Huhtikuun eduskuntavaaleja odotellessa on syytä palauttaa mieliin mitä puolueilla onkaan tarjottavana? Suomi olisi saatava ylös suosta kohti kukoistuksen polkuja.
Olipa kyse sitten yritys, puolue tai mikä tahansa organisaatio, kiteytyy tunnukseen vahva viesti toiminnasta, tavoitteista ja arvoista. Hyvä tunnus auttaa myös erottautumaan ja profiloitumaan.
Mutta mitä puolueet tunnuksillaan viestivät?
Keskusta
Keskustan tunnuksena aiheena on neliapila. Neliapila kuvaa onnea, luontoa, kasvua – siis mainio tunnusaihe poliittiselle puolueelle.
Toteutus sen sijaan on erikoinen. Neliapila on osa kuviota jossa on mukana epämääräisiä kaartuvia viivoja. Neliapilan voima häviää kaiken keskellä.
Kuvio on sijoitettu vihreän ympyrän sisään, ja kokonaisuus esitetään tarramaisena päälle liimautuvana tai irtautuvana elementtinä. Eikö Keskusta siis olekaan sitoutunut aatteeseensa?
Teksti ’Keskusta’ on ladottu ohuella groteskilla tekstityypillä.
Keskustan tunnus erottuu viestinnässä kohtalaisesti. Hento tekstityyppi on ongelma pienessä koossa.
Kokoomus
Myös kokoomus turvautuu luonnon antimiin. Kokoomuksen tunnuksessa nököttää sininen ruiskukka. Kansanperinteessä ruiskukka viestii nuoren miehen rakkaudesta. Se on myös Viron kansalliskukka.
KOKOOMUS -teksti on jämäkkä, joskin trendihakuinen.
Sinisen musta väri on valittu konservatiivisesti varman päälle.
Kokoomuksen ruiskukka sen sijaan on kovin rispaantunut. Selkeästä muotoilusta ei ole tietoakaan. Ruiskukka tuntuukin vain kehnolta koristeelta logon päällä.
Yksinkertainen kokonaisuus toimii kuitenkin viestinnän eri tilanteissa hyvin.
Kristillisdemokraatit
Kristillisdemokraattien nimessä on lupausta aatteesta kahdenkin puolueen verran. Aatetta on kuitenkin tunnuksesta vaikea havaita.
Ensiksi huomio kiinnittyy sydämen muotoon. Sitten löytyy K-kirjain ja kohta myös D. Sydän liittyy perinteisesti rakkauteen, välittämiseen.
Kokonaisuus on katsojalle haastava ja muotokieli kova. Kristillistä symboliikkaa ei löydy ja demokratiakin on mutkan takana. Herää kysymys, halutaanko niitä pitää taka-alalla tietoisesti?
Perusmuodiltaan tunnus ajaa asiansa viestinnässä. Merkkiosan sävyliukumat ja tekstiosa tosin hiipuvat pienessä koossa.
Perussuomalaiset
Perussuomalaiset ovat valinneet puolueen tunnuksen tekstityypiksi oikein ’perusfontin’. Tunnuksessa lukee PerusS. Halutaanko suomalaisuutta peitellä?
Symboliikasta on vaikea ottaa kantaa koska sitä ei ole. On vain laatikko ja sen sisällä teksti. Ikään kuin halpistuote.
Värit ovat sininen ja keltainen – Ruotsin värit.
Aiheita kuvata perinteisiä suomalaisia arvoja olisi vaikka kuinka paljon. Niitä kannattaisi myös käyttää.
Ruotsalainen kansanpuolue
RKP on käyttänyt leppäkerttua tunnuksenaan 1990-luvulta lähtien. Leppäkerttu symbolisoi onnea eri kulttuureissa.
Ensivaikutelma RKP:n tunnuksesta on jämäkkä ja tasapainoinen. Hiukan kirjava. Jos tavoitteena on ollut viestiä hyödyllisestä, onnea tuottavasta pienestä toimijasta, niin tunnuksen suunnittelu on osunut oikeaan.
Suuria aatteellisia tarinoita tai intohimoa RKP:n tunnuksesta on vaikea löytää.
Tunnus tuntuu toimiva melko hyvin verkkosivuilla ja viestinnässä.
Sosiaalidemkraatit
SDP:llä oli aikoinaan tunnuksessaan vahva aihe: punainen ruusu. Nyt siitä on jäljellä vain tyylitelty kukan lehti.
Punainen ruusu viesti intohimosta ja sosialismista. Näistä oikein mikään ei ole nykyään trendikästä. Etenkään sosialismi.
Tavoitteena on ollut ilmeisesti kuvata aatteen ’jalostumista’ ajan mukana. Mutta kovin laimeaan suuntaan on menty.
Ehkäpä SDP:n tunnus onkin rehellinen: ”olemme sosialismin aatteen ja kiihkeyden hylänneitä arkisia puurtajia”.
Yksinkertainen kokonaisuus toimii toki erinomaisesti viestinnässä.
Vasemmisto (ent. Vasemmistoliitto)
Vasemmiston tunnuksessa neljä siveltimellä vedettyä viivaa nousee ylöspäin. Punaisen sävyiset viivat kuvannevat sosialismin eri vivahteita ja vihreät ympäristötietoisuutta.
Siveltimen jälki antaa vaikutelman rentoudesta, jolla haluttaneen tehdä pesäeroa entisiin jäykkäliikkeisiin kommunisteihin.
Puolueen nimen tekstityyppi on pehmeä ja trendikäs, herkkä siis ajan muutoksille.
Kokonaisuus toimii paremmin irrallisena yksittäisenä elementtinä kuin esimerkiksi vaalimainoksessa, kun mukana on valokuvia ja tekstiä.
Hiukan vaisuksi jää, vaikka sisältöä löytyy.
Vihreät (entinen Vihreä liike)
Vihreät on ympäristötietoisuuden ja luonnonsuojelun pohjalle syntynyt puolue. Väri tunnuksessa on siis osuva. Mutta sen pidemmälle ei ole uskallettu mennä.
Toki teksti on myös ruotsiksi, mutta se tuntuu kaksikielisyyden liioittelulta. Groteski tekstityyppi on sukua Kristillisdemokraattien ja SDP:n tunnusten tekstityypille.
Puolueen nimi on vain ladottu ilman personoitua muotoilua. V-, i- ja h-kirjaimetkin on jätetty eri korkuisiksi. ’De Gröna’ on sentään ladottu ohuemmalla tekstityypillä.
Erittäin yksinkertainen tunnus toimii toki pomminvarmasti verkkosivuilla, julisteissa ja muissa sovelluskohteissa. Tilaa jää kuvitukselle ja tekstille.
Yhteenveto: Laimeaa ja tylsää
Puolueiden tunnuksia tarkastellessa tulee mieleen ’mitä puolueet oikein pelkäävät’? Miksi arvoja, aatteita ja ideologiaa ei uskalleta tuoda voimakkaasti esille? Eivätkö he ota itseään tosissaan?
Usean tunnuksen sovelluksessa näkyy ammattilaisten jälki, mutta tunnusten sisällön suunnittelussa sitä ei näy.
Hyvät puoluejohtajat, arvot ja aatteet on tehtävä näkyviksi. Muuten niistä on turha puhua.
Tulevaisuutta peilaamassa 