Investointi suunnitteluun vähentäisi plagiointia

Marimekon plagiointikohu on hälvennyt. Syylliset on ristiinnaulittu ja kansa tyytyväinen. Paha sai palkkansa. Plagiointihan on toisilta varastamista ja siten hirvittävä raamatullinen rikos.

Vasemmalla Maria Primatshenkon Rotta matkalla (1963), oikealla Maria Isolan Metsänväki (2006).

Samalla ummistamme silmämme siltä, että varastamme joka päivä itsekin. Netistä. Kuvia, tekstiä, musiikkia. Kuka mitäkin. Meitä suorastaan kannustetaan jakamaan sisältöä, jotta toiset voisivat sitä hyödyntää. On myös syntynyt kansanliike nimeltä Piraattipuolue, jonka kantava ajatus on että toisilta saa varastaa.

Myös graafisen suunnittelun saralla on varkaissa käyty. Itsekin olen plagiointiin törmännyt. Suunnittelin aikoinaan Suomen Metsäyhdistykselle heidän kansainväliseen kampanjaansa ikoneita, joilla haluttiin viestiä kuinka me suomalaiset suhtaudumme metsään. Ilmeisesti onnistuin kohtalaisesti koska Deutscher Forstverein nappasi sekä idean että toteutuksen. Tutun näköiset ikonit koristivat ennen pitkä heidän verkkosivujaan. Pohdimme Metsäyhdistyksen kanssa kuinka suhtautua asiaan. He eivät halunneet tehdä asiasta isoa numeroa, mutta toisaalta ymmärsivät minun kantani että asiaan täytyi reagoida. Plagiaatio oli heidänkin mielestä ilmeinen. Siispä kirjoitin kirjeen Saksaan. Mainitsin kirjeessä että heidän uudet tunnuksensa muistuttivat kovasti suunnittelemiani ikoneita. Esitin kohteliaasti että he poistaisivat ne käytöstä. Tarjouduin myös suunnittelemaan heille uudet ikonit niiden sijaan. En saanut koskaan vastausta, mutta ikonit hävisivät muutaman päivän kuluttua verkkosivuilta.

Oma tapaukseni oli pieni juttu suurempien kohujen rinnalla. Viimeksi irvailtiin MTV:n uudelle tunnukselle. On kovasti Alkon tunnuksen näköinen, kun ne asetetaan vierekkäin ja samaan kokoon. Mutta kun niitä käytetään eri konteksteissa yhdennäköisyys heikkenee merkittävästi.

Yllä: Alkon ja MTV:n logot.
Keskellä: FC Barcelonan ja Jyväskylän Jalkapalloklubin tunnukset.
Alla: Luvattu maa (WSOY, 2014) ja Suomi 1944 (Gummerus, 2013) -kirjojen kannet.

Ilmeneekö plagiointitapauksia sitten nykyään enemmän kuin aikaisemmin? Ja jos ilmenee, niin miksi? Oman arvioni mukaan plagiointitapauksia on enemmän. Tapaukset tulevat myös paremmin esille, kiitos tehokkaiden viestintäkanavien. Myös edellä mainitsemani yleinen ilmapiiri, joka kannustaa toisen hengentuotteiden varastamiseen, ei ainakaan vähennä plagiointia.

Plagioinnin syynä voi olla myös kohteen arvostaminen, puutteelliset suunnittelutaidot tai silkka ymmärtämättömyys. Joskus jopa kaikki nämä kolme.

Kaiken taustalla on kuitenkin suurin syy – suunnittelutyön vähäinen arvostus. Tämä ilmenee siten että suunnittelutyöstä ei olla valmiita maksamaan. Sen on huomannut varmasti myös moni graafinen suunnittelija. Kustannusarvioita laatiessa tuotantotunnit menevät paljon paremmin läpi kuin ideointitunnit. Omalla kohdalla tämä ilmeni erään asiakkaani tokaisuun ”miten kouluja käyneellä miehellä voi mennä noin monta tuntia tuon asian ratkomiseen?”.

Parempien suunnitteluratkaisujen synnyttämiseksi pitäisi tunteja kuitenkin käyttää paljon enemmän itse suunnittelutyöhön kuin aikaisemmin. Ajatellaanpa vaikka yritystunnuksia. Maailmamme on visualisoitunut parissa vuosikymmenessä huimaa vauhtia. Sinä aikana – ja aikaisemminkin – miljoonille yrityksille on suunniteltu miljoonia yritysilmeitä ja yritystunnuksia. Tunnusten suunnittelussahan pyritään pelkistyksiin ja synnyttämään muistijälkeä hakemalla liittymäkohtia johonkin tuttuun elementtiin tai ilmiöön ympäristössämme. Kun erilaiset geometriset, typografiset ja väreihin perustuvat keinot ovat kuitenkin melko rajalliset, ei ole ihme jos suunnittelijat päätyvät samankaltaisiin lopputuloksiin. He kuitenkin ammentavat ideoita yhteisestä visuaalisesta kulttuuristamme. Suunnittelijoilla, kuten ihmisellä yleensä, on myös taipumus tallentaa asioita aivoihinsa, jotka pulpahtavat esille sopivassa tilanteessa. Esimerkiksi graafikolla jokin nähty mutta alitajuntaan piilotettu liikemerkki tulee mielen kun hän pohtii uutta yritystunnusta. Ja hups, kohta se onkin paperilla piirrettynä.

Tätä voisi ja tietysti täytyykin yrittää välttää. Graafikot lähettelevätkin kollegoilleen luonnoksia, ja kyselevät josko nämä muistuttavat liiaksi jotakin jo olemassa olevaa tunnusta. Parempi keino olisi kuitenkin maksaa suunnittelijalle itse ideointi- ja suunnittelutyöstä. Näin hänellä olisi aikaa mennä syvemmälle asiakkaan haasteisiin ja löytämään uusia tapoja visualisoida yrityksen tai tuotteen ominaisuuksia. Kannattaisi myös panostaa sen asian tutkimukseen onko ehdolla oleva tunnusluonnos liian samankaltainen kuin jokin olemassa oleva tunnus. Se olisi kaikkien etu pitkällä tähtäimellä.

Yritykset ovat myös usein aivan liian arkoja visuaalisen identiteetin suhteen. Puuttuu rohkeutta. Oma yritys, tuote tai palvelu ei saa olla liian erilainan. Halutaan olla samanlainen kuin muut, mutta kuitenkin erilainen. Ei ihan helppo yhtälö. Joillain toimialoilla liiallisen erilaisuuden tai persoonallisuuden karttaminen on ymmärrettävää, kuten esimerkiksi lääketeollisuudessa. Mutta on paljon toimialoja, joilla yritys jolla on rohkeutta visuaalisen identiteetin suhteen, on vahvoilla myös kilpailumielessä. Tämän huomasivat aikoinaan ensimmäisinä muun muassa Ikea, Marimekko, Kone ja Apple. Hyviä kokeiluja on ollut myös Fiskarsilla ja Finnairilla.

Yritysten kannattaisi siis investoida visuaaliseen suunnitteluun ja sisällyttää tutkimusta osaksi suunnitteluprosesseja. Näin suunnittelutyön laatu paranisi ja syntyisi entistä vahvempia brändejä. Tämä ehkäisisi plagiointia, tai ainakin sitä tapahtuisi paljon pienemmässä mittakaavassa.

Advertisement

Design – aivan liian tärkeä asia jätettäväksi pelkästään designereille!

Visuaalinen viestinnän suunnittelu kuuluu lähtemättömästi designin kenttään. Visuaaliselle suunnittelulle on käynyt aivan kuten valokuvaukselle, se on demokratisoitunut. Jo vuosikausia lähes kuka tahansa on voinut hankkia Excel-, InDesign-, Photoshop- tai PowerPoint -ohjelman ja ryhtyä tekemään visuaalisia esityksiä. Monet hallitsevat myös video-editointiohjelmia. Jotkut jopa oppivat samalla suunnittelemaan, eli tuottamaan viestintäkokonaisuuksia, jotka ovat paitsi harkittuja ja merkityksiä sisältäviä, niin myös toimintoja helpottavia. 

Kuitenkin samalla kun ’rahvas’ on oppinut tuottamaa visuaalista suunnittelua, on suunnittelun laatu romahtanut määrän kasvaessa. Aivan kuten valokuvauksenkin. Toisaalta ihmiset saavat suunnittelusta mielihyvää ja viestit menevät kaikesta päätellen usein perille. Eikö se olekin viestinnän tarkoitus? Onkin toinen asia, jos amatöörisuunnittelija alkaa suunnittelemaan viestintää, jonka täytyy palvella yrityksen tai tuotteen brändiä ja edesauttaa liiketaloudellista tuottoa. Siitä ei hyvä seuraa, kuten ei hyvä seuraa amatöörilääkärien tai
-palomiestenkään jäljiltä. Niistä seuraa vain ruumiita ja savuavia raunioita.

Tämän päivän viestintään vaikuttavat globalisaatio, monikulttuurisuus ja visuaalisuuden kasvava merkitys. Viestien on tavoitettava kohde yhä sankemman viidakon keskeltä. Haasteet – tai sanotaan suoraan ongelmat – ovat yhä suuremmat. Tarvitaan uusia taitoja ja osaamista viestien perille menon mahdollistamiseksi. Taata sitä ei voi kukaan. Tarvitaan sosiologeja, kulttuurintutkijoita, tuottajia, virtuaaliarkkitehteja, koodaajia ja muita asiantuntijoita. Useiden asiantuntija-alojen design-ongelmia voitaisiinkin ratkaista, jos asiantuntijoilla itsellään olisi jonkin verran design-osaamista.

Design-osaamisesta hyötyisivät siis muutkin kuin designerit. Tämä puolestaan voisi edesauttaa uuden kansalaistaidon – designtaidon – syntymistä, mikä lisäisi yleistä ymmärrystä designista. Näin osattaisiin myös useammin kääntyä design-ammattilaisten puoleen kun tehtävät edellyttävät sen alan asiantuntijuutta.

Konventioista

Viime aikoina verkkosivujen suunnitteluprojekteissa olen törmännyt useaan kertaan sanaan konventio. Sanaa ovat käyttäneet webdesignerit, jotka ovat ansiokkaasti olleet järkeistämässä asiakkailleni suunnittelemia lennokkaita visuaalisia näkemyksiäni verkkomaailmaan. He ovat perustelleet kärsivällisesti minulle miksi jokin ehdottamani lay-out tai tapa jäsennellä asioita ei ole ollut toimiva, sanoilla ”se ei ole konventioiden mukaista”, tai että ”verkkosivujen konventiot ovat toisenlaisia”.

Sanakirjan mukaan konventioilla tarkoitetaan yleisiä tapoja tai käytänteitä. Konventiot ovat usein jopa välttämättömiä, jotta yhteiskunta pyörisi. Mutta välillä on myös tuntunut että konventiot ohjaavat esimerkiksi visuaalisia ratkaisuja enneminkin sen vuoksi, että niiden noudattamisesta on tullut eräänlainen konventio. Olen jopa pohtinut joissain tapauksissa, että yritetäänkö aikataulujen paineessa vain päästä helpolla, ja olla ajattelematta mihin kokonaisuudella pyritään. Tähän antavat viitteitä useiden verkkosivustojen hämmästyttävä yhdenmukaisuus aina typografiaa myöten.

Saksalainen graafinen suunnittelija Erik Spiekermann on lausunut mielestäni oivaltavasti että graafisten suunnittelijoiden tärkein tehtävä on tehdä kaoottisesta ympäristöstämme ymmärrettävämpoää. Tästä näkökulmasta katsottuna konventioille löytyy perusteluita. Toisaalta hollantilaisen suunnittelutoimiston Koeweiden & Postman verkkosivuilla puolestaan korostetaan persoonallisen, yksinkertaisen ja voimakkaan suunnittelun tärkeyttä. Silloin konventiot ovat heikommilla.

Konventioita on toki ollut aikaisemminkin. Ennen kuin kahden pakopisteen perspektiivistä tuki konventio renessanssin aikana käytettiin etupäässä arvoperspektiiviä. Myös sitä, että maailma aikoinaan kuviteltiin litteäksi voidaan pitää konventiona. Useille konventioilla on siis tyypillistä se, että ne muuttuvat. Ennemmin tai myöhemmin. Mutta jos noudatamme konventioita koskaan niitä kyseenalaistamatta ne eivät muutu. Ja muutoksia tuppaavat saamaan aikaan ne, jotka ovat konventiot kyseenalaistaneet. Tuottaakseen taas uusia konventioita.

Kustannusala ei ymmärrä muotoilun merkitystä

Miltä kuulostaisi, jos Nokian toimitusjohtaja Steven Elop kertoisi, että design on tulevaisuudessa osa matkapuhelinten valmistusprosessia, eikä kuulu tuotesuunnitteluun? Tai Marimekon Mika Ihamuotila paljastaisi, ettei ymmärrä tekstiilidesignin tämän päivän terminologiaa? Vastaavia kommentteja lehtien graafisesta suunnittelusta ovat esittäneet maamme suurimpien mediatalojen johtohenkilöt (Markkinointi & Mainonta 9.12.2011). Design ei tunnu olevan tärkeää Otavamedian ja A-lehtien huomispäivän tuotteille.

Kuitenkin jopa A-lehdiltä löytyy esimerkki lehdestä, jolle designin merkitys on suuri. Imagessa artikkelit ja kuvat pääsevät ansaitsemaansa arvoon moni-ilmeisen taiton, oivaltavien kuvavalintojen ja selkeän typografian avulla. Kilpailevan konsernin Helsingin Sanomat puolestaan on panostanut viime aikoina etenkin tiedon visualisointiin. Hesari myös esittelee ulkoasu-uudistuksiaan näyttävästi.

Mainittujen Otavamedian ja A-lehtien johtajilta näyttää jääneen huomaamatta tutkimukset, joiden mukaan viestintä visualisoituu. Onkin alettu puhua uudesta visuaalisesta järjestyksestä (mm. Helle & Töyry 2009). Tällä  tarkoitetaan sitä, että viestien muotoilijat ovat entistä tärkeämmässä roolissa lehtien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Lisäksi, kun yhä suurempi osa kokemuksistamme ja toiminnastamme välittyy median kautta, voidaan puhua yhteiskunnan medialisoitumisesta. Viestinnän muotoilussa tarvitaankin entistä laajempaa osaamiskirjoa sekä syvällisempää ymmärrystä eri medioiden ominaisuuksista, mahdollisuuksista ja käytöstä. Muotoilun tehtävä on auttaa lukijaa erottamaan viestinnän tulvasta se mikä häntä kiinnostaa.

Tästä kehityksestä huolimatta kustannusala irtisanoi vuonna 2011 kymmeniä vakituisessa työsuhteessa olevia graafisia suunnittelijoita.

Näin muotoilupääkaupungin juhlavuoden alussa designista puhutaan edelleen ymmärtämättä, että se on osa tulevaisuuden arkipäivän tuotteita, palveluita ja kokemuksia. Rahaa sillä ei osata tai haluta tehdä – ei ainakaan kustannusalalla.

(Julkaistu Journalisti-lehdessä 24.1.2012)

Ilmiöitä visuaalisesta maailmasta

Tervetuloa blogisivuilleni.

Blogini tarkoituksena on käsitellä visuaalisen kommunikaation, graafisen suunnittelun tutkimusta ja ilmiöitä. Saattaa olla että kohteeksi joutuvat muutkin kiinnostavat aiheet, kuten esimerkiksi musiikki, urheilu, politiikka, teknologia tai historia.

Seuraava aihe ilmestyy tähän lähiaikoina.

Heikki Nuutinen

Hello world!

Welcome to WordPress.com. After you read this, you should delete and write your own post, with a new title above. Or hit Add New on the left (of the admin dashboard) to start a fresh post.

Here are some suggestions for your first post.

1. You can find new ideas for what to blog about by reading the Daily Post.
2. Add PressThis to your browser. It creates a new blog post for you about any interesting  page you read on the web.
3. Make some changes to this page, and then hit preview on the right. You can alway preview any post or edit you before you share it to the world.