Lapset liikkumaan brändäämällä!

Lapset ja nuoret kokevat maailman vahvasti brändien kautta. Tätä kannattaisi hyödyntää myös liikuntaharrastusten edistämisessä.

Urheilubisnes kasvaa maailmalla kovaa vauhtia. Media mahdollistaa entistä helpommin eri lajien ja suosikkiseurojen fanittamisen. Samaan aikaan mediassa uutisoidaan lasten ja nuorten liikunnan vähentymisestä, liiasta tietokonepelaamisesta ja yleiskunnon rapautumisesta.

Tässä yhtälössä kaikki ei täsmää.

Muuttuva liikunta

Parkour, säbä, skeittaus, footbag ja frisbeegolf kiinnostavat tämän päivän lapsia ja nuoria. Lisäksi kori- ja lentopallo ovat nousseet maajoukkueiden menestyksen myötä kaikkien suomalaisten tietoisuuteen.

Tätä ei ole kuitenkaan osattu hyödyntää lajiliitoissa. Vaikka taso on todistetusti korkeimpien tasojen sarjaotteluissa kova ei niissä käy niin paljon katsojia kuin on odotettu.

Lajibrändit hakoteillä

Olin seuraamassa lentopallomaajoukkueen maailmanliiga ottelua Portugalia vastaan Vaasassa kesällä 2015. Tunnelma oli fantastinen, kiitos paikalla olleiden satojen lentopalloturnaukseen osallistuneiden lasten ja nuorten. Myös peli itsessään oli huippulentopalloa parhaimmillaan. Kaiken lisäksi Suomi voitti 3–0!

Ottelun jälkeen nuoret fanit pääsivät tapaamaan idoleitaan kentällä. Mutta maajoukkueen fanituotteita en nähnyt missään! Aika moni pieni pelaaja olisi ollut ikionnellinen jos olisi saanut idolinsa nimmarin pelipaitaan tai lippikseen.

Lajista innostumisen rinnastamisen tuotteisiin voi tuntua pinnalliselta. Meitä on kuitenkin moneksi, ja muistot ja kokemukset kaipaavat tuekseen usein konkreettisia asioita. Esimerkiksi Urpo Sivula pelipaidan nimmarilla.

Urheiluseurojen brändit kuntoon!

Lapset ja nuoret ovat aikamme brändiarvottajia. Heille PlayStation, Voice of Finland, Barcelona ja Coca-Cola ovat samalla viivalla. Ja lapset valitsevat sen mikä puhuttelee heitä eniten.

Urheiluseuroissa on mukana tuhansia vapaaehtoisia vanhempia, jotka ovat jonkin erikoisalan, esimerkiksi vaikkapa markkinoinnin, myynnin tai median osaajia. Heidän asiantuntemustaan pitäisi pystyä hyödyntämään myös seuran toiminnassa. Heidän motiivinsakin on yleensä parempi kuin raha – oman lapsen hyvinvointi.

Ja jos osaamista ei ole omassa seurassa niin heitä löytyy markkinoilta. Tietysti se myös maksaa. Mutta maksajan pitäisikin olla joku muu kuin urheiluseura – me kaikki. Sen voisi hoitaa vaikkapa kouluttamalla tai tekemällä investoinnit seuran brändäykseen verovähennyskelpoisiksi. Tutkitusti lasten ja nuorten liikuntaan sijoitettu jokainen euro tulee yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin.

Lisäksi mitä enemmän lapset harrastavat nuorena, sitä terveempiä he ovat aikuisina.

Fanittamisesta harrastamiseen

Lajiliitoissa ja seuroissa keskitytään usein joko kilpaurheiluun tai kuntourheiluun. Hauskanpitäjät eli höntsääjät olisi huomioitava paremmin. Heitä kun kiinnostaa esimerkiksi jalkapallo diggailumieleessä. Heistä on mukava mennä pari kertaa viikossa leikkimään kavereiden kanssa Messiä tai Ronaldoa nurtsille muutamaksi tunniksi.

Samalla höntsääjät ovat myös pois harhateiltä ja saavat annoksen liikuntaa, muodossa tai toisessa. Mutta he ovat myös rikastuttamassa omaa liikuntakulttuuriamme. Usein heöntsääjät myös käyvät katsomassa otteluita ja ostavat oheistuotteita.

Design ja liikunta ne yhteen soppii!

Suomea sanotaan usein design-maaksi. Valitettavasti se ei näy urheilussa. Lajiliittojen ja seurojen brändäys ja viestintä on kaukana substanssiosaamisen tasosta. Niin ei tarvitsisi eikä saisi olla.

Kun brändi on kunnossa on yhteistyökumppaneidenkin hankkiminen helpompaa. Ja kenestäpä ei olisi mukava vetää oman seuran verkkarit päälle kun asu on tunnusta ja värejä myöten iskevä.

Advertisement

Tubetus on pop!

Muistatko kun itse olit nuori? Fanititko urheilijoita tai poppareita? Nykynuoret jatkavat perinnettä omalla tavallaan.

Tubecon-tapahtumassa kymmenentuhatta lasta ja nuorta metsästää nimmareita, pomppii ja kirkuu. Lavalla eivät kuitenkaan ole popparit vaan tubettajat.

Tubettamisesta on tullut osa nuorisokulttuuria. Siinä keskeistä on fanittaminen. Fanittajat katsovat idoleittensa videoita, kommentoivat niitä, menevät tapaamaan tubettajia.

Tubettamalla opitaan mediataitoja

Nykyajan nuorilla ja lapsilla on aivan toisenlainen suhde mediaan kuin keski-ikäisillä. Tämä niin sanottu Z-sukupolvi pelaa ja kommunikoi sosiaalisessa mediassa luontevasti. Nuoriso ei tyydy enää ottamaan viestejä vastaan. He kommentoivat ja muokkaavat sisältöjä tai tuottavat niitä itse. Sisällöt voivat olla tekstiä, kuvakkeita, valokuvia, pelejä tai videokuvaa. Tämä onnistuu helposti jopa pelkällä älypuhelimella.

Keskeistä tubettamisessa on itsensä ilmaiseminen, kokemusten jakaminen, hyväksytyksi tuleminen ja joukkoon kuuluminen. Lapsista ja nuorista on myös hauskaa tehdä niitä yhdessä. Samalla he oppivat uusia mediataitoja, joista voi olla hyötyä myös työelämässä.

Yksi suosituimmista tubettajista on vuoden vloggaajaksi valittu 13-vuotias Pinsku. Hänen äitinsä Jaana Sanaksenaho kertoi Tubecon-tapahtumassa kokemuksiaan siitä, kun oma lapsi tubettaa. Hän oli itse alussa hyvin epävarma, miten suhtautua asiaan. Pinsku on kuitenkin pärjännyt koulussa hyvin, ja samat kaverit ovat säilyneet. Pinskun tubetuksesta on myös tullut koko perheen harrastus.

Tubetuksen aihe ja tyyli on vapaa

Tubettaa voi meikkaamisesta, tietokonepeleistä, jalkapallosta, hevosharrastuksesta tai vaikkapa oman paikkakuntansa elämän tarkkailusta.

Nuoret tubettavat koko sydämellään. Aiheita mietitään hartaasti, ja kuvauksiin otetaan mukaan kavereita ja perheenjäseniä. Rekvisiittaan ja laitteisiin voidaan uhrata kaikki viikkorahat. Onneksi tubettamisen alkuun pääsee pelkästään tietokoneella, jossa on videokamera ja mikrofoni.

Vaikka videoita ei tehdä raha mielessä tubettamisella voi myös tienata. Tulot tulevat videoiden yhteyteen ilmestyvistä mainoksista. Eli mitä enemmän videota katsellaan, sitä suuremmat tulot. Suomessa menestyneimmät tubettajat tienaavat kymmeniä tuhansia eroja vuodessa.

Vanhemmat mukaan

Tubeconin aikuisparkissa esiintyneen psykologi Satu Eerolan mukaan tubettamalla lapset tai nuoret tyydyttävät tarpeitaan ja saavat huomiota. Tubettamisella rakennetaan myös minäkuvaa.

Tässä prosessissa vanhempien tehtävänä on asettaa aikarajat ja huolehtia esimerkiksi riittävän yöunen määrästä. Aikuinen on myös keskustelukumppani pohdittaessa arvoja, sitä mikä on tärkeää, sekä mikä on todellista tykkäämistä ja mikä ei. Vanhemmat ovat tärkeitä myös silloin, kun opetellaan kokemaan pettymyksiä, kun kaikki ei tykkääkään lapsen videoista. Tärkeintä Eerolan mukaan on kuitenkin se, että aikuinen on mukana, kannustaa ja rohkaisee lasta unelmissaan.

Asiantuntijoiden mukaan tubettamista ei voi enää estää. Juna on jo liikkeellä ja me aikuiset voimme valita hyppäämmekö mukaan vai jäämmekö laiturille. Lapset ja nuoret ovat jo junassa!

Artikkeli on julkaistu Karjalan Kunnaiden syyskuun 2015 numerossa.