Kanadalaisella The University of Western Ontario -yliopistolla oli muutama vuosi sitten brändi-ongelma. Perinteitä ja meriittejä opinahjolla riitti, mutta kovassa kilpailussa se jäi usein maineikkaimpien varjoon. Terävöittääkseen näkymistään se käynnisti brändinkehitysprojektin. Projektiin kutsuttiin mukaan tuhansia henkilökunnan edustajia, opiskelijoita, entisiä opiskelijoita ym. yliopiston tuntevia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Haastattelujen, kyselyjen ja workshoppien avulla tuotetun informaation pohjalle projektia ohjannut suunnittelutoimisto kehitti yliopistolle uuden brändi-ilmeen.
Oheinen esimerkkitapaus osoittaa että osallistavan suunnittelun (participatory design) menetelmät ovat tulleet myös brändi-ilmeiden suunnitteluprosesseihin. Hyvä niin. Mutta mihin kaikki perustuu?
Osallistava suunnittelu on yksi joukkouttamisen muodoista. Joukkouttamisesta käytetään myös termejä joukkoistaminen tai talkoistaminen, ja sillä tarkoitetaan hajautettua ongelmanratkaisumallia. Taustalla ovat teknologian kehittyminen ja yhteiskunnalliset muutokset, joiden myötä ammattilaisten ja harrastelijoiden kuilu on kaventunut. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoita, tietoa ja osaamista voi löytyä yllättävistä paikoista, jolloin informaatiota kannattaa hakea laajasta osallistujaryhmästä.
Osallistavan suunnittelun kohdalla puhutaan usein myös 2.0 yhteiskunnasta. Siinä yhteisöllinen oppiminen ja tiedon jakaminen ja ovat keskeisiä tekijöitä päätöksentekoprosesseissa. Itse päätöksenteko sekä sen valmistelu tapahtuvat läpinäkyvästi. Lisäksi informaatio on hajautettu ja vapaasti satavilla, ja suunnittelutyö tapahtuu käyttäjäkeskeisesti yhteisöllisenä prosessina. Osallistavan suunnittelun keskiössä ovat palvelumuotoilun periaatteet.
Tutkimusten mukaan osallistava suunnittelu vaatii ennakkoluulottomuutta ja osallistuvan ryhmän kannustamista. Lisäksi prosessin tavoite on oltava selkeä. Osallistuvilla ihmisillä on myös usein omakohtaisia kokemuksia ratkottavasta ongelmasta, jokin yhteinen tavoitteeseen liittyvä side, tai yhteistyötä korostava pohja.
Menetelmän onnistumiseen vaikuttavat niin sanotun design-tilan (design space) rakentuminen, sekä oppimisstrategian luominen. Design-tilassa olennaista ovat mm. arjen käytänteiden, sosiaalisten suhteiden ja teknologian hyödyntämisen yhteensovittaminen. Oppimisstrategialla tähdätään siihen, että kaikki osallistuvat henkilöt saavat prosessista jotain hyötyä itselleen.
Kun informaatiota haetaan laajalta säteeltä nousee prosessin johtaminen entistä tärkeämpään asemaan. Johtamisen on oltava selkää, ja siitä vastaavilla on oltava luovuutta prosessin eteenpäin viemisessä. Projektijohdolta vaaditaan lisäksi käytettävien tutkimusmenetelmien tuntemusta sekä kokemusta menetelmien validista hyödyntämisestä. Myös potentiaaliset idean siemenet on osattava tunnistaa, sillä ne saattavat ponnahtaa esiin yllättävällä tavalla.
Yhä kompleksisempien brändi-ilmeiden ja muiden design-prosessien luovat ratkaisut kaipaavat tuekseen informaatiota. Osallistava suunnittelu on yksi luonteva tapa tuottaa sitä. Näin syntyvät edellytykset myös laadukkaammalle brändisuunnittelulle, ja sehän on sekä suunnittelijoiden että yritysten etu.
Lähteet:
– Botero, Andrea. (2013). Expanding design space(s). Design in Communal Endeavours.
– Howe, Jeff. (2006). The Rise of Crowdsourcing. Wired-lehti.
– Ramboll Finland, verkkosivut
– http://communications.uwo.ca/western_news/stories/2012/January/western_rolls_out_new_branding.html
Tulevaisuutta peilaamassa 