Osallistavaa brändi- suunnittelua, olkaa hyvä

westernKanadalaisella The University of Western Ontario -yliopistolla oli muutama vuosi sitten brändi-ongelma. Perinteitä ja meriittejä opinahjolla riitti, mutta kovassa kilpailussa se jäi usein maineikkaimpien varjoon. Terävöittääkseen näkymistään se käynnisti brändinkehitysprojektin. Projektiin kutsuttiin mukaan tuhansia henkilökunnan edustajia, opiskelijoita, entisiä opiskelijoita ym. yliopiston tuntevia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Haastattelujen, kyselyjen ja workshoppien avulla tuotetun informaation pohjalle projektia ohjannut suunnittelutoimisto kehitti yliopistolle uuden brändi-ilmeen.

western_brand_video

Oheinen esimerkkitapaus osoittaa että osallistavan suunnittelun (participatory design) menetelmät ovat tulleet myös brändi-ilmeiden suunnitteluprosesseihin. Hyvä niin. Mutta mihin kaikki perustuu?

Osallistava suunnittelu on yksi joukkouttamisen muodoista. Joukkouttamisesta käytetään myös termejä joukkoistaminen tai talkoistaminen, ja sillä tarkoitetaan hajautettua ongelmanratkaisumallia. Taustalla ovat teknologian kehittyminen ja yhteiskunnalliset muutokset, joiden myötä ammattilaisten ja harrastelijoiden kuilu on kaventunut. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoita, tietoa ja osaamista voi löytyä yllättävistä paikoista, jolloin informaatiota kannattaa hakea laajasta osallistujaryhmästä.

Osallistavan suunnittelun kohdalla puhutaan usein myös 2.0 yhteiskunnasta. Siinä yhteisöllinen oppiminen ja tiedon jakaminen ja ovat keskeisiä tekijöitä päätöksentekoprosesseissa. Itse päätöksenteko sekä sen valmistelu tapahtuvat läpinäkyvästi. Lisäksi informaatio on hajautettu ja vapaasti satavilla, ja suunnittelutyö tapahtuu käyttäjäkeskeisesti yhteisöllisenä prosessina. Osallistavan suunnittelun keskiössä ovat palvelumuotoilun periaatteet.

Tutkimusten mukaan osallistava suunnittelu vaatii ennakkoluulottomuutta ja osallistuvan ryhmän kannustamista. Lisäksi prosessin tavoite on oltava selkeä. Osallistuvilla ihmisillä on myös usein omakohtaisia kokemuksia ratkottavasta ongelmasta, jokin yhteinen tavoitteeseen liittyvä side, tai yhteistyötä korostava pohja.

Menetelmän onnistumiseen vaikuttavat niin sanotun design-tilan (design space) rakentuminen, sekä oppimisstrategian luominen. Design-tilassa olennaista ovat mm. arjen käytänteiden, sosiaalisten suhteiden ja teknologian hyödyntämisen yhteensovittaminen. Oppimisstrategialla tähdätään siihen, että kaikki osallistuvat henkilöt saavat prosessista jotain hyötyä itselleen.

Kun informaatiota haetaan laajalta säteeltä nousee prosessin johtaminen entistä tärkeämpään asemaan. Johtamisen on oltava selkää, ja siitä vastaavilla on oltava luovuutta prosessin eteenpäin viemisessä. Projektijohdolta vaaditaan lisäksi käytettävien tutkimusmenetelmien tuntemusta sekä kokemusta menetelmien validista hyödyntämisestä. Myös potentiaaliset idean siemenet on osattava tunnistaa, sillä ne saattavat ponnahtaa esiin yllättävällä tavalla.

Yhä kompleksisempien brändi-ilmeiden ja muiden design-prosessien luovat ratkaisut kaipaavat tuekseen informaatiota. Osallistava suunnittelu on yksi luonteva tapa tuottaa sitä. Näin syntyvät edellytykset myös laadukkaammalle brändisuunnittelulle, ja sehän on sekä suunnittelijoiden että yritysten etu.

 

Lähteet:
– Botero, Andrea. (2013). Expanding design space(s). Design in Communal Endeavours.
– Howe, Jeff. (2006). The Rise of Crowdsourcing. Wired-lehti.
– Ramboll Finland, verkkosivut
– http://communications.uwo.ca/western_news/stories/2012/January/western_rolls_out_new_branding.html

Suomi nousuun brändäämällä

Otsikon idea ei ole uusi, mutta pinnalle se nousi taas tällä viikolla.

Tanskalaisen mainosmies Alexander Peitersenin mukaan Lama-Suomi piristyisi paremmalla brändäyksellä (HS 24.8.2014). Peiterseniä myötäili suomalainen brändiasiantuntija Kirsti Lindberg-Repo (HS 26.8.2014). Lindberg-Revon mielestä suomalaiset yritykset eivät ymmärrä brändin arvoa: ”Suomessa uskotaan vielä hyvin vahvasti siihen, että kaikki panokset laitetaan hyvän laadun kehittämiseen. Mutta sitten kun luodaan brändiä, niin yrityksellä ei ole enää rahaa yksinkertaisen markkinointitutkimuksen toteuttamiseen.”

Onko Suomessa sitten yhtään arvokasta brändiä? Ja kannattaako brändiä, mitä sillä sitten tarkoitetaankin, tutkia?

Ainakaan kansainväliseltä 500 huippubrändin listalta suomalaisia yrityksiä ei löydy. Kansallisesti arvokkaina on toki pidetty ainakin Finnairia, Fazeria, Marimekkoa ja Nokiaa.

Brändin arvolle ei ole olemassa yhtä hyväksyttyä määritelmää tai tutkimusmenetelmää. Brändejä voidaan kuitenkin arvioida esimerkiksi tuottoperusteisen arvonmäärityksen tai markkina- ja kustannusperusteisten menetelmien avulla. Brändin arvoa voidaan arvioida myös tarkastelemalla sen tunnettuutta, siihen liittyviä mielleyhtymiä, laatukokemuksella tai brändiuskollisuudella. On myös hyödynnetty ISO 10668 -standardia, joka perustuu niinikään asiakkaiden mielleyhtymien mittaamiseen. Lisäksi on kehitetty useita kaupallisia menetelmiä.

Menetelmiä on siis runsaasti ja ne tuntuvat monimutkaisilta. Vaikuttaakin siltä että bränditutkimuksen ostaminen edellyttää melkoista bränditutkimuksen asiantuntijuutta. Onko siis ihme että yritykset vierastavat tutkimusta?

Tutkimukset eivät tietenkään ole autuaaksi tekeviä toimenpiteitä, mutta hyvin toteutettuina ne tuottavat aina tietoa. Ja tieto helpottaa sekä päätösten teossa että investointien kohdentamisessa.

Nyt olisi tärkeää että yritykset ja bränditutkijat löytäisivät toisensa. Mukaan olisi saatava myös pk-sektorin yritykset. Tutkimusten ei tarvitsisi olla kaikenkattavia, vaan niiden tulisi tarjota apua yrityksen keskeisimpiin ongelmiin. Kuten vaikkapa visuaalisen identiteetin kehittämiseen.

Nimestä se visuaalinen identiteettikin ponnistaa!

3600980053Itellan palaaminen Posti-nimeen on virittänyt vilkkaan keskustelun yritysten nimistä. Erityisesti valtion omistamien yritysten, kuten esimerkiksi Altian, Destian ja Trafin nimet ovat nousseet esiin.

Nimiä on vekslattu ennenkin ja ihan onnistuneestikin. Finnair oli ennen Aero Oy ja Valmet Valtion metallitehtaat. Eikä Helsingin puhelinyhdistyksen muuttaminen Elisaksi ole aivan kehno juttu.

Nimen muuttaminen on toki aina erittäin vaativa prosessi, oli kyseessä sitten valtion yhtiö tai yksityinen yritys.

Jopa Patentti- ja rekisterihallitus (PRH), jonka kautta kaikkien yritysten nimet rekisteröidään, pitää nimen valintaa tärkeänä. PRH:n ja toiminimilain mukaan yrityksen nimen on oltava yksilöivä ja erottauduttava aikaisemmista nimistä. Nimi ei myöskään saa olla sekoitettavissa aiemmin rekisteröityyn tai vireille tulleeseen toiminimeen tai tavaramerkkiin. Lisäksi huomioon on otettava nimen kirjoitusasu, ääntäminen ja yrityksen toimiala.

Yksinkertaisia neuvoja joita kannattaisi noudattaa.

Ja kyllä niitä hyviä ja omaperäisiäkin nimiä löytyy. Esimerkiksi lappilainen leikkipaikkavälinevalmistaja LappSet, kampaamo Tukkanuotta tai liikennöitsijä Onni Vilkas. Urheiluseuroistakin löytyy hyviä kuten vaikkapa Lapuan Virkiä, Tampereen Tappara sekä Ylikiimingin Nuijamiehet. Unohtakaa siis sellaiset mitäänsanomattomuudet kuin Jyp Hockey Team, FC Lahti tai Vuokatti Ski Team.

Suomessa joistakin onnistuneista tuotemerkkinimistä on tullut jopa yleisnimiä. Heteka oli aikoinaan Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy:n teräsrakenteinen joustinsänky. Mono oli puolestaan Lahden Saapas- ja lapikasteollisuus Oy:n hiihtokenkämalli.

Nimen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota yksinkertaisesti sen takia, että sillä on liiketaloudellista merkitystä. Brändiasiantuntija Richard Whiten mukaan oikein valittu nimi herättää kiinnostusta, sekä auttaa kehittämään vahvaa ja omaperäistä yritysidentiteetin.

Nimitutkija Paula Sjöblom on samoilla linjoilla. Sjöblomin mukaan yritysnimi ei voi luoda yrityksen imagoa, ellei siihen sisälly merkityksiä. Lisäksi omankielinen nimi kertoo innovatiivisuudesta, luovuudesta ja rohkeudesta.

Miksi siis juosta englanninkielen tai tekolatinan perässä?

Onkin selvää, että nimi joka tarkoittaa konkreettisesti jotakin tuottaa välittömästi mielikuvia ja tuntemuksia. Se antaa siten paremmat mahdollisuudet kehittää visuaalista identiteettiä, ja edelleen omaperäistä vahvaa brändiä.

Lähteet:

Sjöblom, Paula. 2006. Toiminimen toimenkuva. Suomalaisen yritysnimistön rakenne ja funktiot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1064. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Small Business Trends, verkkosivut:
http://smallbiztrends.com/2013/03/how-to-name-a-business.html

YLE:n verkkosivut: http://yle.fi/uutiset/nimistotutkija_toivoo_etta_ainakin_trafi_ja_destia_tekisivat_postit/7410515

Audio-visuaalinen identiteetti jyrää!

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta musiikki sisältää koko tarinan. Tähän hiukan uudelleen muokattuun sanontaan kiteytyy audiovisuaalisen viestin voima.

Visuaalisuuden ja äänen yhdistäminen kaupallisessa tarkoituksessa on vanha juttu. Musiikkia ja ääntä on tungettu elokuva- ja tv-mainoksiin 20-luvulta saakka, ja nykyään Applen, Nokian tai Windowsin avaamisessa kuultavat melodiat ovat tuttuja miljardeille ihmisille. Usein ääni onkin ajanut jopa visuaalisuuden edelle.

Musiikki ja äänet vetoavat nopeasti ja tehokkaasti tunteisiin. Nopeammin kuin kuva. Musiikin merkityksestä ihmiselle on myös viisasteltu paljon. Säveltäjä Aulis Sallisen mielestä ”Musiikki on ihmisyyden korkeatasoisin ilmentymä”. Musiikilla on myös tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia, se on keskeinen osa kulttuuriamme ja merkittävä liiketoiminta-alue.

Myös erilaisilla äänillä on musiikin kaltaisia vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen. Vauvan nauru, hevosen hirnahtelu tai laineen liplatus on tehokas efekti oikeassa paikassa. Puhumattakaan kirkaisusta, räjähdyksen äänestä tai moottorin pauhusta. Jotkut tulevat niistä liki sekopäisiksi.

Pari esimerkkiä äänibrändäyksestä:
Metro-Goldwyn-Meyer: https://www.youtube.com/watch?v=XVEflECtfBM
metro_leijona

Nokia: https://www.youtube.com/watch?v=uvvNcnjS4B0
NOKIA_2

Yritykset ja palveluiden tarjoajat käyttävät ääniä hyvin eri tavoin. Myös terminologia on kirjava. Puhutaan äänilogoista (sound logo, sonic logo), äänitunnuksista (sound trade mark) tai brändin äänimaailmasta (sound in branding). Termejä tärkeämpää ovat toki itse äänet.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että moderni elinympäristömme on pullollaan ääniä kakofoniaan asti. Brändin erottuminen omaperäisellä äänellään onkin vaikeaa.

Ääni itsessään on kuitenkin tärkeä elementti ja se auttaa tutkitusti muistamaan asioita tehokkaasti. Tanskalaisen bränditutkija Martin Lindstromin mukaan 74 % eurooppalaista tunnisti Nokian äänitunnuksen ja liitti sen Nokia-brändiin. Leicesterin yliopiston tutkijoiden Hargreaves & Northin mukaan viestintä, jossa äänimaailma sopii brändiin, muistetaan lähes kymmenen kertaa useammin kuin viestintä, johon ääni ei sovi. Lisäksi ostajista 24 % valitsee useammin tuotteen jonka äänimaailma sopii brändiin. Ja tässä tutkimuksessa ei huomioitu mitä hallaa huonosti valittu äänimaailma brändille aiheuttaa. Ääni vaikuttaa siis siihen miten raha liikkuu, ja sen luulisi kiinnostavan monia.

Vaikka äänilogot on liitetty useammin jättibrändeihin ja etenkin media-alaan, on musiikin ja äänen hyötyjä alettu ymmärtää myös pienten yritysten tai palveluntarjoajien keskuudessa. Syynä lienevät laajentuneet viestintämahdollisuudet ja sosiaalinen media. Myös musiikin ja äänimaaliman tuottaminen on tullut kustannuksiltaan edullisemmaksi. Hyvä esimerkki nykysuunnittelusta on Cannesin Design Grand Prix’n saanut Bergenin kansainvälisten festivaalien audiovisuaalinen ilme.
http://vimeo.com/88482828

Yritysten ja palveluntarjoajien kamppaillessa muuttuvan mediamaailman ja talousahdingon syövereissä taitaa käydä taas niin, että ne jotka uskaltavat olla rohkeita ja kuulla median kutsun – ja vastata siihen – selviävät. Audiovisuaalinen identiteetti ja äänibrändäys on nimittäin kovassa vauhdissa juuri nyt. Sen jälkeen odottelemmekin tuoksu- ja makubrändäystä. Niistäkin on jo saatu maistiaisia.

Investointi suunnitteluun vähentäisi plagiointia

Marimekon plagiointikohu on hälvennyt. Syylliset on ristiinnaulittu ja kansa tyytyväinen. Paha sai palkkansa. Plagiointihan on toisilta varastamista ja siten hirvittävä raamatullinen rikos.

marimekko

Vasemmalla Maria Primatshenkon Rotta matkalla (1963), oikealla Maria Isolan Metsänväki (2006).

Samalla ummistamme silmämme siltä, että varastamme joka päivä itsekin. Netistä. Kuvia, tekstiä, musiikkia. Kuka mitäkin. Meitä suorastaan kannustetaan jakamaan sisältöä, jotta toiset voisivat sitä hyödyntää. On myös syntynyt kansanliike nimeltä Piraattipuolue, jonka kantava ajatus on että toisilta saa varastaa.

Myös graafisen suunnittelun saralla on varkaissa käyty. Itsekin olen plagiointiin törmännyt. Suunnittelin aikoinaan Suomen Metsäyhdistykselle heidän kansainväliseen kampanjaansa ikoneita, joilla haluttiin viestiä kuinka me suomalaiset suhtaudumme metsään. Ilmeisesti onnistuin kohtalaisesti koska Deutscher Forstverein nappasi sekä idean että toteutuksen. Tutun näköiset ikonit koristivat ennen pitkä heidän verkkosivujaan. Pohdimme Metsäyhdistyksen kanssa kuinka suhtautua asiaan. He eivät halunneet tehdä asiasta isoa numeroa, mutta toisaalta ymmärsivät minun kantani että asiaan täytyi reagoida. Plagiaatio oli heidänkin mielestä ilmeinen. Siispä kirjoitin kirjeen Saksaan. Mainitsin kirjeessä että heidän uudet tunnuksensa muistuttivat kovasti suunnittelemiani ikoneita. Esitin kohteliaasti että he poistaisivat ne käytöstä. Tarjouduin myös suunnittelemaan heille uudet ikonit niiden sijaan. En saanut koskaan vastausta, mutta ikonit hävisivät muutaman päivän kuluttua verkkosivuilta.

Oma tapaukseni oli pieni juttu suurempien kohujen rinnalla. Viimeksi irvailtiin MTV:n uudelle tunnukselle. On kovasti Alkon tunnuksen näköinen, kun ne asetetaan vierekkäin ja samaan kokoon. Mutta kun niitä käytetään eri konteksteissa yhdennäköisyys heikkenee merkittävästi.

plagiointui_kuva_blogiin

Yllä: Alkon ja MTV:n logot.
Keskellä: FC Barcelonan ja Jyväskylän Jalkapalloklubin tunnukset.
Alla: Luvattu maa (WSOY, 2014) ja Suomi 1944 (Gummerus, 2013) -kirjojen kannet.

Ilmeneekö plagiointitapauksia sitten nykyään enemmän kuin aikaisemmin? Ja jos ilmenee, niin miksi? Oman arvioni mukaan plagiointitapauksia on enemmän. Tapaukset tulevat myös paremmin esille, kiitos tehokkaiden viestintäkanavien. Myös edellä mainitsemani yleinen ilmapiiri, joka kannustaa toisen hengentuotteiden varastamiseen, ei ainakaan vähennä plagiointia.

Plagioinnin syynä voi olla myös kohteen arvostaminen, puutteelliset suunnittelutaidot tai silkka ymmärtämättömyys. Joskus jopa kaikki nämä kolme.

Kaiken taustalla on kuitenkin suurin syy – suunnittelutyön vähäinen arvostus. Tämä ilmenee siten että suunnittelutyöstä ei olla valmiita maksamaan. Sen on huomannut varmasti myös moni graafinen suunnittelija. Kustannusarvioita laatiessa tuotantotunnit menevät paljon paremmin läpi kuin ideointitunnit. Omalla kohdalla tämä ilmeni erään asiakkaani tokaisuun ”miten kouluja käyneellä miehellä voi mennä noin monta tuntia tuon asian ratkomiseen?”.

Parempien suunnitteluratkaisujen synnyttämiseksi pitäisi tunteja kuitenkin käyttää paljon enemmän itse suunnittelutyöhön kuin aikaisemmin. Ajatellaanpa vaikka yritystunnuksia. Maailmamme on visualisoitunut parissa vuosikymmenessä huimaa vauhtia. Sinä aikana – ja aikaisemminkin – miljoonille yrityksille on suunniteltu miljoonia yritysilmeitä ja yritystunnuksia. Tunnusten suunnittelussahan pyritään pelkistyksiin ja synnyttämään muistijälkeä hakemalla liittymäkohtia johonkin tuttuun elementtiin tai ilmiöön ympäristössämme. Kun erilaiset geometriset, typografiset ja väreihin perustuvat keinot ovat kuitenkin melko rajalliset, ei ole ihme jos suunnittelijat päätyvät samankaltaisiin lopputuloksiin. He kuitenkin ammentavat ideoita yhteisestä visuaalisesta kulttuuristamme. Suunnittelijoilla, kuten ihmisellä yleensä, on myös taipumus tallentaa asioita aivoihinsa, jotka pulpahtavat esille sopivassa tilanteessa. Esimerkiksi graafikolla jokin nähty mutta alitajuntaan piilotettu liikemerkki tulee mielen kun hän pohtii uutta yritystunnusta. Ja hups, kohta se onkin paperilla piirrettynä.

Tätä voisi ja tietysti täytyykin yrittää välttää. Graafikot lähettelevätkin kollegoilleen luonnoksia, ja kyselevät josko nämä muistuttavat liiaksi jotakin jo olemassa olevaa tunnusta. Parempi keino olisi kuitenkin maksaa suunnittelijalle itse ideointi- ja suunnittelutyöstä. Näin hänellä olisi aikaa mennä syvemmälle asiakkaan haasteisiin ja löytämään uusia tapoja visualisoida yrityksen tai tuotteen ominaisuuksia. Kannattaisi myös panostaa sen asian tutkimukseen onko ehdolla oleva tunnusluonnos liian samankaltainen kuin jokin olemassa oleva tunnus. Se olisi kaikkien etu pitkällä tähtäimellä.

Yritykset ovat myös usein aivan liian arkoja visuaalisen identiteetin suhteen. Puuttuu rohkeutta. Oma yritys, tuote tai palvelu ei saa olla liian erilainan. Halutaan olla samanlainen kuin muut, mutta kuitenkin erilainen. Ei ihan helppo yhtälö. Joillain toimialoilla liiallisen erilaisuuden tai persoonallisuuden karttaminen on ymmärrettävää, kuten esimerkiksi lääketeollisuudessa. Mutta on paljon toimialoja, joilla yritys jolla on rohkeutta visuaalisen identiteetin suhteen, on vahvoilla myös kilpailumielessä. Tämän huomasivat aikoinaan ensimmäisinä muun muassa Ikea, Marimekko, Kone ja Apple. Hyviä kokeiluja on ollut myös Fiskarsilla ja Finnairilla.

Yritysten kannattaisi siis investoida visuaaliseen suunnitteluun ja sisällyttää tutkimusta osaksi suunnitteluprosesseja. Näin suunnittelutyön laatu paranisi ja syntyisi entistä vahvempia brändejä. Tämä ehkäisisi plagiointia, tai ainakin sitä tapahtuisi paljon pienemmässä mittakaavassa.

Design – aivan liian tärkeä asia jätettäväksi pelkästään designereille!

KuvaVisuaalinen viestinnän suunnittelu kuuluu lähtemättömästi designin kenttään. Visuaaliselle suunnittelulle on käynyt aivan kuten valokuvaukselle, se on demokratisoitunut. Jo vuosikausia lähes kuka tahansa on voinut hankkia Excel-, InDesign-, Photoshop- tai PowerPoint -ohjelman ja ryhtyä tekemään visuaalisia esityksiä. Monet hallitsevat myös video-editointiohjelmia. Jotkut jopa oppivat samalla suunnittelemaan, eli tuottamaan viestintäkokonaisuuksia, jotka ovat paitsi harkittuja ja merkityksiä sisältäviä, niin myös toimintoja helpottavia. 

Kuitenkin samalla kun ’rahvas’ on oppinut tuottamaa visuaalista suunnittelua, on suunnittelun laatu romahtanut määrän kasvaessa. Aivan kuten valokuvauksenkin. Toisaalta ihmiset saavat suunnittelusta mielihyvää ja viestit menevät kaikesta päätellen usein perille. Eikö se olekin viestinnän tarkoitus? Onkin toinen asia, jos amatöörisuunnittelija alkaa suunnittelemaan viestintää, jonka täytyy palvella yrityksen tai tuotteen brändiä ja edesauttaa liiketaloudellista tuottoa. Siitä ei hyvä seuraa, kuten ei hyvä seuraa amatöörilääkärien tai
-palomiestenkään jäljiltä. Niistä seuraa vain ruumiita ja savuavia raunioita.

Tämän päivän viestintään vaikuttavat globalisaatio, monikulttuurisuus ja visuaalisuuden kasvava merkitys. Viestien on tavoitettava kohde yhä sankemman viidakon keskeltä. Haasteet – tai sanotaan suoraan ongelmat – ovat yhä suuremmat. Tarvitaan uusia taitoja ja osaamista viestien perille menon mahdollistamiseksi. Taata sitä ei voi kukaan. Tarvitaan sosiologeja, kulttuurintutkijoita, tuottajia, virtuaaliarkkitehteja, koodaajia ja muita asiantuntijoita. Useiden asiantuntija-alojen design-ongelmia voitaisiinkin ratkaista, jos asiantuntijoilla itsellään olisi jonkin verran design-osaamista.

Design-osaamisesta hyötyisivät siis muutkin kuin designerit. Tämä puolestaan voisi edesauttaa uuden kansalaistaidon – designtaidon – syntymistä, mikä lisäisi yleistä ymmärrystä designista. Näin osattaisiin myös useammin kääntyä design-ammattilaisten puoleen kun tehtävät edellyttävät sen alan asiantuntijuutta.

Konventioista

Viime aikoina verkkosivujen suunnitteluprojekteissa olen törmännyt useaan kertaan sanaan konventio. Sanaa ovat käyttäneet webdesignerit, jotka ovat ansiokkaasti olleet järkeistämässä asiakkailleni suunnittelemia lennokkaita visuaalisia näkemyksiäni verkkomaailmaan. He ovat perustelleet kärsivällisesti minulle miksi jokin ehdottamani lay-out tai tapa jäsennellä asioita ei ole ollut toimiva, sanoilla ”se ei ole konventioiden mukaista”, tai että ”verkkosivujen konventiot ovat toisenlaisia”.

Sanakirjan mukaan konventioilla tarkoitetaan yleisiä tapoja tai käytänteitä. Konventiot ovat usein jopa välttämättömiä, jotta yhteiskunta pyörisi. Mutta välillä on myös tuntunut että konventiot ohjaavat esimerkiksi visuaalisia ratkaisuja enneminkin sen vuoksi, että niiden noudattamisesta on tullut eräänlainen konventio. Olen jopa pohtinut joissain tapauksissa, että yritetäänkö aikataulujen paineessa vain päästä helpolla, ja olla ajattelematta mihin kokonaisuudella pyritään. Tähän antavat viitteitä useiden verkkosivustojen hämmästyttävä yhdenmukaisuus aina typografiaa myöten.

Saksalainen graafinen suunnittelija Erik Spiekermann on lausunut mielestäni oivaltavasti että graafisten suunnittelijoiden tärkein tehtävä on tehdä kaoottisesta ympäristöstämme ymmärrettävämpoää. Tästä näkökulmasta katsottuna konventioille löytyy perusteluita. Toisaalta hollantilaisen suunnittelutoimiston Koeweiden & Postman verkkosivuilla puolestaan korostetaan persoonallisen, yksinkertaisen ja voimakkaan suunnittelun tärkeyttä. Silloin konventiot ovat heikommilla.

Konventioita on toki ollut aikaisemminkin. Ennen kuin kahden pakopisteen perspektiivistä tuki konventio renessanssin aikana käytettiin etupäässä arvoperspektiiviä. Myös sitä, että maailma aikoinaan kuviteltiin litteäksi voidaan pitää konventiona. Useille konventioilla on siis tyypillistä se, että ne muuttuvat. Ennemmin tai myöhemmin. Mutta jos noudatamme konventioita koskaan niitä kyseenalaistamatta ne eivät muutu. Ja muutoksia tuppaavat saamaan aikaan ne, jotka ovat konventiot kyseenalaistaneet. Tuottaakseen taas uusia konventioita.

Kustannusala ei ymmärrä muotoilun merkitystä

Miltä kuulostaisi, jos Nokian toimitusjohtaja Steven Elop kertoisi, että design on tulevaisuudessa osa matkapuhelinten valmistusprosessia, eikä kuulu tuotesuunnitteluun? Tai Marimekon Mika Ihamuotila paljastaisi, ettei ymmärrä tekstiilidesignin tämän päivän terminologiaa? Vastaavia kommentteja lehtien graafisesta suunnittelusta ovat esittäneet maamme suurimpien mediatalojen johtohenkilöt (Markkinointi & Mainonta 9.12.2011). Design ei tunnu olevan tärkeää Otavamedian ja A-lehtien huomispäivän tuotteille.

Kuitenkin jopa A-lehdiltä löytyy esimerkki lehdestä, jolle designin merkitys on suuri. Imagessa artikkelit ja kuvat pääsevät ansaitsemaansa arvoon moni-ilmeisen taiton, oivaltavien kuvavalintojen ja selkeän typografian avulla. Kilpailevan konsernin Helsingin Sanomat puolestaan on panostanut viime aikoina etenkin tiedon visualisointiin. Hesari myös esittelee ulkoasu-uudistuksiaan näyttävästi.

Mainittujen Otavamedian ja A-lehtien johtajilta näyttää jääneen huomaamatta tutkimukset, joiden mukaan viestintä visualisoituu. Onkin alettu puhua uudesta visuaalisesta järjestyksestä (mm. Helle & Töyry 2009). Tällä  tarkoitetaan sitä, että viestien muotoilijat ovat entistä tärkeämmässä roolissa lehtien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Lisäksi, kun yhä suurempi osa kokemuksistamme ja toiminnastamme välittyy median kautta, voidaan puhua yhteiskunnan medialisoitumisesta. Viestinnän muotoilussa tarvitaankin entistä laajempaa osaamiskirjoa sekä syvällisempää ymmärrystä eri medioiden ominaisuuksista, mahdollisuuksista ja käytöstä. Muotoilun tehtävä on auttaa lukijaa erottamaan viestinnän tulvasta se mikä häntä kiinnostaa.

Tästä kehityksestä huolimatta kustannusala irtisanoi vuonna 2011 kymmeniä vakituisessa työsuhteessa olevia graafisia suunnittelijoita.

Näin muotoilupääkaupungin juhlavuoden alussa designista puhutaan edelleen ymmärtämättä, että se on osa tulevaisuuden arkipäivän tuotteita, palveluita ja kokemuksia. Rahaa sillä ei osata tai haluta tehdä – ei ainakaan kustannusalalla.

(Julkaistu Journalisti-lehdessä 24.1.2012)

Ilmiöitä visuaalisesta maailmasta

Tervetuloa blogisivuilleni.

Blogini tarkoituksena on käsitellä visuaalisen kommunikaation, graafisen suunnittelun tutkimusta ja ilmiöitä. Saattaa olla että kohteeksi joutuvat muutkin kiinnostavat aiheet, kuten esimerkiksi musiikki, urheilu, politiikka, teknologia tai historia.

Seuraava aihe ilmestyy tähän lähiaikoina.

Heikki Nuutinen

Hello world!

Welcome to WordPress.com. After you read this, you should delete and write your own post, with a new title above. Or hit Add New on the left (of the admin dashboard) to start a fresh post.

Here are some suggestions for your first post.

  1. You can find new ideas for what to blog about by reading the Daily Post.
  2. Add PressThis to your browser. It creates a new blog post for you about any interesting  page you read on the web.
  3. Make some changes to this page, and then hit preview on the right. You can alway preview any post or edit you before you share it to the world.