Kategoriat
Uncategorized

Kuvan valta ja voima

kuvanvoima_piirros

”Olkaa onnellisia, sillä maailmansodan syttyessä te muotoilijat jäätte eloon toiseksi viimeisinä. Viimeisinä eloon jäävät päättäjät ja kenraalit tarvitsevat nimittäin teitä suunnittelemaan valtansa merkit”.

Näin opasti meitä nuoria opiskelijoita muoto-opin opettajamme Severi Parko Taideteollisessa korkeakoulussa 1990-luvulla.

Visuaalisilla viesteillä, merkeillä ja pilapiirroksilla tuntuukin olevan arvaamaton voima. Etenkin koko ajan visualisoituvassa maailmassa. Ja joskus tuota voimaa käytetään häikäilemättä väärin ajamaan omia tarkoitusperiä, jotka liittyvät valtaan.

Pariisin terrori-iskun jälkeen mieleeni nousikin ajatus, mitä jos kuvat viestinnässä kiellettäisiin? Tai jos visuaalisten esitysten tuottamiseen tarvittaisiin erityinen lupa, ja luvan saaneiden valvontaa hoitaisi erityinen virasto.

Lopputuloksena syntyisi – jos syntyisi – visualisointeja, jotka olisivat tasapuolisia kaikkia kohtaan, eivätkä loukkaisi ketään. Ne eivät luultavasti herättäisi myöskään tunteita, tai viestisi muutenkaan ylipäätään yhtään mitään.

Noh, ainakin valtaapitävät saisivat herätä levollisimmin mielin lukemaan aamulehteään ja terroristien värvääjät harmittelisivat ”mistä nyt tekosyyt järjettömyyksiin?”.

Ja ennemmin tai myöhemmin joku piirtäisi kuitenkin ruman kuvan seinälle tai blogiinsa.

Kuvan voima selittyy sen nopeudella ja iskevyydellä, sekä kulttuuri- ja kielimuurit ylittävällä esitystavalla. Lisäksi kuva leviää digitaalisessa maailmassa salamannopeasti miljoonien ihmisten katsottavaksi. Teksti on useimmiten käännettävä, ja sen sisäistämiseen kuluu monikertainen aika. Tekstillä on toki muita ominaisuuksia mitkä kuvasta puuttuvat.

Länsimaisessa yksilönvapautta ja -vastuuta korostavassa yhteiskunnassa sanan ja kuvan vapaus ovat itsestään selviä asioita. Ilmaisunvapaus on pikkuhiljaa parantunut myös kollektiivisuutta korostavissa yhteiskunnissa, kuten esimerkiksi Kiinassa ja monissa arabimaissa. Tabuja on edelleen, mutta niidenkin suhteen tavat tuntuvat globalisoituvan. Sietokyky kasvaa ja sitä myötä myös kuvien rohkeus ja julkeus.

Mitäpä jos kehitettäisiinkin uusi foorumi, jossa loukkaaviin pilapiirroksiin saa vastata omilla piirroksilla. Sama näkyvyys kaikille, fair play. Siitä syntyisi mahtava taistelu, kumpi osapuoli kehtaa ja osaa tehdä törkeämpiä kuvia toisesta. Mikä olisi lopputulos?

Veikkaanpa että molemmin puolin makeat naurut ja komeita piirroksia.

Ja vähemmän terrori-iskuja.

Kategoriat
Uncategorized

Sananvapauden puolesta!

jesuischarlrie

Kategoriat
Uncategorized

Ulos peräkammareista!

Tutkimusten mukaan suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten markkinoinnin tila on heikoissa kantimissa. Vaatimattomia markkinointiponnisteluja vaivaa usein suunnittelemattomuus ja resurssipula. Valtaosa yrityksistä vastaa itse markkinoinnista ilman kunnon asiantuntija-apua ja systemaattisuutta.

Lopputuloksena huippuosaamista omaavat yritykset eivät saa viestejään läpi ja myynti tökkii.

Tuntuu kuin yrityksiä vaivaisi vanhanaikainen peräkammarin poika syndrooma. Keskitytään tekemään sitä missä ollaan hyviä, mutta tehdään siinä sivussa vähän sitäkin missä ei olla niin hyviä.

Mac: http://vimeo.com/114644236
PC: http://vimeo.com/114661671

Kun luotto omaan osaamiseen kuitenkin tuntuu olevan kohdallaan, olisi syytä luottaa myös kaverin osaamiseen. Siis sen joka tarjoaa markkinoinnin ja brändäyksen asiantuntemusta.

Ehdotankin strategista muutosta ja siirtymistä talvisodan hengen puolustustaistelusta rauhanomaiseen ja reippaaseen hyökkäystaktiikkaan!

Brändätään itsemme niin maar perusteellisesti ja vallataan markkinat takaisin!

Lähteet:

http://industria.fi/diplomityon-tutkimuksen-tuloksia-markkinaprosessit-ja-markkinointi-pk-yrityksissa/

http://www.kauppalehti.fi/omayritys/tehottomuus+vaivaa+pk-yritysten+markkinointia/201202117299

Kategoriat
Uncategorized

Suomen uusi visuaalinen identiteetti, osa 2

Suunnittelutoimisto Bob the Robot ilmoitti syyskuussa olevansa huolestunut Suomen identiteetistä ja kansallistunnisteista. Bob the Robotissa koettiin että ääriliikkeet olivat varastaneet visuaalisen identiteetin tavallisilta suomalaisilta. He palkkasivat ruotsalaisen suunnittelijan suunnittelemaan Suomelle uuden visuaalisen identiteetin. Nyt se on julkaistu.

Uusi Suomen visuaalinen identiteetti muodostuu Suomen lipun pysty- ja vaakapalkeista, sekä sydämestä. Kaikkia kolmea sinistä elementtiä voidaan käyttää kuvaesityksissä, mainoksissa tai muissa visuaalisissa sovelluksissa.

uusi_suomen_ilme_kassit

Lopputulos on hyvin yksinkertainen ja helppo soveltaa. Mutta mitä se kertoo suomalaisesta identiteetistä? Ja mitä uuttaa siinä on kaapattujen visuaalisten elementtien sijaan?

Uutta tässä yhteydessä on ainakin sininen sydän. Sydän viestii välittämisestä ja sininen – kylmyydestä. Noh, ainakin se on totta, olemme tunnepuolelta melko pidättyväisiä.

Siniset palkit ovat hyvin yksinkertaisia ja selkeitä. Jopa ankaria. Kuten … suomalaiset.

Henkilökohtaisesti – suomalaisena – minua viehättää pelkistetty selkeys ja yksinkertaisuus. Ne ovatkin tapauksen ilmeisiä brändiattribuutteja. Mutta missä ovat ahkeruus, luovuus, luotettavuus, rohkeus ja innovatiivisuus? Niillähän meitä suomalaisia kuitenkin usein kuvataan.

Bob the Robotin esitys on nähtävä keskustelun avauksena, ennemmin kuin Suomen uutena visuaalisena identiteettinä. Johtaako se sitten uuteen visualisointiin ei ole olennaista. Tärkeintä on se, että suomalaiset yritykset alkavat vakavasti kehittämään omia visuaalisia identiteettejään ja brändi-ilmeitään. Se on yksi tehokas keino edistää kilpailukykyä ja lisätä työpaikkojen määrää. Meille kaikille ahkerille, luoville, luotettaville, rohkeille ja innovatiivisille suomalaisille.

PS. Itse aion edelleenkin heiluttaa sinivalkoista lippua kun siltä tuntuu. Vaikka en olekaan ääri-ihminen.

Kategoriat
Uncategorized

Kiinalainen brändi

Ikea-china kopioAlkuun pari arvoitusta. Tiedätkö mitä ovat ”Ben Chi”, ”Ke Kou Ke Le” ja ”Nai Ke”? Jos et, niin ole ystävällinen ja lue artikkeli loppuun.

Moni talousvaikeuksien keskellä kamppaileva suomalainen yritys suunnittelee hakevansa potkua toimintaansa valtavilta Kiinan markkinoilta. Eurooppa kun tuntuu olevan jumissa, Venäjä tukossa, ja Amerikassakin vasta käynnistellään koneita.

Tietotaito, tuotteet ja prosessit ovat perinteisesti meikäläisillä hyvässä kunnossa, markkinointi ja brändäys ei niinkään. Paha virhe.

Kiina kun on eri maata. Oikeastaan monta eri maata.

Tutkimuslaitos Weber Shandwickin mukaan 45 % länsimaisista yrityksistä epäonnistuu pyrkimyksissään päästä Kiinan markkinoille. Yksi suuri syy on vääränlainen brändi-lupaus, ja sen ilmenemisenä epäonnistunut visuaalinen identiteetti. Globaali brändi-ilme ei siis toimi aina lokaalisti.

Kiina on siis markkina-alueena haastava. Siitä tekee kuitenkin houkuttelevan arvio, että vuoteen 2020 mennessä maassa on miljardi keskiluokkaan kuuluvaa kuluttajaa (ansaitsee 10-100 dollaria/päivä, YK). Jos edes promille tuosta massasta kokee suomalaisen tuotteen tai yrityksen brändi-ilmeen houkuttelevaksi ovat asiat mallillaan. Jos taas ei, niin silloin yritys voi syyttää vain itseään. Eikä ainakaan ruotsalaisia.

Luonnollisesti kohderyhmäsegmentillä on vaikutusta siihen, miten brändi-ilme lokalisoidaan, vai lokalisoidaanko ollenkaan. Kiina tapauksessa ylemmissä segmenteissä globaali ilme on monesti toimivin vaihtoehto, mutta alemmissa segmenteissä taas lokalisointi on enemmän tai vähemmän välttämätöntä.

Paikallisen visuaalisen kulttuurin ymmärtäminen on portti onnistuneen brändi-ilmeen ytimeen. Kun yrityksellä on tietoa miten maassa ajatellaan ja eletään on paljon helpompi kertoa omista tuotteista tai palveluista kohderyhmälle. Etenkin visuaalisesti.

On siis aika tuunata sanonta ”think global, act local” uuteen muotoon: ”think global – rethink and act local”.

Ja ne vastaukset artikkelin alun arvoituksiin:

Sanat ovat kansainvälisten tuotemerkkien kiinalaisia nimiä: ”Ben Chi” on Mercedes-Benz ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”reipasta vauhtia”. ”Ke Kou Ke Le” on Coca-Cola ja tarkoittaa ”herkullinen, maistuva ja onnellisuus”. ”Nai Ke” on tietenkin Nike ja tarkoittaa ”kestä ja valloita”.

Kategoriat
Uncategorized

Suomen uusi kansallinen & kaupallinen identiteetti

Keskellä kuumaa brändikeskustelua ilmoitti luova toimisto Bob The Robot tilaavansa Suomelle uuden kansallisen identiteetin Ruotsista. ”Suomalaiset ansaitsevat kansallistunnisteet ja visuaalisen identiteetin. Tällä hetkellä tilanne ei ole sellainen. Ääriliikkeet ovat kaapanneet suomalaisilta ne tunnisteet, jotka heitä voisivat edustaa”, sanoo Finland Redesign -hanketta vetävän luovan toimiston Bob the Robotin toimitusjohtaja Miska Rajasuo. (Markkinointi & Mainonta, verkkosivut 19.9.2014)

Rajasuo tarkoittanee äärioikeistolaisten liikkeiden käyttöönottamia leijona-vaakunan muunnelmia. Muita kansallisia tunnisteita kuten esimerkiksi siniristilippua tai Maamme-laulua he eivät toki ole vieneet.

Rajasuo jatkaa: ”Ainoat paikat, missä suomalaiset voivat kantaa omaa identiteettiään ylpeydellä, ovat kollektiiviset urheilutapahtumat. Silloin on lupa maalata suomenliput poskiin ja kulkea ulkona kantaen suomalaisia tunnisteita. Muina aikoina kantaja leimautuu helposti”.

Voidaan kuitenkin kysyä kuinka usein tavallinen suomalainen kokee tarvetta ilmaista julkisesti kansallista identiteettiään? Ja onko tosiaan niin että maalaamalla siniristiliput poskiin leimautuu ääriliikkeen kannattajaksi? Tuskin nyt kuitenkaan.

”Tavoitteena on, että mahdollisimman moni suomalainen ottaisi tämän itselleen, ja että tämä olisi työkalu rakentaa suomalaista tarinaa”, jatkaa Rajasuo.

Bob the Robotin hanke kuulostaa mielenkiintoiselta. Tavoitteet ovat kovat ja korkealla.

Luovan toimiston liiketoimintaan ei tosin kuulune kansallisten tunnusten tuottaminen ilmaiseksi, vaikka kuinka patriooteiksi tunnustautuisivatkin. Tällä tavoin suunnitteluttaminen tuskin myöskään saavuttaa suopeaa vastaanottoa kriittisten kansalaisten keskuudessa. Toisaalta on hyvä että suunnitteluprosessissa ei ole kyse ”kaikki mukaan” -hankkeesta, jolloin kompromissit tappavat rohkeat ideat. Luulisi siis projektin aiheuttavan ainakin raikasta keskustelua.

Kansallisia visuaalisia identiteettejä on suunniteltu viime aikoina harvakseltaan.  Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kansallisia identiteettejä tarkistettiin useissa entisissä itä-Euroopan maissa.

Etelä-Afrikka halusi osoittaa uudistumistaan päästyään eroon rotuerottelusta vuonna 1994. Uusi lippu ja vaakuna koettiin tärkeiksi kansakunnan eheytymisen kannalta.

southafrica_flag

southafrica_coatofarms

 

 

 

 

 

Vuonna 2003 Slovenia halusi nostaa profiiliaan ja järjesti suunnittelukilpailun uudesta lipusta. Maa oli kyllästynyt siihen että se sekoitettiin usein Slovakiaan. Lippukilpailun voittanutta särmikästä ehdotusta ei olla kuitenkaan koskaan otettu viralliseen käyttöön.

branding-slovenia-new-flag

 

 

 

 

Maailma uusin valtio Etelä-Sudan on ehtinyt sodan keskellä suunnitteluttaa itselleen vaakunan ja lipun. Niiden ulkoasu noudattaa uskollisesti Afrikan maiden heraldista tyyliä.

s_sudan_flagSouth_Sudan_proposed_coat_of_arms

 

 

 

 

Identiteettiprosesseissa on siis ollut usein taustalla traagiset tapahtumat.

Mutta koska liikkeellä ei nyt ole kansakuntaa edustava valtiovalta, on Bob The Robotin tapauksessa kyse kaupallisista versioista.

Kiinnostavaksi nouseekin tapa miten Bob The Robotin hankkeessa kaupallista kansallista identiteettiä käsitellään ja miten se määritellään. Tällöin suunnittelijaksi valitun Henrik Nygrenin ruotsalaisuus ei olekaan keskeistä vaan aiheen lähestymistapa, teemoittelu ja analyysi. Ja kuten kaupallisissa brändinrakentamisprosesseissa yleensä, huomio kiinnittyy attribuutteihin, mutta tässä tapauksessa myös siihen kuka ne määrittelee.

Tieteellisessä mielessä identiteetissä keskeisintä ovat ensinnäkin olemassaolon todentaminen, sen ominaisuuksien ja attribuuttien ilmeneminen. Toiseksi kohteen on oltava ajallisesti jatkuva, ei siis lyhyen hetken ilmiö. Ympäristöstä tai toisista kohteista erottuminen on kolmas tekijä.

Lisähaasteen hankkeelle asettavat toki jo olemassa olevat kansallisen identiteetin symbolit. Suomen virallisia symboleja ovat siniristilippu ja leijonavaakuna. Lisäksi meillä on kansallislaulu, kansalliseläin karhu, kansallislintu joutsen, kansalliskukka kielo, kansalliseepos Kalevala sekä lukuisia muita kansallissymboleja. Ne ovat edelleen läheisiä useille suomalaisille, vaikka Rajasuo tämän kyseenalaistaakin.

Naapureillamme, joista siis meidän tulisi erottua, on omat symbolinsa. Googlaamalla tekemäni pikaisen epätieteellisen mutta mielenkiintoisen kartoituksen tuloksena löysin seuraavaa. Ruotsilla on kelta-sininen lippu, kolme kruunua ja puuhevoset. Norjalla taas puna-sini-valkoinen lippu, kirvestä pitelevä leijonavaakuna ja viikinkilaivat. Venäjän symbolit ovat kaksipäinen kotka, valko-sini-punainen lippu ja matrioshka-nuket. Äkkipäätä ajateltuna Suomen erottuminen naapureistaan ei ole kovin vaikeaa. Valmiita symbolejakin tuntuisi riittävän.

Jään mielenkiinnolla odottamaan Suomen uusia kansallisia symboleita. Kiinnostavaa on myös minkä attribuuttien perusteella ne on laadittu, se kun kertoo paljon myös suunnitteluttajista ja heidän motiiveistaan.

 

Lähteet:
– Saukkonen, Pasi. (1996). Identiteetti ja kansallinen identiteetti. Kosmopolis 26(4), 5-19.
– Markkinointi & Mainonta, verkkosivut 19.9.2014
http://www.marmai.fi/uutiset/suomi+saa+uuden+kansallisidentiteetin+ruotsista++se+olisi+tyokalu+rakentaa+suomalaista+tarinaa/a2266168

 

Kategoriat
Uncategorized

Osallistavaa brändi- suunnittelua, olkaa hyvä

westernKanadalaisella The University of Western Ontario -yliopistolla oli muutama vuosi sitten brändi-ongelma. Perinteitä ja meriittejä opinahjolla riitti, mutta kovassa kilpailussa se jäi usein maineikkaimpien varjoon. Terävöittääkseen näkymistään se käynnisti brändinkehitysprojektin. Projektiin kutsuttiin mukaan tuhansia henkilökunnan edustajia, opiskelijoita, entisiä opiskelijoita ym. yliopiston tuntevia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Haastattelujen, kyselyjen ja workshoppien avulla tuotetun informaation pohjalle projektia ohjannut suunnittelutoimisto kehitti yliopistolle uuden brändi-ilmeen.

western_brand_video

Oheinen esimerkkitapaus osoittaa että osallistavan suunnittelun (participatory design) menetelmät ovat tulleet myös brändi-ilmeiden suunnitteluprosesseihin. Hyvä niin. Mutta mihin kaikki perustuu?

Osallistava suunnittelu on yksi joukkouttamisen muodoista. Joukkouttamisesta käytetään myös termejä joukkoistaminen tai talkoistaminen, ja sillä tarkoitetaan hajautettua ongelmanratkaisumallia. Taustalla ovat teknologian kehittyminen ja yhteiskunnalliset muutokset, joiden myötä ammattilaisten ja harrastelijoiden kuilu on kaventunut. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoita, tietoa ja osaamista voi löytyä yllättävistä paikoista, jolloin informaatiota kannattaa hakea laajasta osallistujaryhmästä.

Osallistavan suunnittelun kohdalla puhutaan usein myös 2.0 yhteiskunnasta. Siinä yhteisöllinen oppiminen ja tiedon jakaminen ja ovat keskeisiä tekijöitä päätöksentekoprosesseissa. Itse päätöksenteko sekä sen valmistelu tapahtuvat läpinäkyvästi. Lisäksi informaatio on hajautettu ja vapaasti satavilla, ja suunnittelutyö tapahtuu käyttäjäkeskeisesti yhteisöllisenä prosessina. Osallistavan suunnittelun keskiössä ovat palvelumuotoilun periaatteet.

Tutkimusten mukaan osallistava suunnittelu vaatii ennakkoluulottomuutta ja osallistuvan ryhmän kannustamista. Lisäksi prosessin tavoite on oltava selkeä. Osallistuvilla ihmisillä on myös usein omakohtaisia kokemuksia ratkottavasta ongelmasta, jokin yhteinen tavoitteeseen liittyvä side, tai yhteistyötä korostava pohja.

Menetelmän onnistumiseen vaikuttavat niin sanotun design-tilan (design space) rakentuminen, sekä oppimisstrategian luominen. Design-tilassa olennaista ovat mm. arjen käytänteiden, sosiaalisten suhteiden ja teknologian hyödyntämisen yhteensovittaminen. Oppimisstrategialla tähdätään siihen, että kaikki osallistuvat henkilöt saavat prosessista jotain hyötyä itselleen.

Kun informaatiota haetaan laajalta säteeltä nousee prosessin johtaminen entistä tärkeämpään asemaan. Johtamisen on oltava selkää, ja siitä vastaavilla on oltava luovuutta prosessin eteenpäin viemisessä. Projektijohdolta vaaditaan lisäksi käytettävien tutkimusmenetelmien tuntemusta sekä kokemusta menetelmien validista hyödyntämisestä. Myös potentiaaliset idean siemenet on osattava tunnistaa, sillä ne saattavat ponnahtaa esiin yllättävällä tavalla.

Yhä kompleksisempien brändi-ilmeiden ja muiden design-prosessien luovat ratkaisut kaipaavat tuekseen informaatiota. Osallistava suunnittelu on yksi luonteva tapa tuottaa sitä. Näin syntyvät edellytykset myös laadukkaammalle brändisuunnittelulle, ja sehän on sekä suunnittelijoiden että yritysten etu.

 

Lähteet:
– Botero, Andrea. (2013). Expanding design space(s). Design in Communal Endeavours.
– Howe, Jeff. (2006). The Rise of Crowdsourcing. Wired-lehti.
– Ramboll Finland, verkkosivut
– http://communications.uwo.ca/western_news/stories/2012/January/western_rolls_out_new_branding.html

Kategoriat
Uncategorized

Suomi nousuun brändäämällä

Otsikon idea ei ole uusi, mutta pinnalle se nousi taas tällä viikolla.

Tanskalaisen mainosmies Alexander Peitersenin mukaan Lama-Suomi piristyisi paremmalla brändäyksellä (HS 24.8.2014). Peiterseniä myötäili suomalainen brändiasiantuntija Kirsti Lindberg-Repo (HS 26.8.2014). Lindberg-Revon mielestä suomalaiset yritykset eivät ymmärrä brändin arvoa: ”Suomessa uskotaan vielä hyvin vahvasti siihen, että kaikki panokset laitetaan hyvän laadun kehittämiseen. Mutta sitten kun luodaan brändiä, niin yrityksellä ei ole enää rahaa yksinkertaisen markkinointitutkimuksen toteuttamiseen.”

Onko Suomessa sitten yhtään arvokasta brändiä? Ja kannattaako brändiä, mitä sillä sitten tarkoitetaankin, tutkia?

Ainakaan kansainväliseltä 500 huippubrändin listalta suomalaisia yrityksiä ei löydy. Kansallisesti arvokkaina on toki pidetty ainakin Finnairia, Fazeria, Marimekkoa ja Nokiaa.

Brändin arvolle ei ole olemassa yhtä hyväksyttyä määritelmää tai tutkimusmenetelmää. Brändejä voidaan kuitenkin arvioida esimerkiksi tuottoperusteisen arvonmäärityksen tai markkina- ja kustannusperusteisten menetelmien avulla. Brändin arvoa voidaan arvioida myös tarkastelemalla sen tunnettuutta, siihen liittyviä mielleyhtymiä, laatukokemuksella tai brändiuskollisuudella. On myös hyödynnetty ISO 10668 -standardia, joka perustuu niinikään asiakkaiden mielleyhtymien mittaamiseen. Lisäksi on kehitetty useita kaupallisia menetelmiä.

Menetelmiä on siis runsaasti ja ne tuntuvat monimutkaisilta. Vaikuttaakin siltä että bränditutkimuksen ostaminen edellyttää melkoista bränditutkimuksen asiantuntijuutta. Onko siis ihme että yritykset vierastavat tutkimusta?

Tutkimukset eivät tietenkään ole autuaaksi tekeviä toimenpiteitä, mutta hyvin toteutettuina ne tuottavat aina tietoa. Ja tieto helpottaa sekä päätösten teossa että investointien kohdentamisessa.

Nyt olisi tärkeää että yritykset ja bränditutkijat löytäisivät toisensa. Mukaan olisi saatava myös pk-sektorin yritykset. Tutkimusten ei tarvitsisi olla kaikenkattavia, vaan niiden tulisi tarjota apua yrityksen keskeisimpiin ongelmiin. Kuten vaikkapa visuaalisen identiteetin kehittämiseen.

Kategoriat
Uncategorized

Nimestä se visuaalinen identiteettikin ponnistaa!

3600980053Itellan palaaminen Posti-nimeen on virittänyt vilkkaan keskustelun yritysten nimistä. Erityisesti valtion omistamien yritysten, kuten esimerkiksi Altian, Destian ja Trafin nimet ovat nousseet esiin.

Nimiä on vekslattu ennenkin ja ihan onnistuneestikin. Finnair oli ennen Aero Oy ja Valmet Valtion metallitehtaat. Eikä Helsingin puhelinyhdistyksen muuttaminen Elisaksi ole aivan kehno juttu.

Nimen muuttaminen on toki aina erittäin vaativa prosessi, oli kyseessä sitten valtion yhtiö tai yksityinen yritys.

Jopa Patentti- ja rekisterihallitus (PRH), jonka kautta kaikkien yritysten nimet rekisteröidään, pitää nimen valintaa tärkeänä. PRH:n ja toiminimilain mukaan yrityksen nimen on oltava yksilöivä ja erottauduttava aikaisemmista nimistä. Nimi ei myöskään saa olla sekoitettavissa aiemmin rekisteröityyn tai vireille tulleeseen toiminimeen tai tavaramerkkiin. Lisäksi huomioon on otettava nimen kirjoitusasu, ääntäminen ja yrityksen toimiala.

Yksinkertaisia neuvoja joita kannattaisi noudattaa.

Ja kyllä niitä hyviä ja omaperäisiäkin nimiä löytyy. Esimerkiksi lappilainen leikkipaikkavälinevalmistaja LappSet, kampaamo Tukkanuotta tai liikennöitsijä Onni Vilkas. Urheiluseuroistakin löytyy hyviä kuten vaikkapa Lapuan Virkiä, Tampereen Tappara sekä Ylikiimingin Nuijamiehet. Unohtakaa siis sellaiset mitäänsanomattomuudet kuin Jyp Hockey Team, FC Lahti tai Vuokatti Ski Team.

Suomessa joistakin onnistuneista tuotemerkkinimistä on tullut jopa yleisnimiä. Heteka oli aikoinaan Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy:n teräsrakenteinen joustinsänky. Mono oli puolestaan Lahden Saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n hiihtokenkämalli.

Nimen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota yksinkertaisesti sen takia, että sillä on liiketaloudellista merkitystä. Brändiasiantuntija Richard Whiten mukaan oikein valittu nimi herättää kiinnostusta, sekä auttaa kehittämään vahvaa ja omaperäistä yritysidentiteetin.

Nimitutkija Paula Sjöblom on samoilla linjoilla. Sjöblomin mukaan yritysnimi ei voi luoda yrityksen imagoa, ellei siihen sisälly merkityksiä. Lisäksi omankielinen nimi kertoo innovatiivisuudesta, luovuudesta ja rohkeudesta.

Miksi siis juosta englanninkielen tai tekolatinan perässä?

Onkin selvää, että nimi joka tarkoittaa konkreettisesti jotakin tuottaa välittömästi mielikuvia ja tuntemuksia. Se antaa siten paremmat mahdollisuudet kehittää visuaalista identiteettiä, ja edelleen omaperäistä vahvaa brändiä.

Lähteet:

Sjöblom, Paula. 2006. Toiminimen toimenkuva. Suomalaisen yritysnimistön rakenne ja funktiot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1064. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Small Business Trends, verkkosivut:
http://smallbiztrends.com/2013/03/how-to-name-a-business.html

YLE:n verkkosivut: http://yle.fi/uutiset/nimistotutkija_toivoo_etta_ainakin_trafi_ja_destia_tekisivat_postit/7410515

Kategoriat
Uncategorized

Audio-visuaalinen identiteetti jyrää!

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta musiikki sisältää koko tarinan. Tähän hiukan uudelleen muokattuun sanontaan kiteytyy audiovisuaalisen viestin voima.

Visuaalisuuden ja äänen yhdistäminen kaupallisessa tarkoituksessa on vanha juttu. Musiikkia ja ääntä on tungettu elokuva- ja tv-mainoksiin 20-luvulta saakka, ja nykyään Applen, Nokian tai Windowsin avaamisessa kuultavat melodiat ovat tuttuja miljardeille ihmisille. Usein ääni onkin ajanut jopa visuaalisuuden edelle.

Musiikki ja äänet vetoavat nopeasti ja tehokkaasti tunteisiin. Nopeammin kuin kuva. Musiikin merkityksestä ihmiselle on myös viisasteltu paljon. Säveltäjä Aulis Sallisen mielestä ”Musiikki on ihmisyyden korkeatasoisin ilmentymä”. Musiikilla on myös tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia, se on keskeinen osa kulttuuriamme ja merkittävä liiketoiminta-alue.

Myös erilaisilla äänillä on musiikin kaltaisia vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen. Vauvan nauru, hevosen hirnahtelu tai laineen liplatus on tehokas efekti oikeassa paikassa. Puhumattakaan kirkaisusta, räjähdyksen äänestä tai moottorin pauhusta. Jotkut tulevat niistä liki sekopäisiksi.

Pari esimerkkiä äänibrändäyksestä:
Metro-Goldwyn-Meyer: https://www.youtube.com/watch?v=XVEflECtfBM
metro_leijona

Nokia: https://www.youtube.com/watch?v=uvvNcnjS4B0
NOKIA_2

Yritykset ja palveluiden tarjoajat käyttävät ääniä hyvin eri tavoin. Myös terminologia on kirjava. Puhutaan äänilogoista (sound logo, sonic logo), äänitunnuksista (sound trade mark) tai brändin äänimaailmasta (sound in branding). Termejä tärkeämpää ovat toki itse äänet.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että moderni elinympäristömme on pullollaan ääniä kakofoniaan asti. Brändin erottuminen omaperäisellä äänellään onkin vaikeaa.

Ääni itsessään on kuitenkin tärkeä elementti ja se auttaa tutkitusti muistamaan asioita tehokkaasti. Tanskalaisen bränditutkija Martin Lindstromin mukaan 74 % eurooppalaista tunnisti Nokian äänitunnuksen ja liitti sen Nokia-brändiin. Leicesterin yliopiston tutkijoiden Hargreaves & Northin mukaan viestintä, jossa äänimaailma sopii brändiin, muistetaan lähes kymmenen kertaa useammin kuin viestintä, johon ääni ei sovi. Lisäksi ostajista 24 % valitsee useammin tuotteen jonka äänimaailma sopii brändiin. Ja tässä tutkimuksessa ei huomioitu mitä hallaa huonosti valittu äänimaailma brändille aiheuttaa. Ääni vaikuttaa siis siihen miten raha liikkuu, ja sen luulisi kiinnostavan monia.

Vaikka äänilogot on liitetty useammin jättibrändeihin ja etenkin media-alaan, on musiikin ja äänen hyötyjä alettu ymmärtää myös pienten yritysten tai palveluntarjoajien keskuudessa. Syynä lienevät laajentuneet viestintämahdollisuudet ja sosiaalinen media. Myös musiikin ja äänimaaliman tuottaminen on tullut kustannuksiltaan edullisemmaksi. Hyvä esimerkki nykysuunnittelusta on Cannesin Design Grand Prix’n saanut Bergenin kansainvälisten festivaalien audiovisuaalinen ilme.
http://vimeo.com/88482828

Yritysten ja palveluntarjoajien kamppaillessa muuttuvan mediamaailman ja talousahdingon syövereissä taitaa käydä taas niin, että ne jotka uskaltavat olla rohkeita ja kuulla median kutsun – ja vastata siihen – selviävät. Audiovisuaalinen identiteetti ja äänibrändäys on nimittäin kovassa vauhdissa juuri nyt. Sen jälkeen odottelemmekin tuoksu- ja makubrändäystä. Niistäkin on jo saatu maistiaisia.