Kategoriat
Uncategorized

Keinotodellisuus on aito asia


Pelimaailmassa odotellaan malttamattomana virtuaalitodellisuuden seuraavia harppauksia. Moni pelaaja haluaisi kokea pelit keskellä räiskintää ja räjähtelyä, sen sijaan että tuijottaisi pelkkää litteää ruutua. 

secondlife_kuvakaappaus

Kuvassa kirjoittajan avatar Second Life-ympäristössä.

Peleistä onkin lyhyt loikka virtuaalikoulutukseen, ja etenkin sotilaskoulutukseen. Moni hyödyllinen keksintö, kuten esimerkiksi tutka, on syntynyt sotilaallisen tutkimuksen tuloksena. Sotateknologiaan on aina riittänyt rahaa paljon enemmän kuin syöpähoidon tutkimiseen tai nälänhädän ehkäisyyn.

Toisaalta juuri lääketieteen alalla virtuaalitodellisuuden hyödyntämisellä olisi eniten saavutettavaa. Jo nyt esimerkiksi Oculus rift -laitteilla voidaan simuloida kirurgisia toimenpiteitä ja autististen lasten kommunikointimahdollisuuksia. Jos virtuaaliteknologia auttaa vammaisten saamista osaksi yhteiskuntaa, voi sillä olla merkittäviä vaikutuksia käsityksiimme normaaliudesta ja terveydestä.

Urheilu- ja viihdebisneksessä virtuaalitodellisuudella on valtavat markkinat. Kukapa ei haluaisi kokea miltä tuntuu pelata jalkapalloa Mestareiden liigassa yhdessä Messin ja Ronaldon kanssa. Tai soittaa stadionilla 100 000:lle ihmiselle yhdessä Rolling Stonesin kanssa. Minä ainakin haluaisin.

Ei ihme että virtuaalitodellisuudesta veikataan mainonnan uutta isoa trendiä. Moni brändi on esimerkiksi Second Life’ssä vahvasti esillä.

Virtuaalitodellisuuden hurjimmat skenaariot koskevat henkilökohtaisen identiteetin vaihtamista. Jo nyt on mahdollista kiinnittyä virtuaalilasien ja vartaloon kiinnitettyjen diodien avulla toisen henkilön kehoon.

Tiedemiesten suunnitelmissa on myös erityinen virtuaaliasu. Sen avulla henkilö voi karistaa oman identiteettinsä ja kokea olevansa toinen henkilö. Esimerkiksi valkoihoinen nuori mies voi kokeilla miltä tuntuu olla 80-vuotias mustaihoinen nainen. Tai toisin päin.

Positiivisina vaikutuksina voi olla empatian ja tasa-arvon lisääntyminen, negatiivisina taas uuden henkilön identiteetin valtaaminen ja väärinkäytökset.

Suunta on kuitenkin selvä. Tulevaisuutta saa kauhistella, mutta paluuta ei ole.

Lähteet:
– Advertising Age-lehti
– Aikala, Maiju. (2014). Kuluttajien näkemys lisätyn todellisuuden sovelluksista mediassa – Kansainvälinen vertailu Ranskan, Italian, Venäjän, Suomen ja Kanadan välillä. Helsinki: VTT.
Virtuaalitodellisuus.com
– Second Life

Kategoriat
Uncategorized

Puolueiden visuaalinen aatteettomuus

Huhtikuun eduskuntavaaleja odotellessa on syytä palauttaa mieliin mitä puolueilla onkaan tarjottavana? Suomi olisi saatava ylös suosta kohti kukoistuksen polkuja.

Olipa kyse sitten yritys, puolue tai mikä tahansa organisaatio, kiteytyy tunnukseen vahva viesti toiminnasta, tavoitteista ja arvoista. Hyvä tunnus auttaa myös erottautumaan ja profiloitumaan.

Mutta mitä puolueet tunnuksillaan viestivät?

Keskustan_logo_blogi

 

 

 

 

 

 

 

Keskusta

Keskustan tunnuksena aiheena on neliapila. Neliapila kuvaa onnea, luontoa, kasvua  – siis mainio tunnusaihe poliittiselle puolueelle.

Toteutus sen sijaan on erikoinen. Neliapila on osa kuviota jossa on mukana epämääräisiä kaartuvia viivoja. Neliapilan voima häviää kaiken keskellä.

Kuvio on sijoitettu vihreän ympyrän sisään, ja kokonaisuus esitetään tarramaisena päälle liimautuvana tai irtautuvana elementtinä. Eikö Keskusta siis olekaan sitoutunut aatteeseensa?

Teksti ’Keskusta’ on ladottu ohuella groteskilla tekstityypillä.

Keskustan tunnus erottuu viestinnässä kohtalaisesti. Hento tekstityyppi on ongelma pienessä koossa.

Kokoomus_logo_blogi

 

 

 

 

 

Kokoomus

Myös kokoomus turvautuu luonnon antimiin. Kokoomuksen tunnuksessa nököttää sininen ruiskukka. Kansanperinteessä ruiskukka viestii nuoren miehen rakkaudesta. Se on myös Viron kansalliskukka.

KOKOOMUS -teksti on jämäkkä, joskin trendihakuinen.

Sinisen musta väri on valittu konservatiivisesti varman päälle.

Kokoomuksen ruiskukka sen sijaan on kovin rispaantunut. Selkeästä muotoilusta ei ole tietoakaan. Ruiskukka tuntuukin vain kehnolta koristeelta logon päällä.

Yksinkertainen kokonaisuus toimii kuitenkin viestinnän eri tilanteissa hyvin.

Kristillisdemokraatit.logo_blogi

 

 

 

 

 

Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraattien nimessä on lupausta aatteesta kahdenkin puolueen verran. Aatetta on kuitenkin tunnuksesta vaikea havaita.

Ensiksi huomio kiinnittyy sydämen muotoon. Sitten löytyy K-kirjain ja kohta myös D. Sydän liittyy perinteisesti rakkauteen, välittämiseen.

Kokonaisuus on katsojalle haastava ja muotokieli kova. Kristillistä symboliikkaa ei löydy ja demokratiakin on mutkan takana. Herää kysymys, halutaanko niitä pitää taka-alalla tietoisesti?

Perusmuodiltaan tunnus ajaa asiansa viestinnässä. Merkkiosan sävyliukumat ja tekstiosa tosin hiipuvat pienessä koossa.

persut_logo_blogi

 

 

 

 

Perussuomalaiset

Perussuomalaiset ovat valinneet puolueen tunnuksen tekstityypiksi oikein ’perusfontin’. Tunnuksessa lukee PerusS. Halutaanko suomalaisuutta peitellä?

Symboliikasta on vaikea ottaa kantaa koska sitä ei ole. On vain laatikko ja sen sisällä teksti. Ikään kuin halpistuote.

Värit ovat sininen ja keltainen – Ruotsin värit.

Aiheita kuvata perinteisiä suomalaisia arvoja olisi vaikka kuinka paljon. Niitä kannattaisi myös käyttää.

RKP_logo_blogi

 

 

 

Ruotsalainen kansanpuolue

RKP on käyttänyt leppäkerttua tunnuksenaan 1990-luvulta lähtien. Leppäkerttu symbolisoi onnea eri kulttuureissa.

Ensivaikutelma RKP:n tunnuksesta on jämäkkä ja tasapainoinen. Hiukan kirjava. Jos tavoitteena on ollut viestiä hyödyllisestä, onnea tuottavasta pienestä toimijasta, niin tunnuksen suunnittelu on osunut oikeaan.

Suuria aatteellisia tarinoita tai intohimoa RKP:n tunnuksesta on vaikea löytää.

Tunnus tuntuu toimiva melko hyvin verkkosivuilla ja viestinnässä.

sdp_logo_blogi

 

 

 

 

 

 

Sosiaalidemkraatit

SDP:llä oli aikoinaan tunnuksessaan vahva aihe: punainen ruusu. Nyt siitä on jäljellä vain tyylitelty kukan lehti.

Punainen ruusu viesti intohimosta ja sosialismista. Näistä oikein mikään ei ole nykyään trendikästä. Etenkään sosialismi.

Tavoitteena on ollut ilmeisesti kuvata aatteen ’jalostumista’ ajan mukana. Mutta kovin laimeaan suuntaan on menty.

Ehkäpä SDP:n tunnus onkin rehellinen: ”olemme sosialismin aatteen ja kiihkeyden hylänneitä arkisia puurtajia”.

Yksinkertainen kokonaisuus toimii toki erinomaisesti viestinnässä.

vasemmisto_logo_blogi

 

 

 

 

 

Vasemmisto (ent. Vasemmistoliitto)

Vasemmiston tunnuksessa neljä siveltimellä vedettyä viivaa nousee ylöspäin. Punaisen sävyiset viivat kuvannevat sosialismin eri vivahteita ja vihreät ympäristötietoisuutta.

Siveltimen jälki antaa vaikutelman rentoudesta, jolla haluttaneen tehdä pesäeroa entisiin jäykkäliikkeisiin kommunisteihin.

Puolueen nimen tekstityyppi on pehmeä ja trendikäs, herkkä siis ajan muutoksille.

Kokonaisuus toimii paremmin irrallisena yksittäisenä elementtinä kuin esimerkiksi vaalimainoksessa, kun mukana on valokuvia ja tekstiä.

Hiukan vaisuksi jää, vaikka sisältöä löytyy.

Vihreat_de_grona_logo_blogi

 

 

Vihreät (entinen Vihreä liike)

Vihreät on ympäristötietoisuuden ja luonnonsuojelun pohjalle syntynyt puolue. Väri tunnuksessa on siis osuva. Mutta sen pidemmälle ei ole uskallettu mennä.

Toki teksti on myös ruotsiksi, mutta se tuntuu kaksikielisyyden liioittelulta. Groteski tekstityyppi on sukua Kristillisdemokraattien ja SDP:n tunnusten tekstityypille.

Puolueen nimi on vain ladottu ilman personoitua muotoilua. V-, i- ja h-kirjaimetkin on jätetty eri korkuisiksi. ’De Gröna’ on sentään ladottu ohuemmalla tekstityypillä.

Erittäin yksinkertainen tunnus toimii toki pomminvarmasti verkkosivuilla, julisteissa ja muissa sovelluskohteissa. Tilaa jää kuvitukselle ja tekstille.

Yhteenveto: Laimeaa ja tylsää

Puolueiden tunnuksia tarkastellessa tulee mieleen ’mitä puolueet oikein pelkäävät’? Miksi arvoja, aatteita ja ideologiaa ei uskalleta tuoda voimakkaasti esille? Eivätkö he ota itseään tosissaan?

Usean tunnuksen sovelluksessa näkyy ammattilaisten jälki, mutta tunnusten sisällön suunnittelussa sitä ei näy.

Hyvät puoluejohtajat, arvot ja aatteet on tehtävä näkyviksi. Muuten niistä on turha puhua.

Kategoriat
Uncategorized

Posti kulkee taas

Joulukuussa 2014 Itella Oyj julkaisi Postin uuden visuaalisen identiteetin. Ilmo Valtosen suunnittelema Itella-logo palloineen saa nyt siis väistyä.

Aikaisemmin viime vuonna Itella ilmoitti muuttavansa nimensä takaisin Postiksi vuoden 2015 alusta alkaen. Uusi virallinen  nimi on kokonaisuudessaan Posti Group Oyj.

Julkaisun myötä alkoivat myös ilmeen railakas arviointi ja suunnittelutyön hinnan kauhistelu.

Uutta ilmettä ovat arvioinut muun muassa vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman, sekä useat visuaalisen viestinnän nuoret ammattilaiset pingstate-sivustolla. Ja kuten asiaan kuuluu, tykitys on kovaa.

posti_group_450

Kuva: Posti Group Oyj

Oranssi, Futura, viiva ja saparo

Postin uudessa yritystunnuksessa sana ”posti” on kirjoitettu pienaakkosin Futura-tekstityypillä. Tekstin läpi kulkee valkoinen linja, joten se näyttää halkaistulta. I-kirjaimen päälle pisteen tilalle on sijoitettu pieni kuvio, joka muistuttaa pakettinaruja. Kokonaisuus on väriltään oranssi.

Tunnuksessa on jotain tuttua. Se johtuu luonnollisesti nimestä, tutusta kirjasintyypistä ja väristä. Ne ovatkin parhaiten perusteltavissa. Sekä valkoinen viiva että rusetti ovat sen sijaan herättäneet arvostelua. Moni kokee että posti on viipaloitu ja koristeltu epäolennaisella elementillä.

Viiva tuntuu kieltämättä tylsältä ratkaisulta. Vauhtia ja sujuvuutta se ei tunnu kuvaavan, ja onko edes tarpeenkaan. Viiva tosin tuntuu yhdistävän kokonaisuutta. Luettavuutta se heikentää, mutta kun uusi ilme tulee väistämättä tutuksi ympäristössämme, ei tunnusta enää lueta vaan silmäillään.

Rusetista tulee helposti mieleen myös saparo. Viittaus possuun on hauska, mutta ei varmaankaan mukana brändiattribuuttien listalla. Ja ovatko koristepakettien kuljetus sittenkään Postin keskeisintä liiketoimintaa?

Käymällä Postin verkkosivuilla selviää rusetin yhteys viestinnässä käytettäviin ikoneihin. Ikonit toimivatkin sivustolla mukavasti, kun taas logon rusettia ei voi tunnistaa pienessä koossa.

Metso - Koralmbahn
Kuva: Posti Group Oyj

Suunnittelutyön tuska ja ihanuus

Suunnittelijalle tilanne on hankala kun kohderyhmänä on ”kaikki”. Asiaa ei helpota asiakasyrityksen hyvin laaja palveluvalikoima, ja se, että ilmeen on oltava sovellettavissa hyvin erilaisiin tilanteisiin. Silloin on syytä muistaa ettei lopputulos voi olla mitään muuta kuin käytännöllinen, ja eri sovelluskohteisiin mahdollisimman vaivattomasti soveltuva ratkaisu. Vaikuttavien design-luomusten paikka on muualla.

 

postnord-logotype-rgb2011-09-27-logo-posten_primary
Kuvat: Wikipedia

Vertailu piristää

Verrattaessa naapurimaiden Posti-ilmeisiin Suomen Postin ilme tuntuu kovin arkiselta. Toki vanha tuttu oranssi toimii hyvin. Ruotsissa ja Tanskassa Postien toimintoja ollaan parhaillaan yhdistämässä PostNord-brändin alle. Norjassa sen sijaan ilmeuudistus toteutettiin 2000-luvun alussa.

Brändin uudistustyön hinta 2M euroa

1990-luvulla kauhisteltiin sitä kun jo edesmennyt Merita Pankki tuhlasi uuden logon suunnitteluun huikeat miljoona euroa. Todellisuudessa brittiläisen suunnittelutoimiston työ piti sisällään paljon muutakin kuin logon suunnittelun.

Nyt ilmeen on suunnitellut kotimainen toimisto N2 Nolla, ja rahaa on mennyt moninkertainen määrä. Postin markkinointi- ja brändijohtaja Pirjo Kaasisen mukaan uudistustyö on maksanut alle kaksi miljoonaa euroa.

Huomioiden asiakkaan suuruuden ja siihen liittyvät suunnitteluprosessin laajuuden on hintalappu melko kohtuullinen. Työtä ei nimittäin varmasti ole tehnyt yksinäinen graafikko kammiossaan, vaan mukana on ollut brändi- ja viestintäalan asiantuntijoita joka lähtöön.

Kuinka paljon on käytetty itse suunnittelutyöhön on kuitenkin epäolennaista. Näinkin merkittäviin suunnitteluprojekteihin kuuluu myös erilaisia tutkimuksia, lukuisten visuaalisten ratkaisuvaihtoehtojen kartoittamisesta puhumattakaan. Hyvä, että Posti on luottanut projektissa suomalaisiin asiantuntijoihin. Tässä tapauksessa työmies ja -nainen on palkkansa ansainnut.

Arvioinnin vaikeudesta

Ilmeitä tai visuaalisia identiteettejä arvioitaessa on aina muistettava, että emme tiedä minkälainen suunnitteluprosessi on ollut. Onko ollut kiire, onko suunnittelutyölle asetettua tiukkoja reunaehtoja, miten henkilökemiat ovat toimineet, tai miten asiakas tai joku muu taho on vaikuttanut päätöksiin. Suuriin projekteihin tuppaa usein myös liittymän aina jotain yllättävää, veikkaanpa että niin tässäkin.

Lopullinen tuomio siitä, kuinka hyvin Postin uusi ilme toimii voidaan antaa vasta muutaman vuoden kuluttua, kun tuhannet Postin asiakkaat ovat sen testanneet.

Katsotaan sitten millä nimellä saparoa kutsutaan.

Kategoriat
Uncategorized

Kuvan valta ja voima

kuvanvoima_piirros

”Olkaa onnellisia, sillä maailmansodan syttyessä te muotoilijat jäätte eloon toiseksi viimeisinä. Viimeisinä eloon jäävät päättäjät ja kenraalit tarvitsevat nimittäin teitä suunnittelemaan valtansa merkit”.

Näin opasti meitä nuoria opiskelijoita muoto-opin opettajamme Severi Parko Taideteollisessa korkeakoulussa 1990-luvulla.

Visuaalisilla viesteillä, merkeillä ja pilapiirroksilla tuntuukin olevan arvaamaton voima. Etenkin koko ajan visualisoituvassa maailmassa. Ja joskus tuota voimaa käytetään häikäilemättä väärin ajamaan omia tarkoitusperiä, jotka liittyvät valtaan.

Pariisin terrori-iskun jälkeen mieleeni nousikin ajatus, mitä jos kuvat viestinnässä kiellettäisiin? Tai jos visuaalisten esitysten tuottamiseen tarvittaisiin erityinen lupa, ja luvan saaneiden valvontaa hoitaisi erityinen virasto.

Lopputuloksena syntyisi – jos syntyisi – visualisointeja, jotka olisivat tasapuolisia kaikkia kohtaan, eivätkä loukkaisi ketään. Ne eivät luultavasti herättäisi myöskään tunteita, tai viestisi muutenkaan ylipäätään yhtään mitään.

Noh, ainakin valtaapitävät saisivat herätä levollisimmin mielin lukemaan aamulehteään ja terroristien värvääjät harmittelisivat ”mistä nyt tekosyyt järjettömyyksiin?”.

Ja ennemmin tai myöhemmin joku piirtäisi kuitenkin ruman kuvan seinälle tai blogiinsa.

Kuvan voima selittyy sen nopeudella ja iskevyydellä, sekä kulttuuri- ja kielimuurit ylittävällä esitystavalla. Lisäksi kuva leviää digitaalisessa maailmassa salamannopeasti miljoonien ihmisten katsottavaksi. Teksti on useimmiten käännettävä, ja sen sisäistämiseen kuluu monikertainen aika. Tekstillä on toki muita ominaisuuksia mitkä kuvasta puuttuvat.

Länsimaisessa yksilönvapautta ja -vastuuta korostavassa yhteiskunnassa sanan ja kuvan vapaus ovat itsestään selviä asioita. Ilmaisunvapaus on pikkuhiljaa parantunut myös kollektiivisuutta korostavissa yhteiskunnissa, kuten esimerkiksi Kiinassa ja monissa arabimaissa. Tabuja on edelleen, mutta niidenkin suhteen tavat tuntuvat globalisoituvan. Sietokyky kasvaa ja sitä myötä myös kuvien rohkeus ja julkeus.

Mitäpä jos kehitettäisiinkin uusi foorumi, jossa loukkaaviin pilapiirroksiin saa vastata omilla piirroksilla. Sama näkyvyys kaikille, fair play. Siitä syntyisi mahtava taistelu, kumpi osapuoli kehtaa ja osaa tehdä törkeämpiä kuvia toisesta. Mikä olisi lopputulos?

Veikkaanpa että molemmin puolin makeat naurut ja komeita piirroksia.

Ja vähemmän terrori-iskuja.

Kategoriat
Uncategorized

Sananvapauden puolesta!

jesuischarlrie

Kategoriat
Uncategorized

Ulos peräkammareista!

Tutkimusten mukaan suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten markkinoinnin tila on heikoissa kantimissa. Vaatimattomia markkinointiponnisteluja vaivaa usein suunnittelemattomuus ja resurssipula. Valtaosa yrityksistä vastaa itse markkinoinnista ilman kunnon asiantuntija-apua ja systemaattisuutta.

Lopputuloksena huippuosaamista omaavat yritykset eivät saa viestejään läpi ja myynti tökkii.

Tuntuu kuin yrityksiä vaivaisi vanhanaikainen peräkammarin poika syndrooma. Keskitytään tekemään sitä missä ollaan hyviä, mutta tehdään siinä sivussa vähän sitäkin missä ei olla niin hyviä.

Mac: http://vimeo.com/114644236
PC: http://vimeo.com/114661671

Kun luotto omaan osaamiseen kuitenkin tuntuu olevan kohdallaan, olisi syytä luottaa myös kaverin osaamiseen. Siis sen joka tarjoaa markkinoinnin ja brändäyksen asiantuntemusta.

Ehdotankin strategista muutosta ja siirtymistä talvisodan hengen puolustustaistelusta rauhanomaiseen ja reippaaseen hyökkäystaktiikkaan!

Brändätään itsemme niin maar perusteellisesti ja vallataan markkinat takaisin!

Lähteet:

http://industria.fi/diplomityon-tutkimuksen-tuloksia-markkinaprosessit-ja-markkinointi-pk-yrityksissa/

http://www.kauppalehti.fi/omayritys/tehottomuus+vaivaa+pk-yritysten+markkinointia/201202117299

Kategoriat
Uncategorized

Suomen uusi visuaalinen identiteetti, osa 2

Suunnittelutoimisto Bob the Robot ilmoitti syyskuussa olevansa huolestunut Suomen identiteetistä ja kansallistunnisteista. Bob the Robotissa koettiin että ääriliikkeet olivat varastaneet visuaalisen identiteetin tavallisilta suomalaisilta. He palkkasivat ruotsalaisen suunnittelijan suunnittelemaan Suomelle uuden visuaalisen identiteetin. Nyt se on julkaistu.

Uusi Suomen visuaalinen identiteetti muodostuu Suomen lipun pysty- ja vaakapalkeista, sekä sydämestä. Kaikkia kolmea sinistä elementtiä voidaan käyttää kuvaesityksissä, mainoksissa tai muissa visuaalisissa sovelluksissa.

uusi_suomen_ilme_kassit

Lopputulos on hyvin yksinkertainen ja helppo soveltaa. Mutta mitä se kertoo suomalaisesta identiteetistä? Ja mitä uuttaa siinä on kaapattujen visuaalisten elementtien sijaan?

Uutta tässä yhteydessä on ainakin sininen sydän. Sydän viestii välittämisestä ja sininen – kylmyydestä. Noh, ainakin se on totta, olemme tunnepuolelta melko pidättyväisiä.

Siniset palkit ovat hyvin yksinkertaisia ja selkeitä. Jopa ankaria. Kuten … suomalaiset.

Henkilökohtaisesti – suomalaisena – minua viehättää pelkistetty selkeys ja yksinkertaisuus. Ne ovatkin tapauksen ilmeisiä brändiattribuutteja. Mutta missä ovat ahkeruus, luovuus, luotettavuus, rohkeus ja innovatiivisuus? Niillähän meitä suomalaisia kuitenkin usein kuvataan.

Bob the Robotin esitys on nähtävä keskustelun avauksena, ennemmin kuin Suomen uutena visuaalisena identiteettinä. Johtaako se sitten uuteen visualisointiin ei ole olennaista. Tärkeintä on se, että suomalaiset yritykset alkavat vakavasti kehittämään omia visuaalisia identiteettejään ja brändi-ilmeitään. Se on yksi tehokas keino edistää kilpailukykyä ja lisätä työpaikkojen määrää. Meille kaikille ahkerille, luoville, luotettaville, rohkeille ja innovatiivisille suomalaisille.

PS. Itse aion edelleenkin heiluttaa sinivalkoista lippua kun siltä tuntuu. Vaikka en olekaan ääri-ihminen.

Kategoriat
Uncategorized

Kiinalainen brändi

Ikea-china kopioAlkuun pari arvoitusta. Tiedätkö mitä ovat ”Ben Chi”, ”Ke Kou Ke Le” ja ”Nai Ke”? Jos et, niin ole ystävällinen ja lue artikkeli loppuun.

Moni talousvaikeuksien keskellä kamppaileva suomalainen yritys suunnittelee hakevansa potkua toimintaansa valtavilta Kiinan markkinoilta. Eurooppa kun tuntuu olevan jumissa, Venäjä tukossa, ja Amerikassakin vasta käynnistellään koneita.

Tietotaito, tuotteet ja prosessit ovat perinteisesti meikäläisillä hyvässä kunnossa, markkinointi ja brändäys ei niinkään. Paha virhe.

Kiina kun on eri maata. Oikeastaan monta eri maata.

Tutkimuslaitos Weber Shandwickin mukaan 45 % länsimaisista yrityksistä epäonnistuu pyrkimyksissään päästä Kiinan markkinoille. Yksi suuri syy on vääränlainen brändi-lupaus, ja sen ilmenemisenä epäonnistunut visuaalinen identiteetti. Globaali brändi-ilme ei siis toimi aina lokaalisti.

Kiina on siis markkina-alueena haastava. Siitä tekee kuitenkin houkuttelevan arvio, että vuoteen 2020 mennessä maassa on miljardi keskiluokkaan kuuluvaa kuluttajaa (ansaitsee 10-100 dollaria/päivä, YK). Jos edes promille tuosta massasta kokee suomalaisen tuotteen tai yrityksen brändi-ilmeen houkuttelevaksi ovat asiat mallillaan. Jos taas ei, niin silloin yritys voi syyttää vain itseään. Eikä ainakaan ruotsalaisia.

Luonnollisesti kohderyhmäsegmentillä on vaikutusta siihen, miten brändi-ilme lokalisoidaan, vai lokalisoidaanko ollenkaan. Kiina tapauksessa ylemmissä segmenteissä globaali ilme on monesti toimivin vaihtoehto, mutta alemmissa segmenteissä taas lokalisointi on enemmän tai vähemmän välttämätöntä.

Paikallisen visuaalisen kulttuurin ymmärtäminen on portti onnistuneen brändi-ilmeen ytimeen. Kun yrityksellä on tietoa miten maassa ajatellaan ja eletään on paljon helpompi kertoa omista tuotteista tai palveluista kohderyhmälle. Etenkin visuaalisesti.

On siis aika tuunata sanonta ”think global, act local” uuteen muotoon: ”think global – rethink and act local”.

Ja ne vastaukset artikkelin alun arvoituksiin:

Sanat ovat kansainvälisten tuotemerkkien kiinalaisia nimiä: ”Ben Chi” on Mercedes-Benz ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”reipasta vauhtia”. ”Ke Kou Ke Le” on Coca-Cola ja tarkoittaa ”herkullinen, maistuva ja onnellisuus”. ”Nai Ke” on tietenkin Nike ja tarkoittaa ”kestä ja valloita”.

Kategoriat
Uncategorized

Suomen uusi kansallinen & kaupallinen identiteetti

Keskellä kuumaa brändikeskustelua ilmoitti luova toimisto Bob The Robot tilaavansa Suomelle uuden kansallisen identiteetin Ruotsista. ”Suomalaiset ansaitsevat kansallistunnisteet ja visuaalisen identiteetin. Tällä hetkellä tilanne ei ole sellainen. Ääriliikkeet ovat kaapanneet suomalaisilta ne tunnisteet, jotka heitä voisivat edustaa”, sanoo Finland Redesign -hanketta vetävän luovan toimiston Bob the Robotin toimitusjohtaja Miska Rajasuo. (Markkinointi & Mainonta, verkkosivut 19.9.2014)

Rajasuo tarkoittanee äärioikeistolaisten liikkeiden käyttöönottamia leijona-vaakunan muunnelmia. Muita kansallisia tunnisteita kuten esimerkiksi siniristilippua tai Maamme-laulua he eivät toki ole vieneet.

Rajasuo jatkaa: ”Ainoat paikat, missä suomalaiset voivat kantaa omaa identiteettiään ylpeydellä, ovat kollektiiviset urheilutapahtumat. Silloin on lupa maalata suomenliput poskiin ja kulkea ulkona kantaen suomalaisia tunnisteita. Muina aikoina kantaja leimautuu helposti”.

Voidaan kuitenkin kysyä kuinka usein tavallinen suomalainen kokee tarvetta ilmaista julkisesti kansallista identiteettiään? Ja onko tosiaan niin että maalaamalla siniristiliput poskiin leimautuu ääriliikkeen kannattajaksi? Tuskin nyt kuitenkaan.

”Tavoitteena on, että mahdollisimman moni suomalainen ottaisi tämän itselleen, ja että tämä olisi työkalu rakentaa suomalaista tarinaa”, jatkaa Rajasuo.

Bob the Robotin hanke kuulostaa mielenkiintoiselta. Tavoitteet ovat kovat ja korkealla.

Luovan toimiston liiketoimintaan ei tosin kuulune kansallisten tunnusten tuottaminen ilmaiseksi, vaikka kuinka patriooteiksi tunnustautuisivatkin. Tällä tavoin suunnitteluttaminen tuskin myöskään saavuttaa suopeaa vastaanottoa kriittisten kansalaisten keskuudessa. Toisaalta on hyvä että suunnitteluprosessissa ei ole kyse ”kaikki mukaan” -hankkeesta, jolloin kompromissit tappavat rohkeat ideat. Luulisi siis projektin aiheuttavan ainakin raikasta keskustelua.

Kansallisia visuaalisia identiteettejä on suunniteltu viime aikoina harvakseltaan.  Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kansallisia identiteettejä tarkistettiin useissa entisissä itä-Euroopan maissa.

Etelä-Afrikka halusi osoittaa uudistumistaan päästyään eroon rotuerottelusta vuonna 1994. Uusi lippu ja vaakuna koettiin tärkeiksi kansakunnan eheytymisen kannalta.

southafrica_flag

southafrica_coatofarms

 

 

 

 

 

Vuonna 2003 Slovenia halusi nostaa profiiliaan ja järjesti suunnittelukilpailun uudesta lipusta. Maa oli kyllästynyt siihen että se sekoitettiin usein Slovakiaan. Lippukilpailun voittanutta särmikästä ehdotusta ei olla kuitenkaan koskaan otettu viralliseen käyttöön.

branding-slovenia-new-flag

 

 

 

 

Maailma uusin valtio Etelä-Sudan on ehtinyt sodan keskellä suunnitteluttaa itselleen vaakunan ja lipun. Niiden ulkoasu noudattaa uskollisesti Afrikan maiden heraldista tyyliä.

s_sudan_flagSouth_Sudan_proposed_coat_of_arms

 

 

 

 

Identiteettiprosesseissa on siis ollut usein taustalla traagiset tapahtumat.

Mutta koska liikkeellä ei nyt ole kansakuntaa edustava valtiovalta, on Bob The Robotin tapauksessa kyse kaupallisista versioista.

Kiinnostavaksi nouseekin tapa miten Bob The Robotin hankkeessa kaupallista kansallista identiteettiä käsitellään ja miten se määritellään. Tällöin suunnittelijaksi valitun Henrik Nygrenin ruotsalaisuus ei olekaan keskeistä vaan aiheen lähestymistapa, teemoittelu ja analyysi. Ja kuten kaupallisissa brändinrakentamisprosesseissa yleensä, huomio kiinnittyy attribuutteihin, mutta tässä tapauksessa myös siihen kuka ne määrittelee.

Tieteellisessä mielessä identiteetissä keskeisintä ovat ensinnäkin olemassaolon todentaminen, sen ominaisuuksien ja attribuuttien ilmeneminen. Toiseksi kohteen on oltava ajallisesti jatkuva, ei siis lyhyen hetken ilmiö. Ympäristöstä tai toisista kohteista erottuminen on kolmas tekijä.

Lisähaasteen hankkeelle asettavat toki jo olemassa olevat kansallisen identiteetin symbolit. Suomen virallisia symboleja ovat siniristilippu ja leijonavaakuna. Lisäksi meillä on kansallislaulu, kansalliseläin karhu, kansallislintu joutsen, kansalliskukka kielo, kansalliseepos Kalevala sekä lukuisia muita kansallissymboleja. Ne ovat edelleen läheisiä useille suomalaisille, vaikka Rajasuo tämän kyseenalaistaakin.

Naapureillamme, joista siis meidän tulisi erottua, on omat symbolinsa. Googlaamalla tekemäni pikaisen epätieteellisen mutta mielenkiintoisen kartoituksen tuloksena löysin seuraavaa. Ruotsilla on kelta-sininen lippu, kolme kruunua ja puuhevoset. Norjalla taas puna-sini-valkoinen lippu, kirvestä pitelevä leijonavaakuna ja viikinkilaivat. Venäjän symbolit ovat kaksipäinen kotka, valko-sini-punainen lippu ja matrioshka-nuket. Äkkipäätä ajateltuna Suomen erottuminen naapureistaan ei ole kovin vaikeaa. Valmiita symbolejakin tuntuisi riittävän.

Jään mielenkiinnolla odottamaan Suomen uusia kansallisia symboleita. Kiinnostavaa on myös minkä attribuuttien perusteella ne on laadittu, se kun kertoo paljon myös suunnitteluttajista ja heidän motiiveistaan.

 

Lähteet:
– Saukkonen, Pasi. (1996). Identiteetti ja kansallinen identiteetti. Kosmopolis 26(4), 5-19.
– Markkinointi & Mainonta, verkkosivut 19.9.2014
http://www.marmai.fi/uutiset/suomi+saa+uuden+kansallisidentiteetin+ruotsista++se+olisi+tyokalu+rakentaa+suomalaista+tarinaa/a2266168

 

Kategoriat
Uncategorized

Osallistavaa brändi- suunnittelua, olkaa hyvä

westernKanadalaisella The University of Western Ontario -yliopistolla oli muutama vuosi sitten brändi-ongelma. Perinteitä ja meriittejä opinahjolla riitti, mutta kovassa kilpailussa se jäi usein maineikkaimpien varjoon. Terävöittääkseen näkymistään se käynnisti brändinkehitysprojektin. Projektiin kutsuttiin mukaan tuhansia henkilökunnan edustajia, opiskelijoita, entisiä opiskelijoita ym. yliopiston tuntevia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Haastattelujen, kyselyjen ja workshoppien avulla tuotetun informaation pohjalle projektia ohjannut suunnittelutoimisto kehitti yliopistolle uuden brändi-ilmeen.

western_brand_video

Oheinen esimerkkitapaus osoittaa että osallistavan suunnittelun (participatory design) menetelmät ovat tulleet myös brändi-ilmeiden suunnitteluprosesseihin. Hyvä niin. Mutta mihin kaikki perustuu?

Osallistava suunnittelu on yksi joukkouttamisen muodoista. Joukkouttamisesta käytetään myös termejä joukkoistaminen tai talkoistaminen, ja sillä tarkoitetaan hajautettua ongelmanratkaisumallia. Taustalla ovat teknologian kehittyminen ja yhteiskunnalliset muutokset, joiden myötä ammattilaisten ja harrastelijoiden kuilu on kaventunut. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoita, tietoa ja osaamista voi löytyä yllättävistä paikoista, jolloin informaatiota kannattaa hakea laajasta osallistujaryhmästä.

Osallistavan suunnittelun kohdalla puhutaan usein myös 2.0 yhteiskunnasta. Siinä yhteisöllinen oppiminen ja tiedon jakaminen ja ovat keskeisiä tekijöitä päätöksentekoprosesseissa. Itse päätöksenteko sekä sen valmistelu tapahtuvat läpinäkyvästi. Lisäksi informaatio on hajautettu ja vapaasti satavilla, ja suunnittelutyö tapahtuu käyttäjäkeskeisesti yhteisöllisenä prosessina. Osallistavan suunnittelun keskiössä ovat palvelumuotoilun periaatteet.

Tutkimusten mukaan osallistava suunnittelu vaatii ennakkoluulottomuutta ja osallistuvan ryhmän kannustamista. Lisäksi prosessin tavoite on oltava selkeä. Osallistuvilla ihmisillä on myös usein omakohtaisia kokemuksia ratkottavasta ongelmasta, jokin yhteinen tavoitteeseen liittyvä side, tai yhteistyötä korostava pohja.

Menetelmän onnistumiseen vaikuttavat niin sanotun design-tilan (design space) rakentuminen, sekä oppimisstrategian luominen. Design-tilassa olennaista ovat mm. arjen käytänteiden, sosiaalisten suhteiden ja teknologian hyödyntämisen yhteensovittaminen. Oppimisstrategialla tähdätään siihen, että kaikki osallistuvat henkilöt saavat prosessista jotain hyötyä itselleen.

Kun informaatiota haetaan laajalta säteeltä nousee prosessin johtaminen entistä tärkeämpään asemaan. Johtamisen on oltava selkää, ja siitä vastaavilla on oltava luovuutta prosessin eteenpäin viemisessä. Projektijohdolta vaaditaan lisäksi käytettävien tutkimusmenetelmien tuntemusta sekä kokemusta menetelmien validista hyödyntämisestä. Myös potentiaaliset idean siemenet on osattava tunnistaa, sillä ne saattavat ponnahtaa esiin yllättävällä tavalla.

Yhä kompleksisempien brändi-ilmeiden ja muiden design-prosessien luovat ratkaisut kaipaavat tuekseen informaatiota. Osallistava suunnittelu on yksi luonteva tapa tuottaa sitä. Näin syntyvät edellytykset myös laadukkaammalle brändisuunnittelulle, ja sehän on sekä suunnittelijoiden että yritysten etu.

 

Lähteet:
– Botero, Andrea. (2013). Expanding design space(s). Design in Communal Endeavours.
– Howe, Jeff. (2006). The Rise of Crowdsourcing. Wired-lehti.
– Ramboll Finland, verkkosivut
– http://communications.uwo.ca/western_news/stories/2012/January/western_rolls_out_new_branding.html