Virtuaaliterkkareita, tekoälykaavoitusta ja robottikouluja – kuntien digitaaliset palvelut tulevaisuudessa

Sote-uudistuksia ja tuottavuusloikkia odotellessa kunnat pohtivat kuinka hyödyntää digitaalisuuden tarjoamia mahdollisuuksia. Mutta ennen kuin digitaalisuutta aletaan hyödyntämään, kannattaa miettiä mitä sillä tavoitellaan.

– – – – – – – – – –

Palvelujen tarjoajasta aktivoijaksi

Jyrki Katainen sanoi taannoin että kunnilla ei ole muuta tehtävää kuin olla palveluiden tarjoajia. Huolimatta kuntien keskeisestä roolista sosiaali- ja terveys-, sekä koulutuspalveluiden tuottajana, ovat tehtävät tulevaisuudessa opaljon muutakin. Digitalisaatio on mahdollistanut jo nyt sen, että kuluttajat ovat yhä useammin aktiivisia osallistujia esimerkiksi brändäyksessä, kaupankäynnissä, tuotesuunnittelussa ja viestinnässä

Kuntien pitäisikin olla asukkaiden aktivoija ja osallistumisen kiihdyttäjä. Samalla yrittäjyys saisi uusia ulottuvuuksia ja asiantuntijaosaaminen löytäisi helpommin asiakkaansa.

Tehostamista ja tuottavuus silmissä kiiltäen unohdetaan pehmeämmät lähestymistavat. Tutkimukset kuitenkin osoittavat että säästöjä saadaan syntymään pysyvämmin (ja mukavammin) jos osallistujat ovat innostuneita, ja kokevat olevansa osallisena mielekkäässä toiminnassa.

Kukaan ei halua asua ensisijaisesti tehokkaassa kunnassa. Valitettavasti tämä kuitenkin näkyy erityisesti kaavoittamisessa ja tonttipolitiikassa.

Tulevaisuudessa kuntalaisuus on osa identiteettiä

Kun ihminen tuntee kuuluvansa tiettyyn paikkaan, paikasta tulee osa häntä itseään. Paikkaan kuuluminen on aina subjektiivinen kokemus, mutta alueen identiteetin kehittymiseen vaikuttavat myös yhdessä jaetut kokemukset. Tähän liittyvät myös käsitteet topofilia ja topofobia – paikkaan kuulumisen positiiviset ja negatiiviset tuntemukset. Niitä on meillä kaikilla.

Ihmisten identiteetit hakevat koko ajan uusia ympäristöjä ja ilmenemismuotoja. Lähes kaikilla on eri identiteetti töissä ja kotona. Usealla on myös digitaalisessa maailmassa some-identiteetti ja virtuaali-identiteetti. Tai useitakin. Myös kuntalaisuus voisi parhaimmillaan olla voimakas osa identiteettiä.

Moni kaipaa myös personoitua ja proaktiivista palvelua. Silloin kuntalainen pääsisi itse muokkaamaan palveluitaan tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Tämä lisäisi käyttökokemusta, motivaatiota ja sitoutumista. On tärkeää että palvelu toimii itselle tärkeissä ympäristöissä, liittyivätpä nämä sitten tonttiasioihin, harrastuksiin tai lasten hoitoon.

Digitaalisuus tuo konkretiaa, tekoäly luotettavuutta

Kunnallispolitiikka ja päätöksenteko vilisee alan jargoniaa ja termejä. Jos niitä ei hallitse on osallistuminen mahdotonta. Abstraktit asiat kaipaavatkin konkretiaa. Digitaalisuutta ja visuaalisuutta kannattaisi hyödyntää esimerkiksi datan havainnollistamisessa. Digitaalisuus ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan palvelee kokonaisuutta. Hyvinvointia ja arvokasta elämää.

Pelilliset ominaisuudet ovat keskeisiä ominaisuuksia hyvissä  digitaalisissa palveluissa. Pelillisyys tarkoittaa tässä tapauksessa vastavuoroisuutta, toimivuutta ja käyttökokemuksen miellyttävyyttä. Tällöin on luontevaa hyödyntää tekoälyä ja robottiteknologiaa. Robotit ovat jo mukana hoivatöissä, miksei siis opettajina tai kaava-arkkitehteina?

Virtuaalitodellisuuden lopullista läpimurtoa on odoteltu 90-luvulta asti. Ongelmana on ollut erityisesti sisällön tuottamisen haasteellisuus ja hyödyllisyys. Kuntapalvelut voisi olla ratkaiseva tekijä sen läpimurtoon. Ovathan kuluttajat eli kuntalaiset kuitenkin virtuaalipalveluiden suurin käyttäjäryhmä tulevaisuudessa.

Kunta on kokonaisvaltainen kokemus

Kuntien digitaalisia palveluita ollaan myös  liittämässä osaksi muita palveluita. Olisikin järkevää että linkki esimerkiksi suomi.fi:hin ja jossain vaiheessa IoE:hin (internet of everything) olisi saumaton. Tuo sote-uudistus mukanaan sitten mitä tahansa.

Vastareaktiona digitalisaatiolle  on alettu puhumaan  inhimillistämisestä (human touch). Tästä on hyviä esimerkki kivijalkakauppojen paluu. Moni kaipaa asioiden hallintaa ja luotettavuutta. Se kertoo siitä että digitaalisuutta on liikaa, sitä on väärässä paikassa, tai sitä ei ole hyödynnetty oiken.

Tulevaisuudessa ollaan virtuaalimaailmassa ja todellisuudessa yhtä aikaa. Raja-aidat hämärtyvät kun ihmisten tarpeet vaihtelevat elämäntilanteiden ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Tällöin kaikille on luotava kanavat jotta he voivat olla mukana tekemässä yhteistä elinympäristöä.

Lähteet:

T. Haarni, M. Karvinen, H. Koskela & S. Tani. 1997. Johdatus nykymaantieteeseen. Teoksessa Tila, paikka ja maisema – tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Tampere: Vastapaino.

S. Sallinen, K. Majoinen & M. Salenius (toim.). 2012. Elinvoimainen ja toimintakykyinen kunta. Helsinki: Kuntaliitto.

TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n verkkosivut, http://www.tieke.fi

Mainokset

Tekijä: Heikki Nuutinen

Art Director, tutkija, yrittäjä, TaM

2 vastausta artikkeliin “Virtuaaliterkkareita, tekoälykaavoitusta ja robottikouluja – kuntien digitaaliset palvelut tulevaisuudessa”

  1. Erittäin hyviä huomioita. Kirjoitan parhaillaan Hyvinkään seudun historiaa ja ajatuksenani on lopussa pohtia paikallisuuden merkitystä digitalisoituvassa ja verkottuvassa maailmassa. En usko että paikallisuus katoaa vaikka sen merkitys muuttuu (ja hyvä että muuttuu, sillä emme haluaisi elää vaikkapa 1600-luvun paikallisyhteisössä, uskokaa pois). Minusta on ollut hauska seurata, miten tietyissä jutuissa digiosallistuminen tuottaa hauskoja livekohtaamisia, esimerkkinä Hyvinkäälle hyvin kevyen organisaation kautta tuotettu Hypecon-tapahtuma. Paikallinen nuorisotoimi on monena vuonna mahdollistanut ja kevyesti moderoinut nuorten harrastajien yhdessä suunnitteleman tapahtuman, jossa monet osallistuvat paikan päällä, jotkut verkon kautta.
    Yleisellä tasolla tulee usein mieleen, että ihmisen kapasiteetti räätälöidä kaikkia mahdollisia asioita itselleen on rajallinen. Joku jaksaa ehkä räätälöidä LinkedIn-sivunsa tai oman kuntapalvelun käyttäjäprofiilinsa tai nettikirppisprofiilinsa tai terveydenhuoltoprofiilinsa, mutta jaksaako kaikkea? Suuri osa asioista pitäisi saada jotensakin helposti, nopeasti, intuitiivisesti palvelevan järjestelmän kautta. Sitä nykyiset systeemit eivät useinkaan ole, ja kunnantalon infotiskin tai neuvolan vastaanoton kautta asia ehti jo hoitua ennen kuin jaksoit kaivaa esiin n:net käyttäjätunnukset…
    Erityisen huolestuttavana pidän sitä mahdollisuutta, että syntyisi jonkinlaisia digibyrokraatteja (no, tavallaan on jo) – jos nykyäänkin esimerkiksi etuuskäsittelyssä voi joutua ongelmiin, kun ei osaa etuuksienkäsittelijälle puhua juuri oikeilla termeillä, niin miten moni tippuu sähköisestä viestintäjärjestelmästä, koska ei osaa viestiä sähköisten lomakkeiden kanssa eikä kukaan auta? somen kautta on voinut seurailla vaikkapa verkossa asiointia yrittävien työttömien tuttujen yrityksiä sompailla järjestelmässä, ja juuri eilen uutisoitiin myös yrittäjien tuskastumisesta, kun EU-virtaviivaistetuille työpaikkailmoitussivuille on vaikea ilmoittaa työntekijöitä ja työntekijöiden on vaikea sieltä löytää sopivia ilmoitettuja työpaikkoja.
    Tällaisia pikaisesti viikonlopun iloksi!

    1. Kiitos ansioikkaista kommenteistasi, Anu.
      Digitalisaatio tuo tullessaan varmasti myös kaikenlaisia lieveilmiöitä. Digitaalinen(kaan) maailma ei ole valmis koskaan, mutta se luo mahdollisuuksia rakentaa siitä erittäin monimuotoisen ja mielenkiintoisen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s