Ohjaako keskustelu esineiden internetistä meitä harhaan? Ketä tai mitä varten verkko oikeastaan on?

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Kaikki netissä!

Digitalisaation edetessä asioille annetaan uusia nimiä. Puhutaan muun muassa asioiden tai esineiden internetistä sekä teollisesta internetistä. Tällöin kyse on internetin, älykkäiden laitteiden ja informaation hyödyntämisestä palveluissa, prosesseissa tai viestinnässä. Samalla toiminnot automatisoituvat, synnytetään uusia toisiinsa linkittyneitä toimintaympäristöjä, eli ekosysteemejä. Lopputuloksen tuotetaan uusia innovaatioita, palveluita ja liiketoimintaa.

Asiat menevät uusiksi, vai menevätkö?

Teollisen internetin merkittävyyttä on verrattu sähköön. Arvioidaan että teollisen internetin hyödyntäminen parantaa merkittävästi siihen panostavien yritysten kannattavuutta. Sen ennakoidaan luovan myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Määrää on luonnollisesti vaikea ennakoida, koska ne ovat vasta syntymässä.

Kehityksellä on vaikutusta myös teollisten tuotteiden valmistukseen ja jakeluun. On jo nähty merkkejä että esimerkiksi robottiteknologia ja 3d-tulostimien takia kaikkea ei kannata enää valmistaa Kiinassa, vaan lähempänä eurooppalaisia kuluttajia.

Uusia työpaikkoja syntyy etenkin tietotekniikan aloille, mutta myös esimerkiksi palvelumuotoilun ja markkinoinnin sektoreilla. Jonkunhan on tehtävä monimutkaisista kokonaisuuksista ymmärrettäviä ja käyttökokemuksesta miellyttäviä, sekä lisäksi kerrottava siitä kiinnostavasti kuluttajille.

Digitalisaatio etenee verkostomaisesti

Digitalisaatiossa on usein kyse ketjureaktiosta. Kun yksi asia digitalisoituu, koko ekosysteemi sen ympärillä muuttuu. Näin on tapahtunut esimerkiksi musiikin, kirjojen, karttojen ja matkustamisen digitalisoitumisen myötä.

Jo vuosia metsätyökoneiden navigointi leimikoiden luo sekä datan kerääminen kaadetuista puumääristä ja sijainneista on ollut arkea. Digitaalista tekniikka on alettu käyttämään myös jätteiden keräämisessä. Jäteastioihin sijoitettujen anturoiden avulla astioiden tyhjennyksestä on tullut tehokkaampaa, samalla kun on säästetty kustannuksia, työaikaa ja ympäristöä.

Turvayhtiöt tarjoavat nykyään kokonaisvaltaisia palveluita, jossa kulunvalvontaan on liitetty lähes kaikki mahdollinen yrityksen toiminta. Prosessien hallinta, ajankäyttö, logistiikka, laskutus ja jopa rekrytointi on valjastettu hallittavaksi yhden kokonaisuuden alle. Lienee vain ajan kysymys kun mukaan tulevat esimerkiksi terveyden sekä fyysisen ja henkisen kunnon seurantalaitteet.

Teollisesta internetistä onkin vain pieni askel sote-uudistukseen ja kuntapalveluiden digitalisointiin. Ajatus siitä, että kaikki tarvittava on yhden palvelun sisällä – terveyspalveluista äänestämiseen, kirjasto- ja veropalveluihin – on kieltämättä kiehtova. Puhumattakaan, jos siihen voidaan yhdistää elokuvien katseleminen, matkavarausten tekeminen, ja tulevaisuudessa virtuaaliset bänditreenit.

Kiviä kehityksen kengässä

Digitalisaation ja myös teollisen internetin lopullisen läpimurron tiellä on kuitenkin hidasteita. Yksi niistä on energia. Kasvava energian kulutuksen myötä on havaittu että akkujen kehitys ei ole pysynyt matkassa. Myös palvelinasemat kuluttavat energiaa enemmän kuin on ennakoitu.

Ohjelmistovirheet eli bugit voivat muodostua kokonaisuuden kannalta painajaismaisiksi ja pahimmillaan kaataa laajoja tietoverkostoja. Lisäksi kybersodankäynnin vaikutukset ovat entistä lähempänä arkeamme.

Uuden tekniikan hyödyntäminen ja uusien työpaikkojen syntyminen edellyttää hyvä koulutusta ja tutkimusta. Siitä Suomessa on kuitenkin leikattu. Kilpailijamaille annetaankin siten suotta etulyöntiasema, etenkin kun moni suomalainen huippututkija on siirtynyt ulkomaille töihin.

Myös tietosuojaan liittyy merkittäviä kysymyksiä. Kuka kontrolloi ja millä resursseilla? Lisäksi on mietittävä miten lainsäädäntö suhtautuu väärinkäytöksiin ja tekijäinoikeudellisiin asioihin.

Vaikka palveluiden tarjoajat keksivätkin hyviä ratkaisuja, eivät kaikki kuluttajat välttämättä ole aina valmiita ottamaan niitä vastaan. Digitalisaation vastustaminen onkin huomioitava. Aitoa palvelua ja ihmiskontakteja kaivataan yhä useammin – koneiden kanssa eläminen on nimittäin pitemmän päälle tylsää. Digipalvelu voisikin olla arkea, mutta aito ihmiskontakti luksusta!

Kuka kaikkea tarvitsee?

Jotta digitalisaatiosta ja teollisesta internetistä saataisin kaikki hyöty irti, olisi vältettävä samat virheet kuin Nokian kohdalla aikoinaan. Silloin keskityttiin laitteisiin ja niiden ominaisuuksiin, mutta unohdettiin kuluttaja ja käyttäjäkokemus.

Liiketoimintamahdollisuudet ovat varmasti loputtomat. Onnistumiseen tarvitaankin tutkimusta, koulutusta ja ennakkoluulotonta kehitystyötä. Niin, ja luonnollisesti ihmisiä, jotka haluavat uusia innovaatioita hyödyntää.

Lähteet:

Helin, Joel. 2015. Esineiden internet luo kodistasi älykkään ympäristön. Kandidaatintutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Jantunen, Saara. 2015. Infosota. Helsinki: Otava.

Juhanko, Jari (toim.). 2015. Suomalainen teollinen internet – haasteesta mahdollisuudeksi. Helsinki: ETLA.

www.dna.fi

www.tivi.fi

YLE:n verkkosivut, www.yle.fi

Advertisements