Marimekon plagiointikohu on hälvennyt. Syylliset on ristiinnaulittu ja kansa tyytyväinen. Paha sai palkkansa. Plagiointihan on toisilta varastamista ja siten hirvittävä raamatullinen rikos.

marimekko

Vasemmalla Maria Primatshenkon Rotta matkalla (1963), oikealla Maria Isolan Metsänväki (2006).

Samalla ummistamme silmämme siltä, että varastamme joka päivä itsekin. Netistä. Kuvia, tekstiä, musiikkia. Kuka mitäkin. Meitä suorastaan kannustetaan jakamaan sisältöä, jotta toiset voisivat sitä hyödyntää. On myös syntynyt kansanliike nimeltä Piraattipuolue, jonka kantava ajatus on että toisilta saa varastaa.

Myös graafisen suunnittelun saralla on varkaissa käyty. Itsekin olen plagiointiin törmännyt. Suunnittelin aikoinaan Suomen Metsäyhdistykselle heidän kansainväliseen kampanjaansa ikoneita, joilla haluttiin viestiä kuinka me suomalaiset suhtaudumme metsään. Ilmeisesti onnistuin kohtalaisesti koska Deutscher Forstverein nappasi sekä idean että toteutuksen. Tutun näköiset ikonit koristivat ennen pitkä heidän verkkosivujaan. Pohdimme Metsäyhdistyksen kanssa kuinka suhtautua asiaan. He eivät halunneet tehdä asiasta isoa numeroa, mutta toisaalta ymmärsivät minun kantani että asiaan täytyi reagoida. Plagiaatio oli heidänkin mielestä ilmeinen. Siispä kirjoitin kirjeen Saksaan. Mainitsin kirjeessä että heidän uudet tunnuksensa muistuttivat kovasti suunnittelemiani ikoneita. Esitin kohteliaasti että he poistaisivat ne käytöstä. Tarjouduin myös suunnittelemaan heille uudet ikonit niiden sijaan. En saanut koskaan vastausta, mutta ikonit hävisivät muutaman päivän kuluttua verkkosivuilta.

Oma tapaukseni oli pieni juttu suurempien kohujen rinnalla. Viimeksi irvailtiin MTV:n uudelle tunnukselle. On kovasti Alkon tunnuksen näköinen, kun ne asetetaan vierekkäin ja samaan kokoon. Mutta kun niitä käytetään eri konteksteissa yhdennäköisyys heikkenee merkittävästi.

plagiointui_kuva_blogiin

Yllä: Alkon ja MTV:n logot.
Keskellä: FC Barcelonan ja Jyväskylän Jalkapalloklubin tunnukset.
Alla: Luvattu maa (WSOY, 2014) ja Suomi 1944 (Gummerus, 2013) -kirjojen kannet.

Ilmeneekö plagiointitapauksia sitten nykyään enemmän kuin aikaisemmin? Ja jos ilmenee, niin miksi? Oman arvioni mukaan plagiointitapauksia on enemmän. Tapaukset tulevat myös paremmin esille, kiitos tehokkaiden viestintäkanavien. Myös edellä mainitsemani yleinen ilmapiiri, joka kannustaa toisen hengentuotteiden varastamiseen, ei ainakaan vähennä plagiointia.

Plagioinnin syynä voi olla myös kohteen arvostaminen, puutteelliset suunnittelutaidot tai silkka ymmärtämättömyys. Joskus jopa kaikki nämä kolme.

Kaiken taustalla on kuitenkin suurin syy – suunnittelutyön vähäinen arvostus. Tämä ilmenee siten että suunnittelutyöstä ei olla valmiita maksamaan. Sen on huomannut varmasti myös moni graafinen suunnittelija. Kustannusarvioita laatiessa tuotantotunnit menevät paljon paremmin läpi kuin ideointitunnit. Omalla kohdalla tämä ilmeni erään asiakkaani tokaisuun ”miten kouluja käyneellä miehellä voi mennä noin monta tuntia tuon asian ratkomiseen?”.

Parempien suunnitteluratkaisujen synnyttämiseksi pitäisi tunteja kuitenkin käyttää paljon enemmän itse suunnittelutyöhön kuin aikaisemmin. Ajatellaanpa vaikka yritystunnuksia. Maailmamme on visualisoitunut parissa vuosikymmenessä huimaa vauhtia. Sinä aikana – ja aikaisemminkin – miljoonille yrityksille on suunniteltu miljoonia yritysilmeitä ja yritystunnuksia. Tunnusten suunnittelussahan pyritään pelkistyksiin ja synnyttämään muistijälkeä hakemalla liittymäkohtia johonkin tuttuun elementtiin tai ilmiöön ympäristössämme. Kun erilaiset geometriset, typografiset ja väreihin perustuvat keinot ovat kuitenkin melko rajalliset, ei ole ihme jos suunnittelijat päätyvät samankaltaisiin lopputuloksiin. He kuitenkin ammentavat ideoita yhteisestä visuaalisesta kulttuuristamme. Suunnittelijoilla, kuten ihmisellä yleensä, on myös taipumus tallentaa asioita aivoihinsa, jotka pulpahtavat esille sopivassa tilanteessa. Esimerkiksi graafikolla jokin nähty mutta alitajuntaan piilotettu liikemerkki tulee mielen kun hän pohtii uutta yritystunnusta. Ja hups, kohta se onkin paperilla piirrettynä.

Tätä voisi ja tietysti täytyykin yrittää välttää. Graafikot lähettelevätkin kollegoilleen luonnoksia, ja kyselevät josko nämä muistuttavat liiaksi jotakin jo olemassa olevaa tunnusta. Parempi keino olisi kuitenkin maksaa suunnittelijalle itse ideointi- ja suunnittelutyöstä. Näin hänellä olisi aikaa mennä syvemmälle asiakkaan haasteisiin ja löytämään uusia tapoja visualisoida yrityksen tai tuotteen ominaisuuksia. Kannattaisi myös panostaa sen asian tutkimukseen onko ehdolla oleva tunnusluonnos liian samankaltainen kuin jokin olemassa oleva tunnus. Se olisi kaikkien etu pitkällä tähtäimellä.

Yritykset ovat myös usein aivan liian arkoja visuaalisen identiteetin suhteen. Puuttuu rohkeutta. Oma yritys, tuote tai palvelu ei saa olla liian erilainan. Halutaan olla samanlainen kuin muut, mutta kuitenkin erilainen. Ei ihan helppo yhtälö. Joillain toimialoilla liiallisen erilaisuuden tai persoonallisuuden karttaminen on ymmärrettävää, kuten esimerkiksi lääketeollisuudessa. Mutta on paljon toimialoja, joilla yritys jolla on rohkeutta visuaalisen identiteetin suhteen, on vahvoilla myös kilpailumielessä. Tämän huomasivat aikoinaan ensimmäisinä muun muassa Ikea, Marimekko, Kone ja Apple. Hyviä kokeiluja on ollut myös Fiskarsilla ja Finnairilla.

Yritysten kannattaisi siis investoida visuaaliseen suunnitteluun ja sisällyttää tutkimusta osaksi suunnitteluprosesseja. Näin suunnittelutyön laatu paranisi ja syntyisi entistä vahvempia brändejä. Tämä ehkäisisi plagiointia, tai ainakin sitä tapahtuisi paljon pienemmässä mittakaavassa.

Mainokset