Tuottavuutta leikin ja digitaalisuuden avulla

Useat asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet keinot miten hallitus tavoittelee tuottavuusloikkaa. Onkin esitetty, että työhyvinvointia kehittämällä tuottavuutta voitaisiin parantaa nopeimmin ja tehokkaimmin. Tässä olisi digitalisaatiollakin paljon annettavaa.

– – – – – – – – – –

Työhyvinvointi kannattaa

Vuosittain 20 000 suomalaista poistuu työelmästä työpahoinvoinnin takia. Se maksaa yhteiskunnalle 25 miljardia euroa vuodessa. Siihen ei kovin moni poliitikko ole kiinnittänyt huomiota.

Ihminen on sitä tehokkaampi mitä paremmin hän työssään viihtyy. Luonnollisesti myös oman osaamisen hyödyntäminen ja motivaatio vaikuttavat tehokkuuteen. Työhyvinvointiin vaikuttavat keskeisesti myös esimerkiksi työmäärä, työpaikan ihmissuhteet sekä kuinka turvalliseksi ja vakaaksi työpaikka koetaan.

Teknologia edellä vaikka väkisin

Työn tuottavuudesta puhuttaessa digitalisaatio liitetään pelkästään prosesseihin ja teknisiin ominaisuuksiin. Jopa luovien alojen asiantuntijoita – esimerkiksi Art Directoreita – ohjataan lisäkoulutukseen oppimaan ohjelmistojen saloja, sen sijaan että heidän luovaa ajatteluaan ja innovatiivisuuttaan kehitettäisiin.

Lisäksi keskusteluissa käytetään termejä kuten terveyshyödyt, kustannussäästöt, ajan säästöt ja tuottavuus, tehokkuus, mitattavuus. Ja kyse on kuitenkin ihmisistä, ei roboteista.

Mittaava ja huolehtiva robotti

Miksei siis käyttöliittymä voisi olla innostava tai jopa terapeuttinen? Miksei työvälineisiin voisi asentaa sensoreita jota mittaavat työntekijän ruumiin ja mielen toimintoja? Näin voitaisiin helposti ennalta ehkäistä työperäisiä oireita.

Älykkäitä digitaalisia työvälineitä voisi hyödyntää ohjaamaan työntekijä vaikkapa pitämään liikuntapaussi kun tunteja työn äärellä on kertynyt maksimi määrä. Tai komentamaan työntekijä lomalle jos henkinen hyvinvointi sitä edellyttää. Kaikki tuottavuuden nimissä.

Liikkuminen kannattaa aina

Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan työssä, vähentää mielenterveysongelmia, ja ennaltaehkäisee työperäisiä sairauksia. Älykkäillä laitteilla voitaisiinkin saada työntekijä liikkumaan tarpeeksi työn lomassa ja vapaa-ajalla. Kaupunkisuunnittelussa tätä on jo kokeiltu.

Leikiten tuottavaksi

Ennustan että tulevaisuudessa näemme työpaikoilla robotteja joiden kanssa työntekijät voivat pelata ja jopa leikkiä – leikkiminen nimittäin vaikuttaa positiivisesti työviihtyvyteen ja mielenterveyteen. Ja edelleen tuottavuuteen.

Miksei siis työ voisi sujua kuin leikki?

Advertisement

Hoiva-ala kaipaa hoivaa

Yksi maamme parhaiten varjelluista salaisuuksista on hoiva-alan osaaminen. Ainakin jos katsoo sitä brändäyksen näkökulmasta.

– – – – –

Haasteita enemmän kuin lääkäri määrää

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) selvityksen mukaan suomalaisilta hoiva-alan yrityksiltä puuttuu toiminnan konseptointi ja tuotteistaminen. Tarvittaisiin myös enemmän aktiivisuutta ja innovatiivisia lähestymistapoja toiminnan soveltamisessa paikallisiin ympäristöihin.

Hoiva-alan yritysten sidosryhmät ovat haastavia. Päätöksiä palveluiden ostamisesta tekevät kunnat, itse asiakkaat ja asiakkaiden omaiset. Väestön ikääntymisen myötä asiakkaita on entistä enemmän, ja heidän tarpeensa muuttuvat. Lisäksi hoiva-alan työntekijöiden työhyvinvoinnissa on ongelmia.

Yrityksiä joka lähtöön

Yksityinen sosiaali- ja terveysala on yksi nopeimmin kasvavista toimialoista Suomessa. Viime vuosina hoiva-alalle on syntynyt satoja kaiken kokoisia ja muotoisia yrityksiä. Maahan on rantautunut myös kansainvälisiä ketjuja. Vuonna 2014 hoiva-alalla oli 70 000 työntekijää, joten kyse on yhteiskunnallisesta merkittävästä sektorista.

VALVIRAn vuonna 2010 tekemän kartoituksen mukaan yksityisten palveluntarjoajien työn laatu oli parempaa kuin julkisella sektorilla. Myös asiakastyytyväisyysmittarit kertovat samaa tarinaa.

Hoiva-alan yritysten vetäjinä on usein henkilöitä, joilla on rautainen alan ydinosaaminen ja arvokäsitys. Yrittäistä löytyykin useita sairaanhoitajia. Valitettavasti heillä ei yleensä ole kokemusta liiketoiminnan kehittämisestä ja brändin rakentamisesta. Ja se luonnollisesti näkyy.

Mummot ja papat somettaa

Ikäihmisiä on yhä enemmän, he elävät vanhemmiksi ja ovat entistä paremmassa kunnossa. Tulevaisuuden vanhukset ovat myös entistä tiedostavampia ja vaativampia. Käsissä pysyy läppärit ja tabletit. Pyöritään somessa, harrastetaan ja haetaan virikkeitä. Kohta ollaan myös virtuaalimaailmoissa.

Huolimatta mahdollisista dementioista ja liikuntarajoitteisuuksista ikäihmisiä kannattaa kuunnella entistä paremmin myös asiakkaina. Ja he myös osaavat tehdä mielipiteensä selviksi.

Omaisten tuska

Kun iäkkään äidin tai isän voimat alkavat ehtyä, eikä kotona asuminen enää onnistu, on lapsilla edessä raskaita päätöksiä. Muutto hoitopaikkaan on samalla muutto todennäköisesti heidän vanhempiensa viimeiseen kotiin. Mainoslauseita ei kauheasti kiinnosta kuunnella.

Resurssit rajoittavat päätöksiä, mutta usein hoitopaikka valitaan intuition pohjalta. Samalla testataan kuinka hienotunteisesti palveluntarjoaja on osannut itsestään kertoa.

Kunnat uuden edessä

Kuntien viranomaiset ja VALVIRA valvovat sosiaali- ja terveysalan toimintaa. Kunnat järjestävät hoivapalveluita, mutta ne ovat viime aikoina  ryhtyneet myös valitsemaan ja kilpailuttamaan palveluntarjoajia. Kilpailutuksessa merkitseviä tekijöitä ovat referenssit, kokemus ja hinta, mutta myös resurssit ja maine.

Valinnat tehdään usein kiireessä, jolloin kattava perehtyminen hoiva-alan yrityksen toimintaan jää tekemättä. Valintaan vaikuttavat tällöin mielikuvat yrityksestä. Ihmisiä kun päättäjätkin ovat.

Robotiikka tulee

Tällä hetkellä hoiva-alan yritykset kilpailevat työvoimasta. Hoitohenkilökunta valitsee mielestään kiinnostavimmat työpaikat. Suuret yksiköt eivät tässä kisassa nouse kärkeen. Tärkeintä on työilmapiiri, henkilösuhteet ja johtaminen.

Hoiva-alan työntekijät kuitenkin ovat keskimäärin tyytymättömämpiä työhönsä kuin muut terveysalan ammattilaiset. Työ on etenkin henkisesti raskasta. Työtyytyväisyys onkin yksi haaste yrityksille tulevaisuudessa.

Tulevaisuudessa myös työn kuva muuttuu. Automaatio lisääntyy ja robotit tulevat mukaan hoitotyöhön ainakin avustavaan rooliin. Kehityksessä mukana pysyminen edellyttää yrityksiltä ponnisteluja joka alueella yhteistyössä henkilökunnan kanssa.

Maailmalle!

Sosiaali- ja terveydenhoitoalan vientimahdollisuuksista on puhuttu pitkään. TEM:in kartoitusten mukaan otollista maaperää on Venäjällä, Itä-Euroopassa, Persianlahden alueella sekä Aasiassa. Erityisesti vaativa erikoissairaanhoito on kysyttyä. Pian myös vanhustenhoito.

Kansainvälistyminen edellyttää kuitenkin investointeja kulttuuriympäristöjen ja lainsäädännön perehtymiseen, sekä markkinointiin ja brändäykseen. Mutta jos brändistrategia on kunnossa, kantaa se pitkälle myös muualla.

Kuka on hoiva-alan ”ikea”?

Hoiva-alalla pelätään erottumista. Uudistumista kuitenkin tarvitaan. Pelikentällä on tilaa, ja rohkein korjaa suurimman potin.

Potissa on tosin onneksi jakamista muillekin.

Lähteet:
Sosiaaliala. (2014). Hoiva 2020 – yksityisen hoiva-alan tulevaisuus.
Hartman, Sanna & Kahri, Pekka. (2011). Hoito- ja hoivapalvelujen kansainvälistyminen ja vienti. Helsinki. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja.

 

Pois peräkammareista osa 2: Viisi brändivinkkiä pk-yrityksille

Sanotaan että suomalaiset tekevät innovaatioita, mutta ruotsalaiset tekevät brändejä. Tämä tuntuu koskevan erityisesti pk-yrityksiä. Näin vapun kunniaksi on hyvä miettiä miten brändäys saataisiin paremmalle tolalle.

1. Nimi on numero yksi

Nimestä se lähtee. Hyvä yrityksen tai tuotteen nimi on jo puoli brändiä. Nimelle on luonteva kiteyttää palvelulupaus ja rakentaa tarina. Nimet Onni Vilkas, Marimekko ja Tukkanuotta viittaavat osuvasti toimialaan, mutta tuottavat mielihyvää oivalluksina. Tarina syntyy kuin itsestään.

2. Kerro mitä osaat

Kerro selkeästi mitä osaamista, tuotteita tai palveluja tarjoat. Pelkistä viestisi sekä tekstiksi, että visuaalisesti. Parin lauseen kiteytys ydinosaamisesta ja mahdollisesta muusta tarjonnasta on elintärkeää paitsi markkinointia varten, niin myös sisäisesti. Näin fokuskin pysyy kohdallaan.

Se miltä yritys näyttää ulos päin on elämän ja kuoleman kysymys. Persoonallinen ja oivaltava visuaalinen ilme edistää tutkitusti liiketoimintaa. Ja jos yritys ei itse määrittele olemustaan, sen tekee joku muu.

Niin ja se tarina. Mieti yritykseesi liittyvä erikoispiirre tai keksi se. Ei sen tarvitse olla totta, riittää että se kuulostaa hyvältä. Sitten kun tarina on löytynyt käytä sitä.

3. Älä ole piilossa

Liian usein asiakas törmää siihen ettei puhelinnumeroa löydy yrityksen verkkosivuilta, tai henkilöiden nimiä ei ole esillä. Tämä herättää epäluuloa ja heikentää asiakassuhteen syntymistä.

Siispä yhteystiedot selkeästi esille, ja alle vaikka kehotus ”soita meille!” Yksinkertainen asia mutta toimii.

4. Keskitä viestintä

Kenelläkään ei ole aikaa ja rahaa kymmeneen mainos- tai viestintäkanavaan. Pari kolmekin riittää. Tarjolla on nykyisin jopa ilmaisia välineitä, joten niitä kannattaa opetella käyttämään. Facebookin, Twitterin, Instagramin ja blogien alkuvaiheet oppii hetkessä, neuvoa voi kysyä vaikka perheen koululaisilta.

Liiketoiminnan kiihdyttämiseksi ei tarvitse olla nero. Oma tapa kertoa yrityksestä löytyy aina, mutta vakavampaan bisneksen kehittämiseen kannattaa kysyä ammattilaisia. On nykyään muuten aika edullistakin.

5. Kerro itsestäsi säännöllisesti

Kun mediassa ollaan kannattaa siellä myös toimia. Esimerkiksi hyötytiedon jakaminen on todistettavasti kannattavaa. Idea on se, ettei yritys suoraan tuputa tuotteitaan tai palveluitaan, vaan viestii olevansa alan asiantuntija. Asiantuntijuus syntyy kun asiakas tutustuu jaettuun informaatioon ja kokee sen itselleen hyödylliseksi. Ja kun tarve syntyy, käännytään asiantuntijan puoleen tekemään kauppoja.

Dagen efter

Olen kuullut yritysten vetäjien sanovan ”tällä alalla brändillä ei ole mitään merkitystä”. Väitän että brändillä on merkitystä, olipa ala mikä tahansa. Tätä tukevat myös tutkimukset. Onkin eri asia kuinka brändi ymmärretään ja kuinka sen suomia työkaluja käytetään.

Brändäyksessä on oltava johdonmukainen. Ydinasioiden toistaminen vie viestin perille. Asioita ei kannata muuttaa muuttamisen ilosta.

Brändäyksessä yritys pääsee alkuun omin avuinkin, jos vaan kiinnostusta riittää. Ja kun tahtotila on kohdallaan kannattaa ottaa mukaan asiantuntijoita. Niin tekevät ruotsalaisetkin.

Hauskaa vappua!

Lähteet:

Anne Hatanpää. 2013. Suomessa tehdään innovaatioita, Ruotsissa brändejä. Kauppakamarin verkkosivut: http://kauppakamari.fi/2013/03/28/suomessa-tehdaan-innovaatioita-ruotsissa-brandeja/

Saku Hirvonen. 2015. Brand Orientation on SMEs. Itä-Suomen yliopisto.
Artikkeli yrittäjät-sivustolla:http://www.yrittajat.fi/fi-FI/uutisarkisto/a/uutisarkisto/brandin-kehittaminen-parantaa-pk-yrityksen-menestysta-katso-viisi-esimerkkia

Sari Julkunen. 2014. Brändipääoman arvostaminen pk-yrityksen aineettomana omaisutena. Jyvöskylän ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/70570/Julkunen_Sari.pdf?sequence=1

Design – aivan liian tärkeä asia jätettäväksi pelkästään designereille!

Visuaalinen viestinnän suunnittelu kuuluu lähtemättömästi designin kenttään. Visuaaliselle suunnittelulle on käynyt aivan kuten valokuvaukselle, se on demokratisoitunut. Jo vuosikausia lähes kuka tahansa on voinut hankkia Excel-, InDesign-, Photoshop- tai PowerPoint -ohjelman ja ryhtyä tekemään visuaalisia esityksiä. Monet hallitsevat myös video-editointiohjelmia. Jotkut jopa oppivat samalla suunnittelemaan, eli tuottamaan viestintäkokonaisuuksia, jotka ovat paitsi harkittuja ja merkityksiä sisältäviä, niin myös toimintoja helpottavia. 

Kuitenkin samalla kun ’rahvas’ on oppinut tuottamaa visuaalista suunnittelua, on suunnittelun laatu romahtanut määrän kasvaessa. Aivan kuten valokuvauksenkin. Toisaalta ihmiset saavat suunnittelusta mielihyvää ja viestit menevät kaikesta päätellen usein perille. Eikö se olekin viestinnän tarkoitus? Onkin toinen asia, jos amatöörisuunnittelija alkaa suunnittelemaan viestintää, jonka täytyy palvella yrityksen tai tuotteen brändiä ja edesauttaa liiketaloudellista tuottoa. Siitä ei hyvä seuraa, kuten ei hyvä seuraa amatöörilääkärien tai
-palomiestenkään jäljiltä. Niistä seuraa vain ruumiita ja savuavia raunioita.

Tämän päivän viestintään vaikuttavat globalisaatio, monikulttuurisuus ja visuaalisuuden kasvava merkitys. Viestien on tavoitettava kohde yhä sankemman viidakon keskeltä. Haasteet – tai sanotaan suoraan ongelmat – ovat yhä suuremmat. Tarvitaan uusia taitoja ja osaamista viestien perille menon mahdollistamiseksi. Taata sitä ei voi kukaan. Tarvitaan sosiologeja, kulttuurintutkijoita, tuottajia, virtuaaliarkkitehteja, koodaajia ja muita asiantuntijoita. Useiden asiantuntija-alojen design-ongelmia voitaisiinkin ratkaista, jos asiantuntijoilla itsellään olisi jonkin verran design-osaamista.

Design-osaamisesta hyötyisivät siis muutkin kuin designerit. Tämä puolestaan voisi edesauttaa uuden kansalaistaidon – designtaidon – syntymistä, mikä lisäisi yleistä ymmärrystä designista. Näin osattaisiin myös useammin kääntyä design-ammattilaisten puoleen kun tehtävät edellyttävät sen alan asiantuntijuutta.