Joulukuussa 2014 Itella Oyj julkaisi Postin uuden visuaalisen identiteetin. Ilmo Valtosen suunnittelema Itella-logo palloineen saa nyt siis väistyä.
Aikaisemmin viime vuonna Itella ilmoitti muuttavansa nimensä takaisin Postiksi vuoden 2015 alusta alkaen. Uusi virallinen nimi on kokonaisuudessaan Posti Group Oyj.
Julkaisun myötä alkoivat myös ilmeen railakas arviointi ja suunnittelutyön hinnan kauhistelu.
Uutta ilmettä ovat arvioinut muun muassa vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman, sekä useat visuaalisen viestinnän nuoret ammattilaiset pingstate-sivustolla. Ja kuten asiaan kuuluu, tykitys on kovaa.
Kuva: Posti Group Oyj
Oranssi, Futura, viiva ja saparo
Postin uudessa yritystunnuksessa sana ”posti” on kirjoitettu pienaakkosin Futura-tekstityypillä. Tekstin läpi kulkee valkoinen linja, joten se näyttää halkaistulta. I-kirjaimen päälle pisteen tilalle on sijoitettu pieni kuvio, joka muistuttaa pakettinaruja. Kokonaisuus on väriltään oranssi.
Tunnuksessa on jotain tuttua. Se johtuu luonnollisesti nimestä, tutusta kirjasintyypistä ja väristä. Ne ovatkin parhaiten perusteltavissa. Sekä valkoinen viiva että rusetti ovat sen sijaan herättäneet arvostelua. Moni kokee että posti on viipaloitu ja koristeltu epäolennaisella elementillä.
Viiva tuntuu kieltämättä tylsältä ratkaisulta. Vauhtia ja sujuvuutta se ei tunnu kuvaavan, ja onko edes tarpeenkaan. Viiva tosin tuntuu yhdistävän kokonaisuutta. Luettavuutta se heikentää, mutta kun uusi ilme tulee väistämättä tutuksi ympäristössämme, ei tunnusta enää lueta vaan silmäillään.
Rusetista tulee helposti mieleen myös saparo. Viittaus possuun on hauska, mutta ei varmaankaan mukana brändiattribuuttien listalla. Ja ovatko koristepakettien kuljetus sittenkään Postin keskeisintä liiketoimintaa?
Käymällä Postin verkkosivuilla selviää rusetin yhteys viestinnässä käytettäviin ikoneihin. Ikonit toimivatkin sivustolla mukavasti, kun taas logon rusettia ei voi tunnistaa pienessä koossa.
Suunnittelutyön tuska ja ihanuus
Suunnittelijalle tilanne on hankala kun kohderyhmänä on ”kaikki”. Asiaa ei helpota asiakasyrityksen hyvin laaja palveluvalikoima, ja se, että ilmeen on oltava sovellettavissa hyvin erilaisiin tilanteisiin. Silloin on syytä muistaa ettei lopputulos voi olla mitään muuta kuin käytännöllinen, ja eri sovelluskohteisiin mahdollisimman vaivattomasti soveltuva ratkaisu. Vaikuttavien design-luomusten paikka on muualla.
Kuvat: Wikipedia
Vertailu piristää
Verrattaessa naapurimaiden Posti-ilmeisiin Suomen Postin ilme tuntuu kovin arkiselta. Toki vanha tuttu oranssi toimii hyvin. Ruotsissa ja Tanskassa Postien toimintoja ollaan parhaillaan yhdistämässä PostNord-brändin alle. Norjassa sen sijaan ilmeuudistus toteutettiin 2000-luvun alussa.
Brändin uudistustyön hinta 2M euroa
1990-luvulla kauhisteltiin sitä kun jo edesmennyt Merita Pankki tuhlasi uuden logon suunnitteluun huikeat miljoona euroa. Todellisuudessa brittiläisen suunnittelutoimiston työ piti sisällään paljon muutakin kuin logon suunnittelun.
Nyt ilmeen on suunnitellut kotimainen toimisto N2 Nolla, ja rahaa on mennyt moninkertainen määrä. Postin markkinointi- ja brändijohtaja Pirjo Kaasisen mukaan uudistustyö on maksanut alle kaksi miljoonaa euroa.
Huomioiden asiakkaan suuruuden ja siihen liittyvät suunnitteluprosessin laajuuden on hintalappu melko kohtuullinen. Työtä ei nimittäin varmasti ole tehnyt yksinäinen graafikko kammiossaan, vaan mukana on ollut brändi- ja viestintäalan asiantuntijoita joka lähtöön.
Kuinka paljon on käytetty itse suunnittelutyöhön on kuitenkin epäolennaista. Näinkin merkittäviin suunnitteluprojekteihin kuuluu myös erilaisia tutkimuksia, lukuisten visuaalisten ratkaisuvaihtoehtojen kartoittamisesta puhumattakaan. Hyvä, että Posti on luottanut projektissa suomalaisiin asiantuntijoihin. Tässä tapauksessa työmies ja -nainen on palkkansa ansainnut.
Arvioinnin vaikeudesta
Ilmeitä tai visuaalisia identiteettejä arvioitaessa on aina muistettava, että emme tiedä minkälainen suunnitteluprosessi on ollut. Onko ollut kiire, onko suunnittelutyölle asetettua tiukkoja reunaehtoja, miten henkilökemiat ovat toimineet, tai miten asiakas tai joku muu taho on vaikuttanut päätöksiin. Suuriin projekteihin tuppaa usein myös liittymän aina jotain yllättävää, veikkaanpa että niin tässäkin.
Lopullinen tuomio siitä, kuinka hyvin Postin uusi ilme toimii voidaan antaa vasta muutaman vuoden kuluttua, kun tuhannet Postin asiakkaat ovat sen testanneet.
Katsotaan sitten millä nimellä saparoa kutsutaan.
Tulevaisuutta peilaamassa 
3 vastausta aiheeseen “Posti kulkee taas”
Kultaisella 1980-luvulla, jolloin lankapuhelin pelitti joka talossa ja faksi oli uusinta uutta, tutustuin juuri suomennettuun Charles Bukowskin mestariteokseen Postitoimisto. Kaikki tähän korkeakulttuuriseen mestariteokseen tutustuneet muistanevat Chinaskin, joka oli rapajuoppo, naisesta naiseen ramppaava raviratojen vedonlyöntikojun vakkariasiakas ja vahvasti sitä mieltä, koko kirjan ajan, että posti on maailman paskin paikka tehdä töitä.
Jos olisin Chinaski, tai Charles Bukowski, voisin ehkä kokemuksen syvällä rintaäänellä väittää, että ainoa edes jollain tasolla miellyttäväksi ajateltava duuni koko laitoksessa olisi luultavasti juuri logon uusiksi suunnitteleminen, nimen vaihtaminen toiseksi ja perään ponnekkaasti selittäminen ettei se maksanut juuri mitään – etenkin jos siitä maksettaisiin riittävästi.
Hyviä tarinoita uusi Postikin kaipaa. Itse asiassa sana ”posti” sisältää hurjasti assosiaatiota, ja tarjoaa aivan eri mahdollisuudet rakentaa koskettavaa kuluttajabrändiä kuin Itella. Ja mitään laadukastahan ei synny jos raha ei liiku.
Charles Bukowskin Postitoimisto julkaistiin alkukielellä 1971. Bukowski työskenteli ameriikan postilaitoksella 1958-1970. Postilaitos niin siellä kuin täälläkin on muuttunut melkoisesti noista kalenterimerkinnöistä. Ihminen ei ehkä niinkään.
Suomessa tuohon aikaan vaikutti Posti – ja lennätinlaitos. Toimipaikkoja oli 1970-luvulla parhaimmillaan 4700. Nyt niitä saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Aikansa kylillä huhuiltuaan kulkija löytää sen lähikaupasta jossa myyjä vasemmalla kädellä latoo puolalaisia omenoita hedelmätiskille ja oikealla naputtelee postiennakkolähetyksen tietoja postin järjestelmään. Ja kaikki sujuu aina kuten Strömsössä.
Posti- ja lennätinlaitos hoiti kirjeiden ja korttien kuskaamisen lisäksi myös valtakunnallista teleliikennettä yhdessä paikallisten puhelinlaitosten kanssa. Kaukopuheluihin sillä oli monopoli vuoteen 1992 saakka.
Postilla oli myös laaja linja-autoverkosto, postiautot. Parhaimmillaan sillä oli yli 420 menopeliä ja 222 eri reittiä. Myös linja-autojen korjaustoiminta kuului Posti- ja lennätinlaitokselle.
Ja kuuluihan palveluihin myös pankkitoimintaa, alkujaan Postisäästöpankin, vuodesta 1970 eteenpäin Postipankin kanssa, joka valtion rahaliikenteen hoitamisen lisäksi palveli hyvillä mielin meitä tavallisia kadunkuluttajia. Sen palvelut oli saatavilla monissa postin toimipisteissä. Postipankilla oli myös lapsille suunnattu kanta-asiakasohjelma Kultapossukerho. Siinä oli parhaimmillaan jäseniä 300 000.
” On hienoa olla Kultapossukerhon jäsen”.
Sitten tuli Vennamon Pekka.