Kategoriat
digitalisaatio

Kuusi hyvää syytä vastustaa digitalisaatiota

DIGITALISAATION vastustuksessa kyse ei ole fundamentalistisesta takaisin luontoon-aatteesta, vaan taustalla on usein järkevää ja perusteltua kriittisyyttä. Sitä kannattaa kuunnella.

– – – – – – – – – – – – – – –

1. Huono suunnittelu

Huonosti suunnitellut käyttöliittymät, puutteelliset tekniset ominaisuudet ja amatöörimäiset sisällöt tuottavat kehnoja käyttökokemuksia. Kokemukset kertautuvat ja vastustus digitaalisuutta kohtaan kasvaa. Yleensä huonon suunnittelun syynä on se, että palvelun lopullista käyttäjää ei oteta mukaan suunnitteluvaiheeseen, ja yhä monimutkaisempien kokonaisuuksien kartoittamiseen ja arviointiin ei varata riittävästi resursseja.

2. Vääristynyt keskustelukulttuuri ja terminologia

Digitalisaatio on niin laajalle levinnyt ilmiö, että eri toimialoilla työskentelevät ihmiset käyttävät samoista asioista eri termejä. Yhteisymmärryksen löytäminen on usein hankalaa. Lisäksi keskustelua käyvät pääasiassa teknologiaosaajat – missä ovat sosiologit, psykologit, pedagogit, muotoilijat ja terveydenhoitoalan ammattilaiset? He ovat substanssiosaajia jotka jalostavan ’digitaaliset raaka-aineet’ hyödyttämään meitä kaikkia?

3. Inhimillisen kapasiteetin riittämättömyys

Kukapa meistä ei olisi välillä tuskaillut tietämättömyyttään digitalisaation kiihdytyskaistalla. Arjesta selviämisen ja työelämän paineiden keskellä ihmisten henkiset resurssit eivät riitä ottamaan haltuun kaikkia digitaalisia välineitä ja palveluita.

4. Lainsäädännön hitaus

Demokratiassa lainsäädäntö laahaa aina kehityksen perässä. Lisäksi epäselvyydet tekijänoikeusasioissa jarruttavat kiinnostusta investoida henkisiä voimavaroja, jos kuka vaan voi omia toisen työn hedelmiä, ja liiketaloudellista hyötyä on mahdotonta saavuttaa. Myös viranomaiset ovat peloissaan kun tieto on vapaasti jaettavissa – pommiohjeet  löytyvät verkosta alle aikayksikön.

5. Valta

Vapaata tiedonvälitystä vastustetaan epädemokraattisissa maissa, esimerkiksi Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja Venäjällä. Arabimaiden kansannousut olisivat olleet mahdottomia ilman internetiä ja mobiiliverkkoja. Kun vallanpitäjät haluavat nauttia rikkauksista kansa kannattaa pitää tietämättömänä.

6. Pelko työpaikoista

Monet suojatut toimialat haluavat pitävää kiinni kynsin hampain omasta reviiristään, jotta työpaikka tai liiketoiminta säilyisi. Kuuluisin esimerkki lienee taksipalvelu Uber. Kukapa ei vastustaisi asiaa joka vie oman työpaikan. Ymmärrettävästi varsinkin iäkkäämmät pelkäävät kehitystä.

Kritiikissä kehityksen siemen

Vastustuksen argumentointia kannattaisi kuunnella herkällä korvalla. Niissä piilee siemeniä digitaalisten palveluiden kehittämiselle. Kaikki vastarannan kiisket onkin otettava mukaan kehityksen kelkkaan.

Advertisement
Kategoriat
Uncategorized

Posti kulkee taas

Joulukuussa 2014 Itella Oyj julkaisi Postin uuden visuaalisen identiteetin. Ilmo Valtosen suunnittelema Itella-logo palloineen saa nyt siis väistyä.

Aikaisemmin viime vuonna Itella ilmoitti muuttavansa nimensä takaisin Postiksi vuoden 2015 alusta alkaen. Uusi virallinen  nimi on kokonaisuudessaan Posti Group Oyj.

Julkaisun myötä alkoivat myös ilmeen railakas arviointi ja suunnittelutyön hinnan kauhistelu.

Uutta ilmettä ovat arvioinut muun muassa vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman, sekä useat visuaalisen viestinnän nuoret ammattilaiset pingstate-sivustolla. Ja kuten asiaan kuuluu, tykitys on kovaa.

posti_group_450

Kuva: Posti Group Oyj

Oranssi, Futura, viiva ja saparo

Postin uudessa yritystunnuksessa sana ”posti” on kirjoitettu pienaakkosin Futura-tekstityypillä. Tekstin läpi kulkee valkoinen linja, joten se näyttää halkaistulta. I-kirjaimen päälle pisteen tilalle on sijoitettu pieni kuvio, joka muistuttaa pakettinaruja. Kokonaisuus on väriltään oranssi.

Tunnuksessa on jotain tuttua. Se johtuu luonnollisesti nimestä, tutusta kirjasintyypistä ja väristä. Ne ovatkin parhaiten perusteltavissa. Sekä valkoinen viiva että rusetti ovat sen sijaan herättäneet arvostelua. Moni kokee että posti on viipaloitu ja koristeltu epäolennaisella elementillä.

Viiva tuntuu kieltämättä tylsältä ratkaisulta. Vauhtia ja sujuvuutta se ei tunnu kuvaavan, ja onko edes tarpeenkaan. Viiva tosin tuntuu yhdistävän kokonaisuutta. Luettavuutta se heikentää, mutta kun uusi ilme tulee väistämättä tutuksi ympäristössämme, ei tunnusta enää lueta vaan silmäillään.

Rusetista tulee helposti mieleen myös saparo. Viittaus possuun on hauska, mutta ei varmaankaan mukana brändiattribuuttien listalla. Ja ovatko koristepakettien kuljetus sittenkään Postin keskeisintä liiketoimintaa?

Käymällä Postin verkkosivuilla selviää rusetin yhteys viestinnässä käytettäviin ikoneihin. Ikonit toimivatkin sivustolla mukavasti, kun taas logon rusettia ei voi tunnistaa pienessä koossa.

Metso - Koralmbahn
Kuva: Posti Group Oyj

Suunnittelutyön tuska ja ihanuus

Suunnittelijalle tilanne on hankala kun kohderyhmänä on ”kaikki”. Asiaa ei helpota asiakasyrityksen hyvin laaja palveluvalikoima, ja se, että ilmeen on oltava sovellettavissa hyvin erilaisiin tilanteisiin. Silloin on syytä muistaa ettei lopputulos voi olla mitään muuta kuin käytännöllinen, ja eri sovelluskohteisiin mahdollisimman vaivattomasti soveltuva ratkaisu. Vaikuttavien design-luomusten paikka on muualla.

 

postnord-logotype-rgb2011-09-27-logo-posten_primary
Kuvat: Wikipedia

Vertailu piristää

Verrattaessa naapurimaiden Posti-ilmeisiin Suomen Postin ilme tuntuu kovin arkiselta. Toki vanha tuttu oranssi toimii hyvin. Ruotsissa ja Tanskassa Postien toimintoja ollaan parhaillaan yhdistämässä PostNord-brändin alle. Norjassa sen sijaan ilmeuudistus toteutettiin 2000-luvun alussa.

Brändin uudistustyön hinta 2M euroa

1990-luvulla kauhisteltiin sitä kun jo edesmennyt Merita Pankki tuhlasi uuden logon suunnitteluun huikeat miljoona euroa. Todellisuudessa brittiläisen suunnittelutoimiston työ piti sisällään paljon muutakin kuin logon suunnittelun.

Nyt ilmeen on suunnitellut kotimainen toimisto N2 Nolla, ja rahaa on mennyt moninkertainen määrä. Postin markkinointi- ja brändijohtaja Pirjo Kaasisen mukaan uudistustyö on maksanut alle kaksi miljoonaa euroa.

Huomioiden asiakkaan suuruuden ja siihen liittyvät suunnitteluprosessin laajuuden on hintalappu melko kohtuullinen. Työtä ei nimittäin varmasti ole tehnyt yksinäinen graafikko kammiossaan, vaan mukana on ollut brändi- ja viestintäalan asiantuntijoita joka lähtöön.

Kuinka paljon on käytetty itse suunnittelutyöhön on kuitenkin epäolennaista. Näinkin merkittäviin suunnitteluprojekteihin kuuluu myös erilaisia tutkimuksia, lukuisten visuaalisten ratkaisuvaihtoehtojen kartoittamisesta puhumattakaan. Hyvä, että Posti on luottanut projektissa suomalaisiin asiantuntijoihin. Tässä tapauksessa työmies ja -nainen on palkkansa ansainnut.

Arvioinnin vaikeudesta

Ilmeitä tai visuaalisia identiteettejä arvioitaessa on aina muistettava, että emme tiedä minkälainen suunnitteluprosessi on ollut. Onko ollut kiire, onko suunnittelutyölle asetettua tiukkoja reunaehtoja, miten henkilökemiat ovat toimineet, tai miten asiakas tai joku muu taho on vaikuttanut päätöksiin. Suuriin projekteihin tuppaa usein myös liittymän aina jotain yllättävää, veikkaanpa että niin tässäkin.

Lopullinen tuomio siitä, kuinka hyvin Postin uusi ilme toimii voidaan antaa vasta muutaman vuoden kuluttua, kun tuhannet Postin asiakkaat ovat sen testanneet.

Katsotaan sitten millä nimellä saparoa kutsutaan.