Keskellä kuumaa brändikeskustelua ilmoitti luova toimisto Bob The Robot tilaavansa Suomelle uuden kansallisen identiteetin Ruotsista. ”Suomalaiset ansaitsevat kansallistunnisteet ja visuaalisen identiteetin. Tällä hetkellä tilanne ei ole sellainen. Ääriliikkeet ovat kaapanneet suomalaisilta ne tunnisteet, jotka heitä voisivat edustaa”, sanoo Finland Redesign -hanketta vetävän luovan toimiston Bob the Robotin toimitusjohtaja Miska Rajasuo. (Markkinointi & Mainonta, verkkosivut 19.9.2014)

Rajasuo tarkoittanee äärioikeistolaisten liikkeiden käyttöönottamia leijona-vaakunan muunnelmia. Muita kansallisia tunnisteita kuten esimerkiksi siniristilippua tai Maamme-laulua he eivät toki ole vieneet.

Rajasuo jatkaa: ”Ainoat paikat, missä suomalaiset voivat kantaa omaa identiteettiään ylpeydellä, ovat kollektiiviset urheilutapahtumat. Silloin on lupa maalata suomenliput poskiin ja kulkea ulkona kantaen suomalaisia tunnisteita. Muina aikoina kantaja leimautuu helposti”.

Voidaan kuitenkin kysyä kuinka usein tavallinen suomalainen kokee tarvetta ilmaista julkisesti kansallista identiteettiään? Ja onko tosiaan niin että maalaamalla siniristiliput poskiin leimautuu ääriliikkeen kannattajaksi? Tuskin nyt kuitenkaan.

”Tavoitteena on, että mahdollisimman moni suomalainen ottaisi tämän itselleen, ja että tämä olisi työkalu rakentaa suomalaista tarinaa”, jatkaa Rajasuo.

Bob the Robotin hanke kuulostaa mielenkiintoiselta. Tavoitteet ovat kovat ja korkealla.

Luovan toimiston liiketoimintaan ei tosin kuulune kansallisten tunnusten tuottaminen ilmaiseksi, vaikka kuinka patriooteiksi tunnustautuisivatkin. Tällä tavoin suunnitteluttaminen tuskin myöskään saavuttaa suopeaa vastaanottoa kriittisten kansalaisten keskuudessa. Toisaalta on hyvä että suunnitteluprosessissa ei ole kyse ”kaikki mukaan” -hankkeesta, jolloin kompromissit tappavat rohkeat ideat. Luulisi siis projektin aiheuttavan ainakin raikasta keskustelua.

Kansallisia visuaalisia identiteettejä on suunniteltu viime aikoina harvakseltaan.  Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kansallisia identiteettejä tarkistettiin useissa entisissä itä-Euroopan maissa.

Etelä-Afrikka halusi osoittaa uudistumistaan päästyään eroon rotuerottelusta vuonna 1994. Uusi lippu ja vaakuna koettiin tärkeiksi kansakunnan eheytymisen kannalta.

southafrica_flag

southafrica_coatofarms

 

 

 

 

 

Vuonna 2003 Slovenia halusi nostaa profiiliaan ja järjesti suunnittelukilpailun uudesta lipusta. Maa oli kyllästynyt siihen että se sekoitettiin usein Slovakiaan. Lippukilpailun voittanutta särmikästä ehdotusta ei olla kuitenkaan koskaan otettu viralliseen käyttöön.

branding-slovenia-new-flag

 

 

 

 

Maailma uusin valtio Etelä-Sudan on ehtinyt sodan keskellä suunnitteluttaa itselleen vaakunan ja lipun. Niiden ulkoasu noudattaa uskollisesti Afrikan maiden heraldista tyyliä.

s_sudan_flagSouth_Sudan_proposed_coat_of_arms

 

 

 

 

Identiteettiprosesseissa on siis ollut usein taustalla traagiset tapahtumat.

Mutta koska liikkeellä ei nyt ole kansakuntaa edustava valtiovalta, on Bob The Robotin tapauksessa kyse kaupallisista versioista.

Kiinnostavaksi nouseekin tapa miten Bob The Robotin hankkeessa kaupallista kansallista identiteettiä käsitellään ja miten se määritellään. Tällöin suunnittelijaksi valitun Henrik Nygrenin ruotsalaisuus ei olekaan keskeistä vaan aiheen lähestymistapa, teemoittelu ja analyysi. Ja kuten kaupallisissa brändinrakentamisprosesseissa yleensä, huomio kiinnittyy attribuutteihin, mutta tässä tapauksessa myös siihen kuka ne määrittelee.

Tieteellisessä mielessä identiteetissä keskeisintä ovat ensinnäkin olemassaolon todentaminen, sen ominaisuuksien ja attribuuttien ilmeneminen. Toiseksi kohteen on oltava ajallisesti jatkuva, ei siis lyhyen hetken ilmiö. Ympäristöstä tai toisista kohteista erottuminen on kolmas tekijä.

Lisähaasteen hankkeelle asettavat toki jo olemassa olevat kansallisen identiteetin symbolit. Suomen virallisia symboleja ovat siniristilippu ja leijonavaakuna. Lisäksi meillä on kansallislaulu, kansalliseläin karhu, kansallislintu joutsen, kansalliskukka kielo, kansalliseepos Kalevala sekä lukuisia muita kansallissymboleja. Ne ovat edelleen läheisiä useille suomalaisille, vaikka Rajasuo tämän kyseenalaistaakin.

Naapureillamme, joista siis meidän tulisi erottua, on omat symbolinsa. Googlaamalla tekemäni pikaisen epätieteellisen mutta mielenkiintoisen kartoituksen tuloksena löysin seuraavaa. Ruotsilla on kelta-sininen lippu, kolme kruunua ja puuhevoset. Norjalla taas puna-sini-valkoinen lippu, kirvestä pitelevä leijonavaakuna ja viikinkilaivat. Venäjän symbolit ovat kaksipäinen kotka, valko-sini-punainen lippu ja matrioshka-nuket. Äkkipäätä ajateltuna Suomen erottuminen naapureistaan ei ole kovin vaikeaa. Valmiita symbolejakin tuntuisi riittävän.

Jään mielenkiinnolla odottamaan Suomen uusia kansallisia symboleita. Kiinnostavaa on myös minkä attribuuttien perusteella ne on laadittu, se kun kertoo paljon myös suunnitteluttajista ja heidän motiiveistaan.

 

Lähteet:
– Saukkonen, Pasi. (1996). Identiteetti ja kansallinen identiteetti. Kosmopolis 26(4), 5-19.
– Markkinointi & Mainonta, verkkosivut 19.9.2014
http://www.marmai.fi/uutiset/suomi+saa+uuden+kansallisidentiteetin+ruotsista++se+olisi+tyokalu+rakentaa+suomalaista+tarinaa/a2266168

 

Mainokset