Lapset ja nuoret kokevat maailman vahvasti brändien kautta. Tätä kannattaisi hyödyntää myös liikuntaharrastusten edistämisessä.
Urheilubisnes kasvaa maailmalla kovaa vauhtia. Media mahdollistaa entistä helpommin eri lajien ja suosikkiseurojen fanittamisen. Samaan aikaan mediassa uutisoidaan lasten ja nuorten liikunnan vähentymisestä, liiasta tietokonepelaamisesta ja yleiskunnon rapautumisesta.
Tässä yhtälössä kaikki ei täsmää.
Muuttuva liikunta
Parkour, säbä, skeittaus, footbag ja frisbeegolf kiinnostavat tämän päivän lapsia ja nuoria. Lisäksi kori- ja lentopallo ovat nousseet maajoukkueiden menestyksen myötä kaikkien suomalaisten tietoisuuteen.
Tätä ei ole kuitenkaan osattu hyödyntää lajiliitoissa. Vaikka taso on todistetusti korkeimpien tasojen sarjaotteluissa kova ei niissä käy niin paljon katsojia kuin on odotettu.
Lajibrändit hakoteillä
Olin seuraamassa lentopallomaajoukkueen maailmanliiga ottelua Portugalia vastaan Vaasassa kesällä 2015. Tunnelma oli fantastinen, kiitos paikalla olleiden satojen lentopalloturnaukseen osallistuneiden lasten ja nuorten. Myös peli itsessään oli huippulentopalloa parhaimmillaan. Kaiken lisäksi Suomi voitti 3–0!
Ottelun jälkeen nuoret fanit pääsivät tapaamaan idoleitaan kentällä. Mutta maajoukkueen fanituotteita en nähnyt missään! Aika moni pieni pelaaja olisi ollut ikionnellinen jos olisi saanut idolinsa nimmarin pelipaitaan tai lippikseen.
Lajista innostumisen rinnastamisen tuotteisiin voi tuntua pinnalliselta. Meitä on kuitenkin moneksi, ja muistot ja kokemukset kaipaavat tuekseen usein konkreettisia asioita. Esimerkiksi Urpo Sivula pelipaidan nimmarilla.
Urheiluseurojen brändit kuntoon!
Lapset ja nuoret ovat aikamme brändiarvottajia. Heille PlayStation, Voice of Finland, Barcelona ja Coca-Cola ovat samalla viivalla. Ja lapset valitsevat sen mikä puhuttelee heitä eniten.
Urheiluseuroissa on mukana tuhansia vapaaehtoisia vanhempia, jotka ovat jonkin erikoisalan, esimerkiksi vaikkapa markkinoinnin, myynnin tai median osaajia. Heidän asiantuntemustaan pitäisi pystyä hyödyntämään myös seuran toiminnassa. Heidän motiivinsakin on yleensä parempi kuin raha – oman lapsen hyvinvointi.
Ja jos osaamista ei ole omassa seurassa niin heitä löytyy markkinoilta. Tietysti se myös maksaa. Mutta maksajan pitäisikin olla joku muu kuin urheiluseura – me kaikki. Sen voisi hoitaa vaikkapa kouluttamalla tai tekemällä investoinnit seuran brändäykseen verovähennyskelpoisiksi. Tutkitusti lasten ja nuorten liikuntaan sijoitettu jokainen euro tulee yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin.
Lisäksi mitä enemmän lapset harrastavat nuorena, sitä terveempiä he ovat aikuisina.
Fanittamisesta harrastamiseen
Lajiliitoissa ja seuroissa keskitytään usein joko kilpaurheiluun tai kuntourheiluun. Hauskanpitäjät eli höntsääjät olisi huomioitava paremmin. Heitä kun kiinnostaa esimerkiksi jalkapallo diggailumieleessä. Heistä on mukava mennä pari kertaa viikossa leikkimään kavereiden kanssa Messiä tai Ronaldoa nurtsille muutamaksi tunniksi.
Samalla höntsääjät ovat myös pois harhateiltä ja saavat annoksen liikuntaa, muodossa tai toisessa. Mutta he ovat myös rikastuttamassa omaa liikuntakulttuuriamme. Usein heöntsääjät myös käyvät katsomassa otteluita ja ostavat oheistuotteita.
Design ja liikunta ne yhteen soppii!
Suomea sanotaan usein design-maaksi. Valitettavasti se ei näy urheilussa. Lajiliittojen ja seurojen brändäys ja viestintä on kaukana substanssiosaamisen tasosta. Niin ei tarvitsisi eikä saisi olla.
Kun brändi on kunnossa on yhteistyökumppaneidenkin hankkiminen helpompaa. Ja kenestäpä ei olisi mukava vetää oman seuran verkkarit päälle kun asu on tunnusta ja värejä myöten iskevä.
Tulevaisuutta peilaamassa 