Kategoriat
Uncategorized

Ulos peräkammareista!

Tutkimusten mukaan suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten markkinoinnin tila on heikoissa kantimissa. Vaatimattomia markkinointiponnisteluja vaivaa usein suunnittelemattomuus ja resurssipula. Valtaosa yrityksistä vastaa itse markkinoinnista ilman kunnon asiantuntija-apua ja systemaattisuutta.

Lopputuloksena huippuosaamista omaavat yritykset eivät saa viestejään läpi ja myynti tökkii.

Tuntuu kuin yrityksiä vaivaisi vanhanaikainen peräkammarin poika syndrooma. Keskitytään tekemään sitä missä ollaan hyviä, mutta tehdään siinä sivussa vähän sitäkin missä ei olla niin hyviä.

Mac: http://vimeo.com/114644236
PC: http://vimeo.com/114661671

Kun luotto omaan osaamiseen kuitenkin tuntuu olevan kohdallaan, olisi syytä luottaa myös kaverin osaamiseen. Siis sen joka tarjoaa markkinoinnin ja brändäyksen asiantuntemusta.

Ehdotankin strategista muutosta ja siirtymistä talvisodan hengen puolustustaistelusta rauhanomaiseen ja reippaaseen hyökkäystaktiikkaan!

Brändätään itsemme niin maar perusteellisesti ja vallataan markkinat takaisin!

Lähteet:

http://industria.fi/diplomityon-tutkimuksen-tuloksia-markkinaprosessit-ja-markkinointi-pk-yrityksissa/

http://www.kauppalehti.fi/omayritys/tehottomuus+vaivaa+pk-yritysten+markkinointia/201202117299

Kategoriat
Uncategorized

Suomen uusi visuaalinen identiteetti, osa 2

Suunnittelutoimisto Bob the Robot ilmoitti syyskuussa olevansa huolestunut Suomen identiteetistä ja kansallistunnisteista. Bob the Robotissa koettiin että ääriliikkeet olivat varastaneet visuaalisen identiteetin tavallisilta suomalaisilta. He palkkasivat ruotsalaisen suunnittelijan suunnittelemaan Suomelle uuden visuaalisen identiteetin. Nyt se on julkaistu.

Uusi Suomen visuaalinen identiteetti muodostuu Suomen lipun pysty- ja vaakapalkeista, sekä sydämestä. Kaikkia kolmea sinistä elementtiä voidaan käyttää kuvaesityksissä, mainoksissa tai muissa visuaalisissa sovelluksissa.

uusi_suomen_ilme_kassit

Lopputulos on hyvin yksinkertainen ja helppo soveltaa. Mutta mitä se kertoo suomalaisesta identiteetistä? Ja mitä uuttaa siinä on kaapattujen visuaalisten elementtien sijaan?

Uutta tässä yhteydessä on ainakin sininen sydän. Sydän viestii välittämisestä ja sininen – kylmyydestä. Noh, ainakin se on totta, olemme tunnepuolelta melko pidättyväisiä.

Siniset palkit ovat hyvin yksinkertaisia ja selkeitä. Jopa ankaria. Kuten … suomalaiset.

Henkilökohtaisesti – suomalaisena – minua viehättää pelkistetty selkeys ja yksinkertaisuus. Ne ovatkin tapauksen ilmeisiä brändiattribuutteja. Mutta missä ovat ahkeruus, luovuus, luotettavuus, rohkeus ja innovatiivisuus? Niillähän meitä suomalaisia kuitenkin usein kuvataan.

Bob the Robotin esitys on nähtävä keskustelun avauksena, ennemmin kuin Suomen uutena visuaalisena identiteettinä. Johtaako se sitten uuteen visualisointiin ei ole olennaista. Tärkeintä on se, että suomalaiset yritykset alkavat vakavasti kehittämään omia visuaalisia identiteettejään ja brändi-ilmeitään. Se on yksi tehokas keino edistää kilpailukykyä ja lisätä työpaikkojen määrää. Meille kaikille ahkerille, luoville, luotettaville, rohkeille ja innovatiivisille suomalaisille.

PS. Itse aion edelleenkin heiluttaa sinivalkoista lippua kun siltä tuntuu. Vaikka en olekaan ääri-ihminen.

Kategoriat
Uncategorized

Kiinalainen brändi

Ikea-china kopioAlkuun pari arvoitusta. Tiedätkö mitä ovat ”Ben Chi”, ”Ke Kou Ke Le” ja ”Nai Ke”? Jos et, niin ole ystävällinen ja lue artikkeli loppuun.

Moni talousvaikeuksien keskellä kamppaileva suomalainen yritys suunnittelee hakevansa potkua toimintaansa valtavilta Kiinan markkinoilta. Eurooppa kun tuntuu olevan jumissa, Venäjä tukossa, ja Amerikassakin vasta käynnistellään koneita.

Tietotaito, tuotteet ja prosessit ovat perinteisesti meikäläisillä hyvässä kunnossa, markkinointi ja brändäys ei niinkään. Paha virhe.

Kiina kun on eri maata. Oikeastaan monta eri maata.

Tutkimuslaitos Weber Shandwickin mukaan 45 % länsimaisista yrityksistä epäonnistuu pyrkimyksissään päästä Kiinan markkinoille. Yksi suuri syy on vääränlainen brändi-lupaus, ja sen ilmenemisenä epäonnistunut visuaalinen identiteetti. Globaali brändi-ilme ei siis toimi aina lokaalisti.

Kiina on siis markkina-alueena haastava. Siitä tekee kuitenkin houkuttelevan arvio, että vuoteen 2020 mennessä maassa on miljardi keskiluokkaan kuuluvaa kuluttajaa (ansaitsee 10-100 dollaria/päivä, YK). Jos edes promille tuosta massasta kokee suomalaisen tuotteen tai yrityksen brändi-ilmeen houkuttelevaksi ovat asiat mallillaan. Jos taas ei, niin silloin yritys voi syyttää vain itseään. Eikä ainakaan ruotsalaisia.

Luonnollisesti kohderyhmäsegmentillä on vaikutusta siihen, miten brändi-ilme lokalisoidaan, vai lokalisoidaanko ollenkaan. Kiina tapauksessa ylemmissä segmenteissä globaali ilme on monesti toimivin vaihtoehto, mutta alemmissa segmenteissä taas lokalisointi on enemmän tai vähemmän välttämätöntä.

Paikallisen visuaalisen kulttuurin ymmärtäminen on portti onnistuneen brändi-ilmeen ytimeen. Kun yrityksellä on tietoa miten maassa ajatellaan ja eletään on paljon helpompi kertoa omista tuotteista tai palveluista kohderyhmälle. Etenkin visuaalisesti.

On siis aika tuunata sanonta ”think global, act local” uuteen muotoon: ”think global – rethink and act local”.

Ja ne vastaukset artikkelin alun arvoituksiin:

Sanat ovat kansainvälisten tuotemerkkien kiinalaisia nimiä: ”Ben Chi” on Mercedes-Benz ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”reipasta vauhtia”. ”Ke Kou Ke Le” on Coca-Cola ja tarkoittaa ”herkullinen, maistuva ja onnellisuus”. ”Nai Ke” on tietenkin Nike ja tarkoittaa ”kestä ja valloita”.

Kategoriat
Uncategorized

Suomen uusi kansallinen & kaupallinen identiteetti

Keskellä kuumaa brändikeskustelua ilmoitti luova toimisto Bob The Robot tilaavansa Suomelle uuden kansallisen identiteetin Ruotsista. ”Suomalaiset ansaitsevat kansallistunnisteet ja visuaalisen identiteetin. Tällä hetkellä tilanne ei ole sellainen. Ääriliikkeet ovat kaapanneet suomalaisilta ne tunnisteet, jotka heitä voisivat edustaa”, sanoo Finland Redesign -hanketta vetävän luovan toimiston Bob the Robotin toimitusjohtaja Miska Rajasuo. (Markkinointi & Mainonta, verkkosivut 19.9.2014)

Rajasuo tarkoittanee äärioikeistolaisten liikkeiden käyttöönottamia leijona-vaakunan muunnelmia. Muita kansallisia tunnisteita kuten esimerkiksi siniristilippua tai Maamme-laulua he eivät toki ole vieneet.

Rajasuo jatkaa: ”Ainoat paikat, missä suomalaiset voivat kantaa omaa identiteettiään ylpeydellä, ovat kollektiiviset urheilutapahtumat. Silloin on lupa maalata suomenliput poskiin ja kulkea ulkona kantaen suomalaisia tunnisteita. Muina aikoina kantaja leimautuu helposti”.

Voidaan kuitenkin kysyä kuinka usein tavallinen suomalainen kokee tarvetta ilmaista julkisesti kansallista identiteettiään? Ja onko tosiaan niin että maalaamalla siniristiliput poskiin leimautuu ääriliikkeen kannattajaksi? Tuskin nyt kuitenkaan.

”Tavoitteena on, että mahdollisimman moni suomalainen ottaisi tämän itselleen, ja että tämä olisi työkalu rakentaa suomalaista tarinaa”, jatkaa Rajasuo.

Bob the Robotin hanke kuulostaa mielenkiintoiselta. Tavoitteet ovat kovat ja korkealla.

Luovan toimiston liiketoimintaan ei tosin kuulune kansallisten tunnusten tuottaminen ilmaiseksi, vaikka kuinka patriooteiksi tunnustautuisivatkin. Tällä tavoin suunnitteluttaminen tuskin myöskään saavuttaa suopeaa vastaanottoa kriittisten kansalaisten keskuudessa. Toisaalta on hyvä että suunnitteluprosessissa ei ole kyse ”kaikki mukaan” -hankkeesta, jolloin kompromissit tappavat rohkeat ideat. Luulisi siis projektin aiheuttavan ainakin raikasta keskustelua.

Kansallisia visuaalisia identiteettejä on suunniteltu viime aikoina harvakseltaan.  Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kansallisia identiteettejä tarkistettiin useissa entisissä itä-Euroopan maissa.

Etelä-Afrikka halusi osoittaa uudistumistaan päästyään eroon rotuerottelusta vuonna 1994. Uusi lippu ja vaakuna koettiin tärkeiksi kansakunnan eheytymisen kannalta.

southafrica_flag

southafrica_coatofarms

 

 

 

 

 

Vuonna 2003 Slovenia halusi nostaa profiiliaan ja järjesti suunnittelukilpailun uudesta lipusta. Maa oli kyllästynyt siihen että se sekoitettiin usein Slovakiaan. Lippukilpailun voittanutta särmikästä ehdotusta ei olla kuitenkaan koskaan otettu viralliseen käyttöön.

branding-slovenia-new-flag

 

 

 

 

Maailma uusin valtio Etelä-Sudan on ehtinyt sodan keskellä suunnitteluttaa itselleen vaakunan ja lipun. Niiden ulkoasu noudattaa uskollisesti Afrikan maiden heraldista tyyliä.

s_sudan_flagSouth_Sudan_proposed_coat_of_arms

 

 

 

 

Identiteettiprosesseissa on siis ollut usein taustalla traagiset tapahtumat.

Mutta koska liikkeellä ei nyt ole kansakuntaa edustava valtiovalta, on Bob The Robotin tapauksessa kyse kaupallisista versioista.

Kiinnostavaksi nouseekin tapa miten Bob The Robotin hankkeessa kaupallista kansallista identiteettiä käsitellään ja miten se määritellään. Tällöin suunnittelijaksi valitun Henrik Nygrenin ruotsalaisuus ei olekaan keskeistä vaan aiheen lähestymistapa, teemoittelu ja analyysi. Ja kuten kaupallisissa brändinrakentamisprosesseissa yleensä, huomio kiinnittyy attribuutteihin, mutta tässä tapauksessa myös siihen kuka ne määrittelee.

Tieteellisessä mielessä identiteetissä keskeisintä ovat ensinnäkin olemassaolon todentaminen, sen ominaisuuksien ja attribuuttien ilmeneminen. Toiseksi kohteen on oltava ajallisesti jatkuva, ei siis lyhyen hetken ilmiö. Ympäristöstä tai toisista kohteista erottuminen on kolmas tekijä.

Lisähaasteen hankkeelle asettavat toki jo olemassa olevat kansallisen identiteetin symbolit. Suomen virallisia symboleja ovat siniristilippu ja leijonavaakuna. Lisäksi meillä on kansallislaulu, kansalliseläin karhu, kansallislintu joutsen, kansalliskukka kielo, kansalliseepos Kalevala sekä lukuisia muita kansallissymboleja. Ne ovat edelleen läheisiä useille suomalaisille, vaikka Rajasuo tämän kyseenalaistaakin.

Naapureillamme, joista siis meidän tulisi erottua, on omat symbolinsa. Googlaamalla tekemäni pikaisen epätieteellisen mutta mielenkiintoisen kartoituksen tuloksena löysin seuraavaa. Ruotsilla on kelta-sininen lippu, kolme kruunua ja puuhevoset. Norjalla taas puna-sini-valkoinen lippu, kirvestä pitelevä leijonavaakuna ja viikinkilaivat. Venäjän symbolit ovat kaksipäinen kotka, valko-sini-punainen lippu ja matrioshka-nuket. Äkkipäätä ajateltuna Suomen erottuminen naapureistaan ei ole kovin vaikeaa. Valmiita symbolejakin tuntuisi riittävän.

Jään mielenkiinnolla odottamaan Suomen uusia kansallisia symboleita. Kiinnostavaa on myös minkä attribuuttien perusteella ne on laadittu, se kun kertoo paljon myös suunnitteluttajista ja heidän motiiveistaan.

 

Lähteet:
– Saukkonen, Pasi. (1996). Identiteetti ja kansallinen identiteetti. Kosmopolis 26(4), 5-19.
– Markkinointi & Mainonta, verkkosivut 19.9.2014
http://www.marmai.fi/uutiset/suomi+saa+uuden+kansallisidentiteetin+ruotsista++se+olisi+tyokalu+rakentaa+suomalaista+tarinaa/a2266168

 

Kategoriat
Uncategorized

Osallistavaa brändi- suunnittelua, olkaa hyvä

westernKanadalaisella The University of Western Ontario -yliopistolla oli muutama vuosi sitten brändi-ongelma. Perinteitä ja meriittejä opinahjolla riitti, mutta kovassa kilpailussa se jäi usein maineikkaimpien varjoon. Terävöittääkseen näkymistään se käynnisti brändinkehitysprojektin. Projektiin kutsuttiin mukaan tuhansia henkilökunnan edustajia, opiskelijoita, entisiä opiskelijoita ym. yliopiston tuntevia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Haastattelujen, kyselyjen ja workshoppien avulla tuotetun informaation pohjalle projektia ohjannut suunnittelutoimisto kehitti yliopistolle uuden brändi-ilmeen.

western_brand_video

Oheinen esimerkkitapaus osoittaa että osallistavan suunnittelun (participatory design) menetelmät ovat tulleet myös brändi-ilmeiden suunnitteluprosesseihin. Hyvä niin. Mutta mihin kaikki perustuu?

Osallistava suunnittelu on yksi joukkouttamisen muodoista. Joukkouttamisesta käytetään myös termejä joukkoistaminen tai talkoistaminen, ja sillä tarkoitetaan hajautettua ongelmanratkaisumallia. Taustalla ovat teknologian kehittyminen ja yhteiskunnalliset muutokset, joiden myötä ammattilaisten ja harrastelijoiden kuilu on kaventunut. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoita, tietoa ja osaamista voi löytyä yllättävistä paikoista, jolloin informaatiota kannattaa hakea laajasta osallistujaryhmästä.

Osallistavan suunnittelun kohdalla puhutaan usein myös 2.0 yhteiskunnasta. Siinä yhteisöllinen oppiminen ja tiedon jakaminen ja ovat keskeisiä tekijöitä päätöksentekoprosesseissa. Itse päätöksenteko sekä sen valmistelu tapahtuvat läpinäkyvästi. Lisäksi informaatio on hajautettu ja vapaasti satavilla, ja suunnittelutyö tapahtuu käyttäjäkeskeisesti yhteisöllisenä prosessina. Osallistavan suunnittelun keskiössä ovat palvelumuotoilun periaatteet.

Tutkimusten mukaan osallistava suunnittelu vaatii ennakkoluulottomuutta ja osallistuvan ryhmän kannustamista. Lisäksi prosessin tavoite on oltava selkeä. Osallistuvilla ihmisillä on myös usein omakohtaisia kokemuksia ratkottavasta ongelmasta, jokin yhteinen tavoitteeseen liittyvä side, tai yhteistyötä korostava pohja.

Menetelmän onnistumiseen vaikuttavat niin sanotun design-tilan (design space) rakentuminen, sekä oppimisstrategian luominen. Design-tilassa olennaista ovat mm. arjen käytänteiden, sosiaalisten suhteiden ja teknologian hyödyntämisen yhteensovittaminen. Oppimisstrategialla tähdätään siihen, että kaikki osallistuvat henkilöt saavat prosessista jotain hyötyä itselleen.

Kun informaatiota haetaan laajalta säteeltä nousee prosessin johtaminen entistä tärkeämpään asemaan. Johtamisen on oltava selkää, ja siitä vastaavilla on oltava luovuutta prosessin eteenpäin viemisessä. Projektijohdolta vaaditaan lisäksi käytettävien tutkimusmenetelmien tuntemusta sekä kokemusta menetelmien validista hyödyntämisestä. Myös potentiaaliset idean siemenet on osattava tunnistaa, sillä ne saattavat ponnahtaa esiin yllättävällä tavalla.

Yhä kompleksisempien brändi-ilmeiden ja muiden design-prosessien luovat ratkaisut kaipaavat tuekseen informaatiota. Osallistava suunnittelu on yksi luonteva tapa tuottaa sitä. Näin syntyvät edellytykset myös laadukkaammalle brändisuunnittelulle, ja sehän on sekä suunnittelijoiden että yritysten etu.

 

Lähteet:
– Botero, Andrea. (2013). Expanding design space(s). Design in Communal Endeavours.
– Howe, Jeff. (2006). The Rise of Crowdsourcing. Wired-lehti.
– Ramboll Finland, verkkosivut
– http://communications.uwo.ca/western_news/stories/2012/January/western_rolls_out_new_branding.html

Kategoriat
Uncategorized

Suomi nousuun brändäämällä

Otsikon idea ei ole uusi, mutta pinnalle se nousi taas tällä viikolla.

Tanskalaisen mainosmies Alexander Peitersenin mukaan Lama-Suomi piristyisi paremmalla brändäyksellä (HS 24.8.2014). Peiterseniä myötäili suomalainen brändiasiantuntija Kirsti Lindberg-Repo (HS 26.8.2014). Lindberg-Revon mielestä suomalaiset yritykset eivät ymmärrä brändin arvoa: ”Suomessa uskotaan vielä hyvin vahvasti siihen, että kaikki panokset laitetaan hyvän laadun kehittämiseen. Mutta sitten kun luodaan brändiä, niin yrityksellä ei ole enää rahaa yksinkertaisen markkinointitutkimuksen toteuttamiseen.”

Onko Suomessa sitten yhtään arvokasta brändiä? Ja kannattaako brändiä, mitä sillä sitten tarkoitetaankin, tutkia?

Ainakaan kansainväliseltä 500 huippubrändin listalta suomalaisia yrityksiä ei löydy. Kansallisesti arvokkaina on toki pidetty ainakin Finnairia, Fazeria, Marimekkoa ja Nokiaa.

Brändin arvolle ei ole olemassa yhtä hyväksyttyä määritelmää tai tutkimusmenetelmää. Brändejä voidaan kuitenkin arvioida esimerkiksi tuottoperusteisen arvonmäärityksen tai markkina- ja kustannusperusteisten menetelmien avulla. Brändin arvoa voidaan arvioida myös tarkastelemalla sen tunnettuutta, siihen liittyviä mielleyhtymiä, laatukokemuksella tai brändiuskollisuudella. On myös hyödynnetty ISO 10668 -standardia, joka perustuu niinikään asiakkaiden mielleyhtymien mittaamiseen. Lisäksi on kehitetty useita kaupallisia menetelmiä.

Menetelmiä on siis runsaasti ja ne tuntuvat monimutkaisilta. Vaikuttaakin siltä että bränditutkimuksen ostaminen edellyttää melkoista bränditutkimuksen asiantuntijuutta. Onko siis ihme että yritykset vierastavat tutkimusta?

Tutkimukset eivät tietenkään ole autuaaksi tekeviä toimenpiteitä, mutta hyvin toteutettuina ne tuottavat aina tietoa. Ja tieto helpottaa sekä päätösten teossa että investointien kohdentamisessa.

Nyt olisi tärkeää että yritykset ja bränditutkijat löytäisivät toisensa. Mukaan olisi saatava myös pk-sektorin yritykset. Tutkimusten ei tarvitsisi olla kaikenkattavia, vaan niiden tulisi tarjota apua yrityksen keskeisimpiin ongelmiin. Kuten vaikkapa visuaalisen identiteetin kehittämiseen.

Kategoriat
Uncategorized

Nimestä se visuaalinen identiteettikin ponnistaa!

3600980053Itellan palaaminen Posti-nimeen on virittänyt vilkkaan keskustelun yritysten nimistä. Erityisesti valtion omistamien yritysten, kuten esimerkiksi Altian, Destian ja Trafin nimet ovat nousseet esiin.

Nimiä on vekslattu ennenkin ja ihan onnistuneestikin. Finnair oli ennen Aero Oy ja Valmet Valtion metallitehtaat. Eikä Helsingin puhelinyhdistyksen muuttaminen Elisaksi ole aivan kehno juttu.

Nimen muuttaminen on toki aina erittäin vaativa prosessi, oli kyseessä sitten valtion yhtiö tai yksityinen yritys.

Jopa Patentti- ja rekisterihallitus (PRH), jonka kautta kaikkien yritysten nimet rekisteröidään, pitää nimen valintaa tärkeänä. PRH:n ja toiminimilain mukaan yrityksen nimen on oltava yksilöivä ja erottauduttava aikaisemmista nimistä. Nimi ei myöskään saa olla sekoitettavissa aiemmin rekisteröityyn tai vireille tulleeseen toiminimeen tai tavaramerkkiin. Lisäksi huomioon on otettava nimen kirjoitusasu, ääntäminen ja yrityksen toimiala.

Yksinkertaisia neuvoja joita kannattaisi noudattaa.

Ja kyllä niitä hyviä ja omaperäisiäkin nimiä löytyy. Esimerkiksi lappilainen leikkipaikkavälinevalmistaja LappSet, kampaamo Tukkanuotta tai liikennöitsijä Onni Vilkas. Urheiluseuroistakin löytyy hyviä kuten vaikkapa Lapuan Virkiä, Tampereen Tappara sekä Ylikiimingin Nuijamiehet. Unohtakaa siis sellaiset mitäänsanomattomuudet kuin Jyp Hockey Team, FC Lahti tai Vuokatti Ski Team.

Suomessa joistakin onnistuneista tuotemerkkinimistä on tullut jopa yleisnimiä. Heteka oli aikoinaan Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy:n teräsrakenteinen joustinsänky. Mono oli puolestaan Lahden Saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n hiihtokenkämalli.

Nimen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota yksinkertaisesti sen takia, että sillä on liiketaloudellista merkitystä. Brändiasiantuntija Richard Whiten mukaan oikein valittu nimi herättää kiinnostusta, sekä auttaa kehittämään vahvaa ja omaperäistä yritysidentiteetin.

Nimitutkija Paula Sjöblom on samoilla linjoilla. Sjöblomin mukaan yritysnimi ei voi luoda yrityksen imagoa, ellei siihen sisälly merkityksiä. Lisäksi omankielinen nimi kertoo innovatiivisuudesta, luovuudesta ja rohkeudesta.

Miksi siis juosta englanninkielen tai tekolatinan perässä?

Onkin selvää, että nimi joka tarkoittaa konkreettisesti jotakin tuottaa välittömästi mielikuvia ja tuntemuksia. Se antaa siten paremmat mahdollisuudet kehittää visuaalista identiteettiä, ja edelleen omaperäistä vahvaa brändiä.

Lähteet:

Sjöblom, Paula. 2006. Toiminimen toimenkuva. Suomalaisen yritysnimistön rakenne ja funktiot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1064. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Small Business Trends, verkkosivut:
http://smallbiztrends.com/2013/03/how-to-name-a-business.html

YLE:n verkkosivut: http://yle.fi/uutiset/nimistotutkija_toivoo_etta_ainakin_trafi_ja_destia_tekisivat_postit/7410515

Kategoriat
Uncategorized

Audio-visuaalinen identiteetti jyrää!

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta musiikki sisältää koko tarinan. Tähän hiukan uudelleen muokattuun sanontaan kiteytyy audiovisuaalisen viestin voima.

Visuaalisuuden ja äänen yhdistäminen kaupallisessa tarkoituksessa on vanha juttu. Musiikkia ja ääntä on tungettu elokuva- ja tv-mainoksiin 20-luvulta saakka, ja nykyään Applen, Nokian tai Windowsin avaamisessa kuultavat melodiat ovat tuttuja miljardeille ihmisille. Usein ääni onkin ajanut jopa visuaalisuuden edelle.

Musiikki ja äänet vetoavat nopeasti ja tehokkaasti tunteisiin. Nopeammin kuin kuva. Musiikin merkityksestä ihmiselle on myös viisasteltu paljon. Säveltäjä Aulis Sallisen mielestä ”Musiikki on ihmisyyden korkeatasoisin ilmentymä”. Musiikilla on myös tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia, se on keskeinen osa kulttuuriamme ja merkittävä liiketoiminta-alue.

Myös erilaisilla äänillä on musiikin kaltaisia vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen. Vauvan nauru, hevosen hirnahtelu tai laineen liplatus on tehokas efekti oikeassa paikassa. Puhumattakaan kirkaisusta, räjähdyksen äänestä tai moottorin pauhusta. Jotkut tulevat niistä liki sekopäisiksi.

Pari esimerkkiä äänibrändäyksestä:
Metro-Goldwyn-Meyer: https://www.youtube.com/watch?v=XVEflECtfBM
metro_leijona

Nokia: https://www.youtube.com/watch?v=uvvNcnjS4B0
NOKIA_2

Yritykset ja palveluiden tarjoajat käyttävät ääniä hyvin eri tavoin. Myös terminologia on kirjava. Puhutaan äänilogoista (sound logo, sonic logo), äänitunnuksista (sound trade mark) tai brändin äänimaailmasta (sound in branding). Termejä tärkeämpää ovat toki itse äänet.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että moderni elinympäristömme on pullollaan ääniä kakofoniaan asti. Brändin erottuminen omaperäisellä äänellään onkin vaikeaa.

Ääni itsessään on kuitenkin tärkeä elementti ja se auttaa tutkitusti muistamaan asioita tehokkaasti. Tanskalaisen bränditutkija Martin Lindstromin mukaan 74 % eurooppalaista tunnisti Nokian äänitunnuksen ja liitti sen Nokia-brändiin. Leicesterin yliopiston tutkijoiden Hargreaves & Northin mukaan viestintä, jossa äänimaailma sopii brändiin, muistetaan lähes kymmenen kertaa useammin kuin viestintä, johon ääni ei sovi. Lisäksi ostajista 24 % valitsee useammin tuotteen jonka äänimaailma sopii brändiin. Ja tässä tutkimuksessa ei huomioitu mitä hallaa huonosti valittu äänimaailma brändille aiheuttaa. Ääni vaikuttaa siis siihen miten raha liikkuu, ja sen luulisi kiinnostavan monia.

Vaikka äänilogot on liitetty useammin jättibrändeihin ja etenkin media-alaan, on musiikin ja äänen hyötyjä alettu ymmärtää myös pienten yritysten tai palveluntarjoajien keskuudessa. Syynä lienevät laajentuneet viestintämahdollisuudet ja sosiaalinen media. Myös musiikin ja äänimaaliman tuottaminen on tullut kustannuksiltaan edullisemmaksi. Hyvä esimerkki nykysuunnittelusta on Cannesin Design Grand Prix’n saanut Bergenin kansainvälisten festivaalien audiovisuaalinen ilme.
http://vimeo.com/88482828

Yritysten ja palveluntarjoajien kamppaillessa muuttuvan mediamaailman ja talousahdingon syövereissä taitaa käydä taas niin, että ne jotka uskaltavat olla rohkeita ja kuulla median kutsun – ja vastata siihen – selviävät. Audiovisuaalinen identiteetti ja äänibrändäys on nimittäin kovassa vauhdissa juuri nyt. Sen jälkeen odottelemmekin tuoksu- ja makubrändäystä. Niistäkin on jo saatu maistiaisia.

Kategoriat
Uncategorized

Investointi suunnitteluun vähentäisi plagiointia

Marimekon plagiointikohu on hälvennyt. Syylliset on ristiinnaulittu ja kansa tyytyväinen. Paha sai palkkansa. Plagiointihan on toisilta varastamista ja siten hirvittävä raamatullinen rikos.

marimekko

Vasemmalla Maria Primatshenkon Rotta matkalla (1963), oikealla Maria Isolan Metsänväki (2006).

Samalla ummistamme silmämme siltä, että varastamme joka päivä itsekin. Netistä. Kuvia, tekstiä, musiikkia. Kuka mitäkin. Meitä suorastaan kannustetaan jakamaan sisältöä, jotta toiset voisivat sitä hyödyntää. On myös syntynyt kansanliike nimeltä Piraattipuolue, jonka kantava ajatus on että toisilta saa varastaa.

Myös graafisen suunnittelun saralla on varkaissa käyty. Itsekin olen plagiointiin törmännyt. Suunnittelin aikoinaan Suomen Metsäyhdistykselle heidän kansainväliseen kampanjaansa ikoneita, joilla haluttiin viestiä kuinka me suomalaiset suhtaudumme metsään. Ilmeisesti onnistuin kohtalaisesti koska Deutscher Forstverein nappasi sekä idean että toteutuksen. Tutun näköiset ikonit koristivat ennen pitkä heidän verkkosivujaan. Pohdimme Metsäyhdistyksen kanssa kuinka suhtautua asiaan. He eivät halunneet tehdä asiasta isoa numeroa, mutta toisaalta ymmärsivät minun kantani että asiaan täytyi reagoida. Plagiaatio oli heidänkin mielestä ilmeinen. Siispä kirjoitin kirjeen Saksaan. Mainitsin kirjeessä että heidän uudet tunnuksensa muistuttivat kovasti suunnittelemiani ikoneita. Esitin kohteliaasti että he poistaisivat ne käytöstä. Tarjouduin myös suunnittelemaan heille uudet ikonit niiden sijaan. En saanut koskaan vastausta, mutta ikonit hävisivät muutaman päivän kuluttua verkkosivuilta.

Oma tapaukseni oli pieni juttu suurempien kohujen rinnalla. Viimeksi irvailtiin MTV:n uudelle tunnukselle. On kovasti Alkon tunnuksen näköinen, kun ne asetetaan vierekkäin ja samaan kokoon. Mutta kun niitä käytetään eri konteksteissa yhdennäköisyys heikkenee merkittävästi.

plagiointui_kuva_blogiin

Yllä: Alkon ja MTV:n logot.
Keskellä: FC Barcelonan ja Jyväskylän Jalkapalloklubin tunnukset.
Alla: Luvattu maa (WSOY, 2014) ja Suomi 1944 (Gummerus, 2013) -kirjojen kannet.

Ilmeneekö plagiointitapauksia sitten nykyään enemmän kuin aikaisemmin? Ja jos ilmenee, niin miksi? Oman arvioni mukaan plagiointitapauksia on enemmän. Tapaukset tulevat myös paremmin esille, kiitos tehokkaiden viestintäkanavien. Myös edellä mainitsemani yleinen ilmapiiri, joka kannustaa toisen hengentuotteiden varastamiseen, ei ainakaan vähennä plagiointia.

Plagioinnin syynä voi olla myös kohteen arvostaminen, puutteelliset suunnittelutaidot tai silkka ymmärtämättömyys. Joskus jopa kaikki nämä kolme.

Kaiken taustalla on kuitenkin suurin syy – suunnittelutyön vähäinen arvostus. Tämä ilmenee siten että suunnittelutyöstä ei olla valmiita maksamaan. Sen on huomannut varmasti myös moni graafinen suunnittelija. Kustannusarvioita laatiessa tuotantotunnit menevät paljon paremmin läpi kuin ideointitunnit. Omalla kohdalla tämä ilmeni erään asiakkaani tokaisuun ”miten kouluja käyneellä miehellä voi mennä noin monta tuntia tuon asian ratkomiseen?”.

Parempien suunnitteluratkaisujen synnyttämiseksi pitäisi tunteja kuitenkin käyttää paljon enemmän itse suunnittelutyöhön kuin aikaisemmin. Ajatellaanpa vaikka yritystunnuksia. Maailmamme on visualisoitunut parissa vuosikymmenessä huimaa vauhtia. Sinä aikana – ja aikaisemminkin – miljoonille yrityksille on suunniteltu miljoonia yritysilmeitä ja yritystunnuksia. Tunnusten suunnittelussahan pyritään pelkistyksiin ja synnyttämään muistijälkeä hakemalla liittymäkohtia johonkin tuttuun elementtiin tai ilmiöön ympäristössämme. Kun erilaiset geometriset, typografiset ja väreihin perustuvat keinot ovat kuitenkin melko rajalliset, ei ole ihme jos suunnittelijat päätyvät samankaltaisiin lopputuloksiin. He kuitenkin ammentavat ideoita yhteisestä visuaalisesta kulttuuristamme. Suunnittelijoilla, kuten ihmisellä yleensä, on myös taipumus tallentaa asioita aivoihinsa, jotka pulpahtavat esille sopivassa tilanteessa. Esimerkiksi graafikolla jokin nähty mutta alitajuntaan piilotettu liikemerkki tulee mielen kun hän pohtii uutta yritystunnusta. Ja hups, kohta se onkin paperilla piirrettynä.

Tätä voisi ja tietysti täytyykin yrittää välttää. Graafikot lähettelevätkin kollegoilleen luonnoksia, ja kyselevät josko nämä muistuttavat liiaksi jotakin jo olemassa olevaa tunnusta. Parempi keino olisi kuitenkin maksaa suunnittelijalle itse ideointi- ja suunnittelutyöstä. Näin hänellä olisi aikaa mennä syvemmälle asiakkaan haasteisiin ja löytämään uusia tapoja visualisoida yrityksen tai tuotteen ominaisuuksia. Kannattaisi myös panostaa sen asian tutkimukseen onko ehdolla oleva tunnusluonnos liian samankaltainen kuin jokin olemassa oleva tunnus. Se olisi kaikkien etu pitkällä tähtäimellä.

Yritykset ovat myös usein aivan liian arkoja visuaalisen identiteetin suhteen. Puuttuu rohkeutta. Oma yritys, tuote tai palvelu ei saa olla liian erilainan. Halutaan olla samanlainen kuin muut, mutta kuitenkin erilainen. Ei ihan helppo yhtälö. Joillain toimialoilla liiallisen erilaisuuden tai persoonallisuuden karttaminen on ymmärrettävää, kuten esimerkiksi lääketeollisuudessa. Mutta on paljon toimialoja, joilla yritys jolla on rohkeutta visuaalisen identiteetin suhteen, on vahvoilla myös kilpailumielessä. Tämän huomasivat aikoinaan ensimmäisinä muun muassa Ikea, Marimekko, Kone ja Apple. Hyviä kokeiluja on ollut myös Fiskarsilla ja Finnairilla.

Yritysten kannattaisi siis investoida visuaaliseen suunnitteluun ja sisällyttää tutkimusta osaksi suunnitteluprosesseja. Näin suunnittelutyön laatu paranisi ja syntyisi entistä vahvempia brändejä. Tämä ehkäisisi plagiointia, tai ainakin sitä tapahtuisi paljon pienemmässä mittakaavassa.

Kategoriat
Uncategorized

Design – aivan liian tärkeä asia jätettäväksi pelkästään designereille!

KuvaVisuaalinen viestinnän suunnittelu kuuluu lähtemättömästi designin kenttään. Visuaaliselle suunnittelulle on käynyt aivan kuten valokuvaukselle, se on demokratisoitunut. Jo vuosikausia lähes kuka tahansa on voinut hankkia Excel-, InDesign-, Photoshop- tai PowerPoint -ohjelman ja ryhtyä tekemään visuaalisia esityksiä. Monet hallitsevat myös video-editointiohjelmia. Jotkut jopa oppivat samalla suunnittelemaan, eli tuottamaan viestintäkokonaisuuksia, jotka ovat paitsi harkittuja ja merkityksiä sisältäviä, niin myös toimintoja helpottavia. 

Kuitenkin samalla kun ’rahvas’ on oppinut tuottamaa visuaalista suunnittelua, on suunnittelun laatu romahtanut määrän kasvaessa. Aivan kuten valokuvauksenkin. Toisaalta ihmiset saavat suunnittelusta mielihyvää ja viestit menevät kaikesta päätellen usein perille. Eikö se olekin viestinnän tarkoitus? Onkin toinen asia, jos amatöörisuunnittelija alkaa suunnittelemaan viestintää, jonka täytyy palvella yrityksen tai tuotteen brändiä ja edesauttaa liiketaloudellista tuottoa. Siitä ei hyvä seuraa, kuten ei hyvä seuraa amatöörilääkärien tai
-palomiestenkään jäljiltä. Niistä seuraa vain ruumiita ja savuavia raunioita.

Tämän päivän viestintään vaikuttavat globalisaatio, monikulttuurisuus ja visuaalisuuden kasvava merkitys. Viestien on tavoitettava kohde yhä sankemman viidakon keskeltä. Haasteet – tai sanotaan suoraan ongelmat – ovat yhä suuremmat. Tarvitaan uusia taitoja ja osaamista viestien perille menon mahdollistamiseksi. Taata sitä ei voi kukaan. Tarvitaan sosiologeja, kulttuurintutkijoita, tuottajia, virtuaaliarkkitehteja, koodaajia ja muita asiantuntijoita. Useiden asiantuntija-alojen design-ongelmia voitaisiinkin ratkaista, jos asiantuntijoilla itsellään olisi jonkin verran design-osaamista.

Design-osaamisesta hyötyisivät siis muutkin kuin designerit. Tämä puolestaan voisi edesauttaa uuden kansalaistaidon – designtaidon – syntymistä, mikä lisäisi yleistä ymmärrystä designista. Näin osattaisiin myös useammin kääntyä design-ammattilaisten puoleen kun tehtävät edellyttävät sen alan asiantuntijuutta.