtikuun eduskuntavaaleja odotellessa on syytä palauttaa mieliin mitä puolueilla onkaan tarjottavana? Suomi olisi saatava ylös suosta kohti kukoistuksen polkuja.

Olipa kyse sitten yritys, puolue tai mikä tahansa organisaatio, kiteytyy tunnukseen vahva viesti toiminnasta, tavoitteista ja arvoista. Hyvä tunnus auttaa myös erottautumaan ja profiloitumaan.

Mutta mitä puolueet tunnuksillaan viestivät?

 

 

 

 

 

 

 

Keskusta

Keskustan tunnuksena aiheena on neliapila. Neliapila kuvaa onnea, luontoa, kasvua  – siis mainio tunnusaihe poliittiselle puolueelle.

Toteutus sen sijaan on erikoinen. Neliapila on osa kuviota jossa on mukana epämääräisiä kaartuvia viivoja. Neliapilan voima häviää kaiken keskellä.

Kuvio on sijoitettu vihreän ympyrän sisään, ja kokonaisuus esitetään tarramaisena päälle liimautuvana tai irtautuvana elementtinä. Eikö Keskusta siis olekaan sitoutunut aatteeseensa?

Teksti ’Keskusta’ on ladottu ohuella groteskilla tekstityypillä.

Keskustan tunnus erottuu viestinnässä kohtalaisesti. Hento tekstityyppi on ongelma pienessä koossa.

 

 

 

 

 

Kokoomus

Myös kokoomus turvautuu luonnon antimiin. Kokoomuksen tunnuksessa nököttää sininen ruiskukka. Kansanperinteessä ruiskukka viestii nuoren miehen rakkaudesta. Se on myös Viron kansalliskukka.

KOKOOMUS -teksti on jämäkkä, joskin trendihakuinen.

Sinisen musta väri on valittu konservatiivisesti varman päälle.

Kokoomuksen ruiskukka sen sijaan on kovin rispaantunut. Selkeästä muotoilusta ei ole tietoakaan. Ruiskukka tuntuukin vain kehnolta koristeelta logon päällä.

Yksinkertainen kokonaisuus toimii kuitenkin viestinnän eri tilanteissa hyvin.

 

 

 

 

 

Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraattien nimessä on lupausta aatteesta kahdenkin puolueen verran. Aatetta on kuitenkin tunnuksesta vaikea havaita.

Ensiksi huomio kiinnittyy sydämen muotoon. Sitten löytyy K-kirjain ja kohta myös D. Sydän liittyy perinteisesti rakkauteen, välittämiseen.

Kokonaisuus on katsojalle haastava ja muotokieli kova. Kristillistä symboliikkaa ei löydy ja demokratiakin on mutkan takana. Herää kysymys, halutaanko niitä pitää taka-alalla tietoisesti?

Perusmuodiltaan tunnus ajaa asiansa viestinnässä. Merkkiosan sävyliukumat ja tekstiosa tosin hiipuvat pienessä koossa.

 

 

 

 

Perussuomalaiset

Perussuomalaiset ovat valinneet puolueen tunnuksen tekstityypiksi oikein ’perusfontin’. Tunnuksessa lukee PerusS. Halutaanko suomalaisuutta peitellä?

Symboliikasta on vaikea ottaa kantaa koska sitä ei ole. On vain laatikko ja sen sisällä teksti. Ikään kuin halpistuote.

Värit ovat sininen ja keltainen – Ruotsin värit.

Aiheita kuvata perinteisiä suomalaisia arvoja olisi vaikka kuinka paljon. Niitä kannattaisi myös käyttää.

 

 

 

Ruotsalainen kansanpuolue

RKP on käyttänyt leppäkerttua tunnuksenaan 1990-luvulta lähtien. Leppäkerttu symbolisoi onnea eri kulttuureissa.

Ensivaikutelma RKP:n tunnuksesta on jämäkkä ja tasapainoinen. Hiukan kirjava. Jos tavoitteena on ollut viestiä hyödyllisestä, onnea tuottavasta pienestä toimijasta, niin tunnuksen suunnittelu on osunut oikeaan.

Suuria aatteellisia tarinoita tai intohimoa RKP:n tunnuksesta on vaikea löytää.

Tunnus tuntuu toimiva melko hyvin verkkosivuilla ja viestinnässä.

 

 

 

 

 

 

Sosiaalidemkraatit

SDP:llä oli aikoinaan tunnuksessaan vahva aihe: punainen ruusu. Nyt siitä on jäljellä vain tyylitelty kukan lehti.

Punainen ruusu viesti intohimosta ja sosialismista. Näistä oikein mikään ei ole nykyään trendikästä. Etenkään sosialismi.

Tavoitteena on ollut ilmeisesti kuvata aatteen ’jalostumista’ ajan mukana. Mutta kovin laimeaan suuntaan on menty.

Ehkäpä SDP:n tunnus onkin rehellinen: ”olemme sosialismin aatteen ja kiihkeyden hylänneitä arkisia puurtajia”.

Yksinkertainen kokonaisuus toimii toki erinomaisesti viestinnässä.

 

 

 

 

 

Vasemmisto (ent. Vasemmistoliitto)

Vasemmiston tunnuksessa neljä siveltimellä vedettyä viivaa nousee ylöspäin. Punaisen sävyiset viivat kuvannevat sosialismin eri vivahteita ja vihreät ympäristötietoisuutta.

Siveltimen jälki antaa vaikutelman rentoudesta, jolla haluttaneen tehdä pesäeroa entisiin jäykkäliikkeisiin kommunisteihin.

Puolueen nimen tekstityyppi on pehmeä ja trendikäs, herkkä siis ajan muutoksille.

Kokonaisuus toimii paremmin irrallisena yksittäisenä elementtinä kuin esimerkiksi vaalimainoksessa, kun mukana on valokuvia ja tekstiä.

Hiukan vaisuksi jää, vaikka sisältöä löytyy.

 

 

Vihreät (entinen Vihreä liike)

Vihreät on ympäristötietoisuuden ja luonnonsuojelun pohjalle syntynyt puolue. Väri tunnuksessa on siis osuva. Mutta sen pidemmälle ei ole uskallettu mennä.

Toki teksti on myös ruotsiksi, mutta se tuntuu kaksikielisyyden liioittelulta. Groteski tekstityyppi on sukua Kristillisdemokraattien ja SDP:n tunnusten tekstityypille.

Puolueen nimi on vain ladottu ilman personoitua muotoilua. V-, i- ja h-kirjaimetkin on jätetty eri korkuisiksi. ’De Gröna’ on sentään ladottu ohuemmalla tekstityypillä.

Erittäin yksinkertainen tunnus toimii toki pomminvarmasti verkkosivuilla, julisteissa ja muissa sovelluskohteissa. Tilaa jää kuvitukselle ja tekstille.

Yhteenveto: Laimeaa ja tylsää

Puolueiden tunnuksia tarkastellessa tulee mieleen ’mitä puolueet oikein pelkäävät’? Miksi arvoja, aatteita ja ideologiaa ei uskalleta tuoda voimakkaasti esille? Eivätkö he ota itseään tosissaan?

Usean tunnuksen sovelluksessa näkyy ammattilaisten jälki, mutta tunnusten sisällön suunnittelussa sitä ei näy.

Hyvät puoluejohtajat, arvot ja aatteet on tehtävä näkyviksi. Muuten niistä on turha puhua.